perjantai 24. huhtikuuta 2015

Melkein lepopäivä.

Heille, jotka ovat lukeneet edellisen kirjoitukseni, voin ilokseni kertoa, että herkut pysyi tuona iltana kaapissa. ; )

Tänään minun oli tarkoitus pitää lepopäivä, mutta on tänään hiukan tullut pyöräiltyä ja hölkkäiltyäkin.

Aamulla saatoin pyörällä keskimmäisen lapsen koululle eskariin tutustumaan. Matkaa meiltä koululle on n. 1,6 km. Saman matkan taitoin uudestaan parin tunnin päästä. Tuolla kertaa olin liikkeellä jalkaisin ja rattaiden kanssa. Olin suunnitellut lähteväni aijoissa, jotta voisin kävellä rauhassa, mutta pikkuherra järjesti lisähommaa juuri ennen lähtöä. Jouduinkin sitten hölkkäilemään hikihatussa, jotta en kauheasti myöhästyisi neidin hausta. Onneksi menomatka on suurimmaksi osaksi alamäkeä. Kotiinpäin rahallisesti löntystellen, ja ekaluokkalaisen puheripulia kuunnellen.

Jalat ovat olleet tänään tönköt eilisen saliharjoittelun jäljiltä. Lisähaastetta päivän treeneihin sain kovasta tuulesta, sillä kuljin matkan keskustaan pyörällä. Mennessä valitsin suoremman ja tylsemmän reitin jolle tuli mittaa 7.3 km. Kotimatkalle kertyikin sitten matkaa 11 km, koska valitsin mukavemman maisemareitin.


Tosin tuuli oli vieläkin voimakkaampi rannan tutumassa, kun ajoin Arboretumin kautta.


Välillä tuuli puhalsi niin kovaa sivulta, että pyörä meinasi kaatua ja välillä taas edestäpäin niin ettei meinannut eteenpäin päästä.

Keskiviikkona tuuli ei onneksi ollut vielä yhtä älytön kuin torstaina, kun kävimme ekaa kertaa pyöräilyllä koko perheen voimin.


Yllätyimme kuinka hyvin reissu meni, sillä pikkuherramme oli ensimmäistä kertaa pyörän kyydissä. Vaikka vauhtia oli välillä enemmänkin, ei poika ollut moksiskaan.


Kun tulimme pikkupyöräilyltä kotiin, hytkyi jäppinen istuimessa siihen malliin, että olisi vielä pitänyt jatkaa matkaa. Saa nähdä millainen hurjapää pojastamme kasvaa.

Kohta lähdemmekin pienelle iltapyöräilylle.
 Saa nähdä kuinka tämän päivän reissu menee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti