Juoksua, pyöräilyä ja bambua*.

Kaksi viikkoa on kulunut HCR:nin puolikkaasta ja pikkuhiljaa alkaa kroppa palautumaan tuosta koitoksesta. Ensimmäiset juoksulenkit tosin ovat olleet aika takkuisia ja tukkoisia, mutta eiköhän tuo juoksu ala  taas kulkemaan kunhan jalat ensin tottuvat työmatkapyöräilyn mukanaan tuomaan lisärasitukseen. 

Kuva noin parin viikon takaa ensimmäiseltä kotimatkapyöräilyltä.

Aloitin meinaan vihdoinkin työmatkapyöräilyn heti maanantaina tuon Helsinki reissun jälkeen. Tarkoitus oli aloittaa se jo aikaisemmin keväällä, mutta kylmät ilmat ja flunssa viivästyttivät aloitusta. Viimeisin kuukausibussikortti loppui juuri HCR viikolla, mutta en viitsinyt aloittaa pyöräilyä juuri ennen kilpailua, sillä arvasin pyöräilyn vetävän jalat tukkoon oudokseltaan. Ensimmäiset pyöräilyt sujuivat muuten ihan hyvin, mutta kyllähän siinä alkuun takalisto kipeytyi. Alkuun oli aina alkumatkasta  hiukan hankaluuksia istahtaa satulaan, mutta onneksi arkuus helpotti hetken päästä.

Maisemia työmatkan varrelta.

Suorin reitti meiltä työmaalleni on noin seitsemän kilometrin mittainen, mutta monesti ajan pienen lisämutkan kautta parmpien maisemien takia. Silloin matkaa tulee päälle kahdeksan kilometriä. Joskus taas, jos on aikaa ja sää on hiono tulee kotiin poljettua useammankin lisämutkan kautta. Pyöräily on minulle hyvää peruskuntotreenia tuo mukavaa vaihtelua  kesäajan harjoituksiin. Kuljen vieläkin toisinaan työmatkan bussilla, jos toinen suunta on tarkoitus juosta tai pääsenkin kotiin kyydillä.

Nyt on torstaina käyty myös tämän kesän ensimmäisellä kimppalenkillä, jolla mies juoksee ja minä poljen vieressä pojan istuessa kyydissä. Tuon lenkin piti alkuun olla ihan vain normaalin mittainen peruslenkki jolle lupasin lähteä seuraksi oman tunnin mittaisen juoksulenkkini jälkeen. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat kun tulin kotiin vaihtamaan varusteita ja haukkaamaan pientä välipalaa. 

Mies olikin sitä mieltä, että hän voisi sittenkin juosta viikon pitkiksen. Ei siis auttanut muu, kuin pakata nestettä kunnolla mukaan. Reitti suunniteltiin niin, että se soveltui hyvin myös pyörällä ajettavaksi. Tosin reilun puolenvälin jälkeen jouduimme tekemään pikaisen reittimuutoksen ratikkatyömaan takia. Kaikenkaikkiaan matkaa kertyi 27 km. Loppuvaiheessa miehen energiat meinasi loppua, sillä hän ei ollut valmistautunut niin hyvin kuin yleensä pitkää juoksua varten. Tukkoisesta menosta huolimatta keskivauhti pysytteli viiden minuutin tuntumassa. Minä pystyin ehkä puolet matkasta ottamaan iisisti, mutta kyllä matkan varrelle sattui useampikin ylämäki joissa sai polkea ihan tosissaan. Poikakin jaksoi kohtalaisen hyvin istua kyydissä koko reilun parituntisen, kun hän sai ekan kympin jälkeen rusinarasian hyppysiinsä.

Vielä mahtuu poika omaan istuimeensa ja äidin kyytiin mukaan.

Mies huilasi koko ensimmäisen viikon kisan jälkeen. Hänelle iski vaihteeksi flunssa kovan suorituksen jälkeen. No, onneksi jälkeen eikä ennen. Tällä viikolla hän onkin sitten juossut jo ihan normaaliin tapaan noin 16:ta kilometrin lenkkejä tuon pitkiksen ja yhden salitreenin lisäksi.

Niin ja niissä minun ensimmäisissä juoksulenkeissä kisan jälkeen ei juurikaan ole kehumista. Ensimmäinen meni täysin penkin alle. 

Yritin maanantaina juosta töistä kotiin huonolla menestyksellä. Jalat hyytyivät jo reilun kolmen kilometrin jälkeen ensimmäisessä kunnon ylämäessä. Yritin lyhyen kävelypätkän jälkeen juosta vielä edes pieniä pätkiä, mutta viiden kilometrin jälkeen luovutin ja tyydyin täysin pelkkään kävelyvauhtiin. Mielessä pyöri vain, että miten ihmeessä olin jaksanut juosta puolimaratonin noin viikkoa aikaiesemmin, kun nyt meno tuntui niin toivottomalta. No, osittain hyytymiseen varmasti vaikutti turhan kova alkuvauhti, kun en malttanut alkuun himmailla. Tuo oli myös ensimmäinen lenkki kunnolla lämpimässä säässä, joten sekin saattoi vaikuttaa asiaan.

Maanantain tuskainen ilme kun juoksu ei vaan kulkenut.

Torstain lenkillä jalat olivat tukkoiset tiistain salitreenin jäljiltä vaikka keskiviikon olin täysin huilannut. Juoksu kulki kuitenkin vähän paremmin ja jaksoin juosta kasin. Pysähdyin tosin Pärrinkoskella ja  muutaman kerran kuvaamaan alkukesän kukkasia. Yritin nyt ottaa maltilla, sillä edessä oli vielä se pyöräily miehen lenkkiseurana.

Ketunleipiä lenkkipolun varrelta.

Vielä riittää vettä pienessä luonnonkoskessa.

Olen myös testaillut kuluneella viikolla Color4Caren bambualusvaatteita. Aikaisemminhan minä olen testaillut heidän tukisukkiaan, joita löytyy monissa eri väriyhdistelmissä. Alusvaatteet ovat  käytännonläheisiä sekä arki- työ- ja miksei jopa urheilukäyttöön sopivia. Niiden värikirjo on maltillisempi. Tällä kertaa päädyin tilaamaan täysin mustan setin, topin ja saumattomat alushousut.

Color4Caren bambualusvaatteita.

Toppi on mukavan pitkä ja siinä on säädettävät olkaimet. Miellyttävän tuntuinen ja iholle helläväraisesta materiaalista 93% on bambua ja 7% elastaania.  ja sen saa pestä jopa 60 asteessa. Saumattomien alushousujen materiaali on 75% banbua, 20 nylonia ja 5% spandexia. Ne ovat hyvät alushousut myös juoksuun sillä ne pysyvät hyvin ylhäällä eikä niissä ole ylimääräisä saumoja hiertämässa.

Perustoppi on juuri sopivan mittainen minun makuuni.

Bambusta valmistetut vaatteet pysyyvät pidempään raikkaina lämpötilasta riippumatta sillä sen luonnollisten ominaisuuksien ansiosta materiaali on hengittävää ja nopeasti kuivuvaa. Näiden vaatteiden valmistuksessa on käytetty bambua, jonka viljelyssä ei ole käytetty keinolannoitteita eikä se vahingoita pandojen elinympäristöä.

Nyt olisikin sitten aika suunnata viikon viimeiselle lenkille. Toisaalta tekisi mieli ottaa ihan lunkisti, mutta koska elokuun maratoni lähestyy vääjäämättä, olisi syytä saada itsensä lenkille. Saas nähdä mitä lenkistä tällä kertaa tulee. Tarkoitus olisi ainakin juosta vähän pidempi lenkki.

Arboreettumissa kesän vehreys alkaa kukoistamaan.

*Yhteistyössä Color4Caren kanssa.

 

Juoksua ja tukisukkia*

Kevät se saa ihmeitä aikaan. 

Jännä miten paljon tuo kevät vaikuttaakin juoksuun. Ainakin oma askel on tuntunut hiukan keventyvän sitä mukaa, kun valon määrä on lisääntynyt. Myös sulaneet kadut ja eritoten auringon paiste kirvoittaa juoksemaan kovempaa, kauemmin ja pidemmälle.

 Kuluneeseen viikkoon on kuulunut tossujen kastelua loskassa, juoksua auringon paisteessa sekä tukisukkien testailua.

Tähän viikkoon mahtui onneksi sadepäivien lisäksi pari aurinkoistakin päivää.

Sain viikolla Color4carelta tukisukat testattavaksi. Color4Care on vuonna 2011 perustettu Pohjoismainen verkkokauppa joka haluaa tuoda lisää väriä hoitoalalle. Heidän valikoimiinsa kuuluu tukisukkien lisäksi nimikylttejä, työkenkiä, hoitoalan työvaatteita ja hoitovälineitä.

Sukat toimitettiin kätevästi kotiin asti.

 

Itse en työskentele hoitoalalla, mutta vietän paljon aikaa jalkojeni päällä. Vaatemyyjänä  päivät kuluvat seisten ja kävellen ympäri myymälää. Varsinkin kiireisinä  päivinä tulee otettua paljon askeleita päivän mittaan. Lsäksi, kun harrastan juoksemista, ovat jalkani välillä kovilla.

Tukisukat on suunniteltu lisäämään verenkiertoa jaloissa. Ne vähentävät turvotusta ja autavat näin väsyneitä jalkoja. Color4caren tukisukissa on 74% puuvillaa ja ne ovat miellyttävät jalassa. Nämä sukat ovat niille jotka eivät halua tyytyä tavallisiin mustiin sukkiin vaan kaipaavat väriä elämään. Verkkokaupan laajasta valikoimasta löytyy hauskoja värivaihtoehtoja joista itse valitsin Mausteiset. Olen käyttänyt sukkia nyt parina päivänä töissä ja välillä myös kotona ja olen tykännyt. Sukat puristavat juuri sopivasti ja jalat eivät ole iltaisin olleet ihan niin väsyneen tuntuset kuin aijemmin.

Tästä klikkaamalla pääsee tutustumaan Color4Caren tukisukkavalikoimaan.

Mutta sitten juoksun pariin.

Malttia on ollut hankalampi pitää matkassa mukana viime päivinä. Varsinkin torstaina juoksu kulki yli odotusten.

Keskiviikon kutosella kastui tossut kerran jos toisenkin.

Olimme alunperin suunnitelleet salitreeniä torstaille, mutta muutimmekin suunnitelmia, kun säätiedote lupaili kaunista auringonpaistetta. Eihän viikon kauneinta päivää voinut täysin neljän seinän sisällä viettää. Ja koska mies oli halunnut pitää tiistaina lepopäivän, vaikutti sekin siihen, että sali vaihtui juoksuun. Tuota vaihtoa ei tarvinnut kyllä jälkikäteen harmitella, sillä itse juoksin toistaiseksi yhden tämän vuoden parhaista juoksuista.

Olin ajatellut juosta vain kevyen kympin ja valmistautua sen jälkeen rauhassa iltavuoroon. Mies tosin oli sitä mieltä, että 12 km on minimi. Katselin lähtiessä kelloa ja ajatelin, että miksipä ei. Kerkeisin sen matkan kyllä juosta.

Jo heti alussa askel tuntui yllättävän hyvältä, vaikka olinkin edellisenä päivänä juossut sen kohatalaisen reippaan kutosen paikoin loskassa tarpoen.

Pääsääntöisesti sain juosta pitkin sulaneita kävelyteitä. Katupöly pöllysi vaikka paikoin sepeliä olikin jo yritetty putsailla pois.

Vasta kympin jälkeen maltoin pysähtyä ottamaan kuvia.

Loppumatkasta oli aivan pakko kiertää hiekkaharjun kautta, jotta pääsi edes hetkeksi pois asvaltilta ja pölyn keskeltä. Arvelin, että osa pätkästä saattaisi olla vielä huonossa kunnossa. Ja niinhän se olikin. Onneksi jäistä osuutta oli vain kolmisensataa metriä.

Oli mahtavaa juosta keveillä Adidaksilla vaikka lyhyellä osuudella ne olikin vähän liukkaat.

Luonto herää pikkuhiljaa horroksesta. Matkan paras osuus. Hiekkainen metsätien pätkä.

Valon ja varjon leikkiä.

 Uhrasin töihin valmistautumisajasta reilun vartin juoksulle, sillä en millään meinainnut malttaa lopettaa.  Loppuen lopuksi matkaa kertyi kaiken kaikkiaan 15 kilometriä mikä on toistaiseksi kevään pisin lenkkini. Fiilis oli aivan mahtava juoksun jälkeen.

Kevään toistaiseksi parhaat lukemat.

Mieheni on toipunut ja palautunut hyvin viimekuun kotirataultrasta. Viimeviikolla hän juoksi taas melkein maratonin pitkänälenkkinä. Kokonaiskilometreiksi kertyi 113. Tämä viikko on ollut kanssa vauhdin täyteinen treeniviikko, kun miehellä on takana jo kolme kovavauhtisempaa lenkkiä.  Salitreeni tosin tuli tosiaan jätettyä väliin, kun tiistaina otettiin levon kannalta ja käytiin vain asioilla. Tällä hetkellä meillä kun eletään enemmän juoksun kuin lihaskunnon ehdoilla. Liikaa ei parane salitreeneistäkään lipsua, jotta paketti pysyisi jatkossakin kunnolla kassa.

Enää on noin kahdeksan viikkoa HCR:ään, joten on aika taas laittaa tossut jalkaan ja suunnata viikon viimeiselle lenkille. Saa nähdä paljonko tälle päivälle kertyy kilometrejä. Sää on ainakin mitä mainioin.

Aurinkoista kevään alkua kaikille!

*Yhteistyössä Color4Caren kanssa.