Talviurheilua.

Vaikka tänä vuonna onkin tavoitteena kerätä mahdollisimman paljon kilometrejä kävellen, olemme nauttineet myös talviurheilun tuomasta vaihtelusta. Olemme ottaneet ilon irti niin luistelusta kuin hiihdostakin, kun kerrankin se on ollut taas mahdollista. Juosta kun ehtii säiden lämmettyä ja lumien sulattua.

Edellinen flunssani helpotti onneksi sen verran ystävänpäivään mennessä, että uskaltauduin lähteä mieheni mukaan Näsijärvelle luistelemaan. Silloin, kun mieheni malttaa jättää omat treeninsä väliin ja ehdottaa jotain tuollaista, on tilaisuuteen tartuttava. 

Mieheni ei ole luistellut noin 25 vuoteen ihan vain siitä syystä ettei hänellä ole ollut luistimia. Mutta nyt tänä talvena hän innostui ostamaan itselleen uudet hokkarit. Innostus lähti varmaankin siitä, kun ostimme pojalle ensimmäiset omat luistimet.

Meillä on myös enoni tekemät retkiluistimet, mutta koska emme ole kerenneet niitä kertaakaan testaamaan, päätimme ottaa mukaan tuolle extempore-luisteluretkelle tavalliset hokkarit ja kaunarit.

Näsijärven luonnonjäällä sai varoa mm. railoja.

Näsijärven aurattu retkiluistelurata oli vaihtelevassa kunnossa. Tänä vuonna siitä on onneksi tehty leveämpi kuin aikaisempina vuosina niin kaikki jäällä liikkujat mahtuvat kulkemaan siellä kohtalaisen sulassa sovussa. Itse en  meinannut aluksi uskaltaa luistella kunnolla. En ole ikinä ollut kovin loistava luistelija ja kammoksun liian kovan vauhdin ja röpelijäisen alustan yhdistelmää.

Vaikka minulla oli takana vain vuoden mittainen tauko, siis paljon lyhyempi kuin puolisollani, lähti hän pienen alkujännityksen jälkeen luistelemaan huomattavasti varmemmalla otteella kuin minä.

Särkänniemen takaa löytyi kääntöpaikka.

Mies malttoi välillä luistella minun kanssa samaa tahtia, mutta suurimmaksi osaksi hän viiletti menemään eestaas. Siinä ajassa minkä olimme jäällä hän luisteli 21 km ja minä 12 km. Tosin minä pysähtelin aina silloin tällöin kuvailemaan ja vain nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta.

Ystävänpäivän iltana päätimme viedä myös muksut luistelemaan Sorsapuiston luisteluradalle. Tytöt olivat luistelleet jo jokusen kerran koulussa liikuntatunnilla, mutta poika sai luistimet kunnolla jalkaansa ensimmäistä kertaa. Tälläkin kertaa varmaan äitiä tilanne jännitti eniten. Pelkäsin, että poikamme turhautuisi heti, jos homma ei lähtisi samantien sujumaan. Pelkoni osottautui turhaksi. Kun olimme saaneet nauhat sidottua lämpimässä pukukopissa, alkoi hän tepastella ympäriinsä malttamattomasti kuin vanha tekijä.

Koko perhe koossa.

Pojan tasapaino oli yllättävän hyvä. Apuna harjoittelussa oli toki luistelutuki joita pienimmät luistelijat saivat jäällä lainata. Vaikka jalat karkasivat alta kerran jos toisenkin ja pyllähdyksiä sattui, niin sitkeästi hän nousi aina uudestaan ja jatkoi eteenpäin. Loppuakohden vauhti alkoi olla jo aikamoista.

Kelkasta oli apua luistelua opetellessa.

Välillä luistelimme kaikki yhdessä rykelmässä, välillä tytöt menivät omia menojaan. Vuoroa vaihdellen pidimme pojalle seuraa ja autoimme häntä. Välillä me aikuiset teimme muutaman kierroksen kentän ympäri omalla vauhdillamme jatkoimme sitten hassuttelua lasten kanssa. Kaikki lapset jaksoivat hienosti luistella melkeimpä puolitoista tuntia.
 
Kävimme luistelemassa myös seuraavana iltana. Poika pysyi jo paremmin pystyssä luistimien kanssa ja hän jopa yritti luistella vähän ilman tukea. Mies innostui kiertämää rataa ihan uraklla ja mittari näytti reilun  tunnin luistelun jälkeen 21km. Minäkin sain kerrytettyä 6 km. Jää oli juuri jäädytetty ja sillä oli mahtava luistella. Välillä tuntui luistavan liiankin hyvin. Täytyy kyllä sanoa, että nautin näistä luistelu kerroista hyvin hoidetulla luistelukentällä vähän enemmän kuin luonnon jäällä.

Toisena päivänä saimme nauttia juuri jäädytetystä jäästä.

Sunnuntaina suuntasimme uudestaan taas Näsijärvelle. Tällä kertaa tosin koko poppoon voimin ja ilman luistimia. Pakkasimme myös eväät ja yhden pulkan mukaan. Aurinkoinen sää oli houkutellut paljon muitakin ihmisiä jäälle ulkoilemaan. Mutta hyvin mahduimme mekin mukaan. Jäällä näkyi eri luistelijoita, hiihtäjiä, juoksijoita, kävelijöitä ja jopa pyöräilijöitä.

Monet muutkin suuntasivat meidän lisäski kohti Siilinkaria.

Suuntasimme Siilinkarille ja välillä poika veti itse tyhjää pulkkaa ja välillä taas kaikki kolme muksua ahtautuivat yhtäaikaa kyytiin ja isä veti. Evästauko pidettin karille päästyämme. Leivät maistuivat kaikille ja kuumamehu lämmitti mukavasti.

Ahtaaksi käy tavallinen pulkka. Olisi varmaan hankittava isompi ahkio.

Meillä oli mukana omat eväät.

Sitten olikin aika suunnata takaisin Rauhaniemen kansankylpylälle, missä automme oli parkissa. Parin tunnin ulkoilun saldoksi kertyi viisi kilometriä ja punaiset posket.

Takasin päin kävellessä alkoi aurinko jo laskemaan.

Tällä viikolla emme ole kerenneet luistelemaan eikä kovat pakkaset kauheasti edes houktelleet jäälle lähtemään aurinkoisesta säästä huolimatta. Yhden lyhykäisen aamulenkin innostuin juoksemaan keskiviikkona ennen töihin lähtöä ja torstaina ja perjantaina kävin vähän hiihtämässä. Torstaina suksi luisti paremmin ja hiihdin tusinan verran. Seuraavana päivänä meno oli paljon nihkeämpää ja huonomman luiston takia joutui tekemään enemmän töitä. Tuolla kerralla minulle riitti 10 km:n sivakointi.

Pakkaskelillä saa pukeutua kunnolla. Tuolla lenkillä en malttanut kävellä kylmyyden takia.

Parin viikon tauon jälkeen hiihtotuntui taas mukavalta.

Mies on viihtynyt pakkasista huolimatta ladulla lähes päivttäin kuluneen puolentoista viikon aikana. Tämän viikon saldo on  jo 112k ennen kahta viimeistä hiihtolenkkiä. Viimeviikonloppuna hän hiihti jopa 50km:n lenkin.

Mieheni on ollut yleinen näky ladulla viimepäivinä.

Lapasilla alkoi juuri talviloma, mutta yllätys yllätys, muksut ovat taas flunssassa. Pojalla oli kuumetta viikolla ja nyt vanhin tytöistä on puolikuntoinen. Tarkoitus oli vähän käydä ulkoilemassa yhdessä ja keksiä jotain kivaa tekemistä. Mutta voi olla, että suunnitelmat menevät nyt hiukan uusiksi. Onneksi myös sisätiloissa voi puuhastella ja vaikka pelailla yhdessä. Itselläni ei varsinaista talvilomaa tänä talvena ole, mutta muutaman ylimääräisen vapaapäivän sain tähän viikonlopun yhteyteen. Täytyy vain toivoa ettei flunssa taas iske minuunkin. Tässä, kun ei meinaan ole enää kuin 12 viikoa Helsinki City Running Day:hin...

Ratinan suvanto pakkaspäivänä.

Aurinkoista ja mukavaa viikonloppua kaikille!

Tavoitteena 1000.

Nyt, kun hyvät hiihtokelit palasivat ja on enää vajaat 100 päivää Helsinki City Running Day:hin ja tavoitteeksi asetettuun puolimaratoniin. Niin arvatkaapa mitä? Meikäläinen on taas vaihteeksi flunssassa. Eli ei siis treenit etene tällähetkellä ihan suunnitelmien mukaan.

Kunnon talvi ei sittenkään jäänyt aivan lyhyeksi.

Kuumetta minulla ei ole ollut, mutta olo on ollut kuin jyrän alle jääneellä. Räästää olen saanut oikein urakalla torstaista lähtien. Nenäliinoja on kulunut iso pino ja erillistä pellenenää en ole tarvinnut, sillä oma nenä punoittaa aivan tarpeeksi.

Nenäliinoja on kulunut vino pino viime päivinä.

Kerkesin onneksi kevyen viikon jälkeen käymään edes kerran hiihtämässä ja jalkalenkillä ennen tätä uutta pakkolepoa. Torstaina ei sitten enää tarvinnutkaan pähkäillä laittaisinko monot vai lenkkarit jalkaan ennen töihin lähtöä, kun en meinannut saada itseäni edes ylös sängystä.

Monot alkoivat hiertää sen verran ikävästi, että oli pakko tyytyä vain tusinaan. Muutaman kerran osuimme samoille kohdille purtsia kiertäessä. Mies ei tosin malttanut poistua samaan aikaan ladulta vaan jatkoi sivakoimista minun lähdettyä kotia kohti.

Keskiviikkona lenkki eteni 3:2 jaolla, eli 3min hölkkää ja 2min kävelyä. Matkalla bongasin keskimmäisen muksun hiihtoharjoituksissa oman luokan kanssa.

Kevyellä viikollakin tuli onneksi jotain tehtyä peruskunnon parantamiseksi. Kävin kerran kunnon sauvakävelylenkillä, tein yhden vajaan puolen tunnin kahvakuulajumpan sekä hölkkäsin osan perjantain aamulenkistä, vaikka olin alunperin suunnitellut vain käveleväni.

Sauvakävelylenkillä tuli rymyttyä hiukan myös metsikössä, jotta pääsin kosken yläjuoksulle.

Pärrinkosken kuohuja.

Kävelytien kolme olomuotoa lumimyräkän jälkeen. Onneksi n. puolet reitistä oli keretty aurata kunnolla.

Noiden urheilujen lisäksi yksi päivä tuli vietettyä Helsingissä, kun kävin HCRD 2018 pressitilaisuudessa. Se järjestettiin Hotelli Kämp:ssä ja paikalla lehdistöä, julkkiksia, tubettajia sekä meitä bloggaajia. Siellä kuulimme mm. minkälaisia muutoksia kevään suuri juoksupäivä tulee kokemaan. Saimme myös vinkkejä oman matkan valintaan sekä siihen kuinka sitä kohti kannattaa treenata. Ja kuten alussa mainitsin, olen minä tosiaan valinnut matkakseni puolimaratonin. 

Lidlin Spotyfeel on tänä vuonna HCR:n ja HCM:n nimikkokumppani.

 Pressitilaisuuden jälkeen pääsin tapaamaan ensimmäistä kertaa muuta HCRD Street Team porukkaa Kick off -tilaisuuden merkeissä, jossa nautimme hyvästä ruuasta sekä pääsinme tutustumaan New Balance-, Craft sportswear- ja Garmin-uutuuksiin.

Hyvää ruokaa hyvässä seurassa.

Tuo reissu oli antoisa ja oli mukava päästä tutustumaan muihin Street Teamin bloggareihin ja taustatiimiin. Street Teamiläiset saivat mukaansa myös uudet juoksujalkineet testattaviksi. Uskon myös, että uusi juoksutakki ja paita pääsevät varmasti kanssa kovaan käyttöön kunhan juoksukelit ensin lämpenevät.

Kuvan tuotteet saatu HCRD Street Teamin kautta.

Samalla reissulla tuli myös hyödynnettyä tilaisuus käydä tutustumassa kulttuuriin  ja taiteeseen. Edellisestä vierailusta Ateneumiin oli kulunut jo jonkin aikaan. Nuorempana tuli museoissa käytyä ahkerammin. Hiukan outoa oli liikkua pääkaupungissa pitkästä aikaa yksin, sillä yleensä mukana on ollut joko koko perhe tai ainakin puoliso.

Olen tykännyt käydä museoissa jo lapsena.

Mieheni on, ainakin vielä, välttynyt tältä flunssa-aallolta. Hän on käynyt hiihtämässä minunkin edestä. Lauantaina hän hiihti tämän talven pisimmän matkansa. Puolisoni ei vielä lähtiessä tiennyt paljonko hän aikoo hiihtää, mutta varasi kuitenkin nestettä mukaan. Latu oli hyvässä kunnossa ja suksien voitelu oli osunut nappiin. Mies viihtyi ladulla reilut neljä tuntia ja sivakoi tuossa ajassa 50km. Kun olosuhteet olivat kohdillaan, ei tuo viisikymppinen tuntunut läheskään niin raskaalta kuin edellisviikon nelikymppinen. Viime viikon hiihtokilometreistä kertyi yhteensä 125km.

Mutta mikä onkaan tuo tavoite, jonka jo otsikkossa mainitsin?

Tästä uudesta räkätaudista huolimatta olen päättänyt asettaa yhden uuden tavoitteen tälle vuodelle ja se on kerätä vähintään 1000 jalkaisin kuljettua kilometriä. Mukaan lasketaan kaikki lenkki mielessä kuljetut kilometrit. Tuskin olisi ihan mahdotonta saada tuota määrää kokoon pelkästään juoksemalla. Mutta turhan stressin välttämiseksi, jos juoksu ei lähdekkään kulkemaan, hyväksyn mukaan myös astetta hitaammat etenemiset. Viime vuonnahan juoskukilometrejä sain kasaan n. 750 joten eiköhän siihen päästä tänäkin vuonna. Ainakin toivon niin. Tammikuun kilometrejä en ole vielä laskenut, mutta eiköhän niitä jokunen kertynyt vaikka hiihtämässäkin tuli käytyä. Nyt taitaa vielä jokunen päivä mennä huilatessa ja laskiaisherkkuja nauttiessa, mutta sitten palataan taas tositoimiin.

Herkullista laskiaisviikkoa kaikille!

*Yhteistyössä SUL:n kanssa ja osallistuminen HCR:lle saatu Street Teamin kautta.