Missä mennään nyt.

Niin se vain vuosikin vaihtui jälleen kerran. Tammikuukin ennätti viilettää ohitse kauheata vauhtia ja nyt eletään jo helmikuuta. Vaikka edellisestä blogikirjoituksesta onkin kulunut taas tovi, on meidän treenivuosi lähtenyt käyntiin ihan mukavasti.

Lumi tuo pientä lisähaastetta juoksuun näin talviaikaan.

Ajattelin ensin kirjoitella koosteen viime vuodesta, mutta eiköhän se olisi aika kääntää katse kohti uusia haasteita ja tavoitteita. Vuosi 2018 meni niin kuin meni. Se ei ollut  omalla kohdallani mitään suurta juoksunjuhlaa, joten mitä sitä sen enempää ruotimaan. Toki muutamia onnistumisen hetkiäkin koettiin, eli ei tuo koko vuosi sentään ihan täysin penkin alle mennyt.

Muutama kohokohta viime vuodelta. Näiden kuvien tarinat löytyvät Instagramista nimimerkillä @juhu_va.

Vuoden 2019 suurin haaste tulee ehdottomasti olemaan ajankäytön priorisointi. Minun täytyisi kokoaikaisen työn ohessa löytää aikaa perheelleni, juoksemiselle ja muulle treenille, tämän blogin kirjoittamiselle sekä nyt myös koulutehtäville. Aloitin meinaan vuoden vaihteessa Markkinointiviestinnän opinnot työn lomassa oppisopimuksella. Tarkoitus olisi syventää ammattitaitoa ja saada visualistin pätevyys.  Haaste se on siitä syystä, että olen loistava keksimään kaikenlaista ylimääräistä pikku puuhaa varsinkin juuri silloin, kun minun pitäisi oikeasti tehdä jotain järkevää.  

Kun kaikki tuo  otetaan huomioon, olen päättänyt pitää tämän vuoden juoksuun liittyvät tavoitteet maltillisina. En ole esimerkiksi asettanut mitään kokonais kilometritavoitteita ylimääräisen stressin  välttämiseksi. En myöskään tavoittele tällä hetkellä maraton kuntoa vaikka haaveilenkin välillä salaa ultramatkoista.

Mutta yhden juoksutavoitteen olen asettanut. Pitäähän sitä meinaan joku kunnon syy olla, että viitsii lähteä lenkille näin talviaikaan. Ilman selkeää tavoitetta pakkassäällä ja lumimyräkän pauhatessa ulkona tulisi ehkä herkemmin käperrettyä sohvan nurkaan sen sijaan, että lähtisi lenkille.

Tänä talvena on saatu tarpoa pitkin lumisia jalkakäytäviä ihan urakall. Kuva 14.1.19

  Tavoitteeni on siis saada juoksu kulkemaan edes sen verran, että selviän taas maaliin Helsinki City Running Dayn puolimaratonista eli HCR:stä. Se juostaan tänä vuonna 18.5 eli minulla on vielä noin kolme kuukautta aikaa treenata ja tehdä töitä tavoitteeni eteen. Tuosta Suomen suurimmasta juoksupäivästä kirjoittelen kevään aikana varmasti vielä lisää, sillä olen tänäkin vuonna mukana HCRD:n Street Team:ssä ja teen tapahtuman kanssa yhteistyötä. 

 

Mutta mites ne treenit tällä hetkellä sujuukaan...

Salilla on tullut käytyä edelleen kohtalaisen säännöllisesti ja se näkyy mm. penkkipunnerruksen ja maastavedon tuloksissa. Myös juoksu tuntuu hyötyvän salitreenistä sitä mukaan, kun jalkojen voimavarat kehittyvät ja kasvaavat.

Tammikuun aikana tuli lenkkeiltyä 77:n kilometrin verran. Niistä juoksua oli 46 km. Matkat ovat olleet 4 - 10 kilometriä ja juoksun ja kävelyn suhde on vaihdellut fiiliksen ja sen hetkisen kunnon mukaan. Olen kuitenkin koko ajan pyrkinyt systemaattisesti lisäämään juoksun osuutta.

Olosuhteet ovat vaikuttaneet paljon siihen miten juoksu/kävely on kulkenut.

Alkuvuodesta jaksoin juosta yhtäjaksoisesti vain kahdesta kolmeen kilometriä. Tällä hetkellä, riippuen vähän juoksukelistä, jakan juosta peruslenkeillä 4 - 6 kilometriä. Pitkiä lenkkejä en oikeastaan ole vielä kunnolla tehnyt tämän vuoden puolella. Yksi kympin lenkki on kyllä takana ja jaksoin siitä juosta peräti ensimmäiset kahdeksan kilometriä. Se oli suorastaan ihme ottaen huomioon vallitsevat olosuhteet. Koko yön ja aamun olin satanut uutta lunta ja katuja ei oltu vielä kunnolla aurattu sillä oli sunnuntai. Vaikka lumisade välillä taukosiki ei kova tuuli laantunut missään vaiheessa lenkin aikana.

Tämän talven ehdottomasti raskain lenkki tähän mennessä.

Tänä talvena en ole oikein jaksanut kiinnostua hiihdosta, vaikka lunta onkin nyt vaikka muille jakaa. Kävin kyllä hiihtämässä kolme kertaa muutama viikko sitten ( 13, 10 ja 8 km:n lenkit).

Luistelemassakin olemme muutaman kerran käyneet lasten kanssa.

Kun pakkasta reilummin, täytyy pukeutua lämpimästi jottei hiihtäessä/juostessa tule kylmä.

Innostus on lopahtanut suurelta osin sen takia, ettei tuota meidän lähilatua oikein jakseta pitää hyvässä kunnossa. Latu käydään ajamassa vain silloin tällöin moottorikelkalla vaikka uutta lunta on tullut lähes päivittäin. Myös toisten ihmisten välinpitämättömyys harmittaa. Kieltomerkeistä huolimatta ladulla kävellään päivittäin. Tuntuu, että toiset käy tärvelemässä latua ihan kiusallaan. Viimeisellä kerralla oli koiran jätöksetkin melkein keskellä latua. Sen jälkeen päätin, että antaa olla. Käyn jatkossa mielummin vain jalkaisin lenkillä niin ei tarvitse mieltään pahoittaa moisen takia. 

 '

Vaikka nyt siis keskityn treenien suhteen juoksukunnon parantamiseen aijon jatkossakin kävellä tarvittaessa. Maltti on valttia silloin kun tavoitteena on hyvä peruskunto.  Tosin saa nähdä joudunko kohta pitämään pakkolepoa. Meillä kun tällä hetkellä kaikkilla muut ovat enemmän tai vähemmän flunssaisia... 

Kävellen kohti uutta nousua.

Myönnän, että olen pitkään aliarvostanut kävelyä. Luulen sen osittain johtuvan siitä, että haluaisin olla oikea juoksija. Siis sellainen joka jaksaisi oikeasti juosta pidempiäkin lenkkejä kunnon vauhdilla kohtalaisella sykkeellä.

Vihdoinkin olen alkanut ymmärtämään ja hyväksymään sen, että kävelykin kasvattaa kuntoa ja vie koti tavoitteita.

Mutta minä kuulun niihin lenkkeilijöihin jotka joutuvat tekemään kovasti töitä jo sen eteen, että jaksaisin raahautua läpi edes vitosen lenkin kevyellä hölkkävauhdilla. Kerta toisensa jälkeen humahdan montun pohjalle syystä tai toisesta. Ja aina tauon jälkeen joudun  aloittamaan treenaamisen ihan vain kävelyllä. 

Mutta, nyt olen alkanut hyväksymään asian. Jos joku kirmaa ohitse, niin menkööt. Se, että itse ylipäätään pystyn, pääsen ja saan liikkua on tärkeintä. Ei sen vauhdin tarvitse aina olla pääosassa. Ja oikeastihan kävely on yksi parhaista peruskuntoa parantavista ja ylläpitävistä liikunta muodoista. Yksin kulkiessa hitaampi vauhti tuntuu ajoittain puuduttavalta, mutta yhdessä pidemmätkin kävelyt sujuvat rattoisasti ruapatellen.

Välillä kannattaa poiketa uusille reiteille. Sillä silloin voi löytää uusia kauniita paikkoja.

Vielä on tovi odotettava ennen kuin jäälle on mitään asiaa.

Viime viikkoina on tullut käytyä lenkillä yksin ja yhdessä. Flunssan jälkeen tuli ensin ihan vain käveltyä. Sitten muutaman lenkin tein 1+2 rytmityksellä. Eli alkulämmittelyn jälkeen hölkkäsin yhden minuutin verran ja kävelin kahden. Lopuksi sitten vielä vähän pidempi kävely osuus.

Pimeällä täytyy nähdä ja tulla nähdyksi.

Pikkuhiljaa olen pidentänyt juoksuosuuksia. Riippuen fiiliksestä olen jakanut lenkin osuuksiin joko ajan tai matkan mukaan. Pisimmät yhtenäiset juoksupätkät ovat nyt olleet kaksi kilometriä.

Viimeisimmät aamulenkit ovat olleet vitosia vaitelevalla vauhdilla.

Osa lenkeistä tulee vieläkin kokonaan  käveltyä. Viimeeksi kävimme kävelyllä Itsenäisyyspäivänä. Se oli sellainen rauhallinen päiväkävely. Parille aikaisemmalle vähän reippaampi vauhtiselle sunnuntaikävelylle kertyi taasen mittaa peräti noin kolmetoista kilometriä.

Itsenäisyyspäivänä saimme nauttia kauniista ja aurinkoisesta säästä

Jokin aika sitten meidän piti käydä myös vain kävelemässä, mutta viimaisen sään takia ehdotin, että juoksisimme joka toisen kilometrin. Ja niin sitä tuli sitten juostua kahdeksasta kilometristä puolet ja kroppa pysyi paremmin lämpimänä.

Kaksi lenkkiä on tullut mentyä nastoilla, jotta ei tarvinnut liukastella.

Loppuvuosi näyttää aika kiireiseltä töiden ja muiden menojen suhteen. Ja tosissaan saa suunnitella, että missähän välissä sitä ehtisi vähän valmistella joulua, käydä lenkille ja salillakin pitäisi yrittää piipahtaa säännöllisesti. Mutta yritän olla stressaamatta liikaa. Menkööt tämä joulun ja uudenvuoden aika omalla painollaan. Tehdään se mitä ehditään ja loput jääköön tekemättä.