Missä mennään nyt.

Niin se vain vuosikin vaihtui jälleen kerran. Tammikuukin ennätti viilettää ohitse kauheata vauhtia ja nyt eletään jo helmikuuta. Vaikka edellisestä blogikirjoituksesta onkin kulunut taas tovi, on meidän treenivuosi lähtenyt käyntiin ihan mukavasti.

Lumi tuo pientä lisähaastetta juoksuun näin talviaikaan.

Ajattelin ensin kirjoitella koosteen viime vuodesta, mutta eiköhän se olisi aika kääntää katse kohti uusia haasteita ja tavoitteita. Vuosi 2018 meni niin kuin meni. Se ei ollut  omalla kohdallani mitään suurta juoksunjuhlaa, joten mitä sitä sen enempää ruotimaan. Toki muutamia onnistumisen hetkiäkin koettiin, eli ei tuo koko vuosi sentään ihan täysin penkin alle mennyt.

Muutama kohokohta viime vuodelta. Näiden kuvien tarinat löytyvät Instagramista nimimerkillä @juhu_va.

Vuoden 2019 suurin haaste tulee ehdottomasti olemaan ajankäytön priorisointi. Minun täytyisi kokoaikaisen työn ohessa löytää aikaa perheelleni, juoksemiselle ja muulle treenille, tämän blogin kirjoittamiselle sekä nyt myös koulutehtäville. Aloitin meinaan vuoden vaihteessa Markkinointiviestinnän opinnot työn lomassa oppisopimuksella. Tarkoitus olisi syventää ammattitaitoa ja saada visualistin pätevyys.  Haaste se on siitä syystä, että olen loistava keksimään kaikenlaista ylimääräistä pikku puuhaa varsinkin juuri silloin, kun minun pitäisi oikeasti tehdä jotain järkevää.  

Kun kaikki tuo  otetaan huomioon, olen päättänyt pitää tämän vuoden juoksuun liittyvät tavoitteet maltillisina. En ole esimerkiksi asettanut mitään kokonais kilometritavoitteita ylimääräisen stressin  välttämiseksi. En myöskään tavoittele tällä hetkellä maraton kuntoa vaikka haaveilenkin välillä salaa ultramatkoista.

Mutta yhden juoksutavoitteen olen asettanut. Pitäähän sitä meinaan joku kunnon syy olla, että viitsii lähteä lenkille näin talviaikaan. Ilman selkeää tavoitetta pakkassäällä ja lumimyräkän pauhatessa ulkona tulisi ehkä herkemmin käperrettyä sohvan nurkaan sen sijaan, että lähtisi lenkille.

Tänä talvena on saatu tarpoa pitkin lumisia jalkakäytäviä ihan urakall. Kuva 14.1.19

  Tavoitteeni on siis saada juoksu kulkemaan edes sen verran, että selviän taas maaliin Helsinki City Running Dayn puolimaratonista eli HCR:stä. Se juostaan tänä vuonna 18.5 eli minulla on vielä noin kolme kuukautta aikaa treenata ja tehdä töitä tavoitteeni eteen. Tuosta Suomen suurimmasta juoksupäivästä kirjoittelen kevään aikana varmasti vielä lisää, sillä olen tänäkin vuonna mukana HCRD:n Street Team:ssä ja teen tapahtuman kanssa yhteistyötä. 

 

Mutta mites ne treenit tällä hetkellä sujuukaan...

Salilla on tullut käytyä edelleen kohtalaisen säännöllisesti ja se näkyy mm. penkkipunnerruksen ja maastavedon tuloksissa. Myös juoksu tuntuu hyötyvän salitreenistä sitä mukaan, kun jalkojen voimavarat kehittyvät ja kasvaavat.

Tammikuun aikana tuli lenkkeiltyä 77:n kilometrin verran. Niistä juoksua oli 46 km. Matkat ovat olleet 4 - 10 kilometriä ja juoksun ja kävelyn suhde on vaihdellut fiiliksen ja sen hetkisen kunnon mukaan. Olen kuitenkin koko ajan pyrkinyt systemaattisesti lisäämään juoksun osuutta.

Olosuhteet ovat vaikuttaneet paljon siihen miten juoksu/kävely on kulkenut.

Alkuvuodesta jaksoin juosta yhtäjaksoisesti vain kahdesta kolmeen kilometriä. Tällä hetkellä, riippuen vähän juoksukelistä, jakan juosta peruslenkeillä 4 - 6 kilometriä. Pitkiä lenkkejä en oikeastaan ole vielä kunnolla tehnyt tämän vuoden puolella. Yksi kympin lenkki on kyllä takana ja jaksoin siitä juosta peräti ensimmäiset kahdeksan kilometriä. Se oli suorastaan ihme ottaen huomioon vallitsevat olosuhteet. Koko yön ja aamun olin satanut uutta lunta ja katuja ei oltu vielä kunnolla aurattu sillä oli sunnuntai. Vaikka lumisade välillä taukosiki ei kova tuuli laantunut missään vaiheessa lenkin aikana.

Tämän talven ehdottomasti raskain lenkki tähän mennessä.

Tänä talvena en ole oikein jaksanut kiinnostua hiihdosta, vaikka lunta onkin nyt vaikka muille jakaa. Kävin kyllä hiihtämässä kolme kertaa muutama viikko sitten ( 13, 10 ja 8 km:n lenkit).

Luistelemassakin olemme muutaman kerran käyneet lasten kanssa.

Kun pakkasta reilummin, täytyy pukeutua lämpimästi jottei hiihtäessä/juostessa tule kylmä.

Innostus on lopahtanut suurelta osin sen takia, ettei tuota meidän lähilatua oikein jakseta pitää hyvässä kunnossa. Latu käydään ajamassa vain silloin tällöin moottorikelkalla vaikka uutta lunta on tullut lähes päivittäin. Myös toisten ihmisten välinpitämättömyys harmittaa. Kieltomerkeistä huolimatta ladulla kävellään päivittäin. Tuntuu, että toiset käy tärvelemässä latua ihan kiusallaan. Viimeisellä kerralla oli koiran jätöksetkin melkein keskellä latua. Sen jälkeen päätin, että antaa olla. Käyn jatkossa mielummin vain jalkaisin lenkillä niin ei tarvitse mieltään pahoittaa moisen takia. 

 '

Vaikka nyt siis keskityn treenien suhteen juoksukunnon parantamiseen aijon jatkossakin kävellä tarvittaessa. Maltti on valttia silloin kun tavoitteena on hyvä peruskunto.  Tosin saa nähdä joudunko kohta pitämään pakkolepoa. Meillä kun tällä hetkellä kaikkilla muut ovat enemmän tai vähemmän flunssaisia... 

Vetoja ja urheilujuomaa*.

Kolmas viikko juoksuohjelmaa alkaa olla takana. Vielä on vaikea sanoa onko siitä ollut apua. Mutta on ohjelmasta ollut se hyöty, että vaikka kalenteri näyttäisi tiukalta työvuorojen ja muiden menojen takia, tulee juoksutreeneille etsittyä joku sopiva väli. 

Talvisissa maisemissa on saatu tämä viikko juosta.

Tälläkään viikolla en pystynyt jaksottamaan treenejä ja lepopäiviä täysin ohjelman mukaisesti, mutta jokainen harjoitus on tullut kuitenkin tehtyä. 

Maanantaina pidin lepopäivän niin kuin pitikin. Tosin kymmenen tunnin työpäivä piti minut liikkeessä ja toimeliaana ihan riittävästi. Tiistain lenkin siirsin keskiviikolle ja keskiviikon jumpan päivää aikaisemmaksi. Kotijumppa tehdessä tuli taas huomattua, että tauko on tullut pidettyä. Kahvakuula ei heilunut ihan niin lennokkaalla otteella kuin jokin aikaa sitten. Muutaman kyykkysarjan ansiosta jalat olivat tönköt parina seuraavana päivänä.

Aina meno ei ole höyhenen kevyttä. Kuva viime viikon sunnuntain lenkiltä.

Keskiviikkona oli sitten viikon ensimmäisen juoksulenkin aika. Vartin verryttelyn jälkeen oli aika repäistä muutama veto. Oikeiden vauhtien löytyminen vaatii itsellä vielä opettelua, varsinkin kun tarkoituksena on tehdä vedot kiihtyvällä vauhdilla. Sitä helposti lähtee ensimmäiseen vetoon liian kovaa. Tarkoitus, kun ei ole kuitenkaan vetää itseään piippuun jo heti ensimmäisessä pyrähdyksessä. Vedot antavat kropalle uutta ärsykettä ja vaihtelua. Jos aina vaan junnaa samaa matkaa samalla vauhdilla kehitys jumahtaa paikoilleen. Maraton- ja puolimarton harjoittelussa vetoharjoitukset eivät ole niin oleellisia ja tärkeimmästä päästä, mutta omaan harjoitteluun ne tuovat vaihtelua.

Auratulla tiellä oli kohtalaisen hyvä juosta vetoja. Varsinkin kun alla oli nastat.

Ensimmäiset kolme vetoa olivat 300m. Jokaisen pätkän jälkeen kävelin saman matkan. Neljäs veto jäi sata metriä lyhyemmäksi, sillä erehdyin kääntymään hiekkaharjulle. Edellispäivän lumi/räntäsateen jäljiltä polku oli kapea ja sohjoinen ja meno muuttui tarpomiseksi. Vedon jälkeen kävelin polkua vielä hetken eteenpäin, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että on parempi kääntyä. Arvelin junaradan vierustan olevan samassa kunnossa, joten loppumatkasta tulisi aivan liian raskas.

Torstaina hiekkaharjun polkua oli jo parempi kulkea.

Viides veto oli vielä 300 metriä ja kaksi viimeistä 200 metriä mukavasti ylämäkeen. Lopuksi vielä vartti kevyttä hölköteltyä. En saanut enää kasvatettua vauhtia viimeisissä vedoissa. Suurin syy oli todennäköisesti se, että juoksin ne ylämäkeen. Eli sykkeet nousi ainakin vaikka vauhti hiipui.

Vielä täytyy vauhdinjakoa harjoitella.

Torstaina olisi lepo ollut paikallaan, mutta aikataulu syistä juoksin perjantain lenkin päivää etuajassa. Noin tunnin mittaisen lenkin viiden minuutin jaoilla sain tehdä kauniissa auringon paisteessa. Paikoin kova tuuli oli kylmä, mutta vain harvassa kohdassa vastainen.

Torstaina oli ihana aurinkoinen sää.

Sen verran tuota lenkkiä jouduin loppuvaiheessa keventämään lisää, että tokavikan hölkkäpätkän tyydyin kävelemään. Mutta mikäs siinä kävellessä kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta suoraan edestäpäin.

Koska tavoitteena oli kevyt lenkki, maltoin pysähtyä välillä kuvailemaan.

Perjantain ja lauantain huilasin ja tänään sunnuntaina oli pidemmän lenkin vuoro. Vielä minun pitkät eivät ole oikeasti kovinkaan pitkiä, mutta pidennän niitä juoksuohjelman mukaisesti pikkuhiljaa.Tavoitteena on nyt saada juoksuosuudet pidemmiksi ja kävelyt lyhyemmiksi.

Tämän viikon "pitkis" ja vain 100m kävelyä.

Ajoittain aurinko pilkisti pilvien lomasta ja välillä vastatuuli löi kapuloita rattaisiin.

Treenieväisiin saimme kanssa  vähän aika sitten mukavasti täydennystä. Minut meinaan valittiin mukaan Sportyfeel Special Squadiin ja saan nyt kevään ajan toimia Sportyfeel lähettiläänä.

Posti toi yllätyspaketin vähän aikaa sitten.*

Sportyfeeliltä löytyy paljon tuotteita treenien tueksi.*

Sportyfeel on Helsinki City Running Dayn pääyhteistyökumppani ja mm. heidän urhelujuomaa ja energiageelejä juoksijat pääsevät nauttimaan juoksukisojen aikana ja palautumisjuomaa suorituksen jälkeen. Onkin siis hyvä harjoittelukauden aikana testata ja totutella tuotteisiin mitä tietää kisassa olevan tarjolla. Ei tule sitten täytenä yllätyksenä miten oma maha niihin reagoi. Näin pienentää riskiä saada mahaongelmia juoksun aikana.

Urheilu juoma on raikkaan sitruunan makuinen.*

Palautumisjuoma on taas passeli kaakaon ja suklaan ystäville.*

Itselle Sportyfeelin sitruunan makuinen Sports Drink tuli tutuksi viime keväänä juurikin Helsinki City Runilla. Minun mahalle sopii, kunhan muistan tehdä siitä tarpeeksi laimeaa. Nyt kun ilmat alkavat lämpenemään tulee tuota urheilujuomaa otettua varmasti mukaan juomareppuun. Ja kunhan juoksulenkeille saadaan lisää mittaa tulee energiageelitkin varmasti tarpeeseen.


Kuuluvatko vetotreenit sinun harjoitusohjelmaan?

Ja ovatko Sportyfeel tuotteet sinulle jo tuttuja?

Aurinkoista kevään jatkoa kaikille!

*Tuotteet saatu blogiyhteistyön merkeissä.