Kesäloma Alpeilla.

Viime viikolla meidän perhe vietti "korkeanpaikanleiriä" Bad Gastein -nimisessä alppikylässä Itävallassa.

Meidän perhe ihastui näihin maisemiin.

Olin pitkään jo unelmoinut kesälomasta Alpeilla. Onneksi mieheni innostui myös tuosta ajatuksesta heti, kun heitin idean ilmoille.  Ja vihdoin tänä kesänä meillä oli mahdollisuus toteuttaa tuo haave.

Meidän perhe ei ole juurikaan matkustellut ulkomaille. Vain muutaman kerran olemme käyneet Tukholman-risteilyllä ja niilläkin ennen pojan syntymää. Tuosta syystä ajattelimme, että ensimmäinen matka olisi hyvä toteuttaa valmismatka-periatteella ihan matkatoimiston kautta, jotta minun tarvitsisi stressata mahdollisimman vähän. Nettiä selatessa päädyin STS- Alppimatkojen* sivuille, josta löytyi myös heidän kesämatkakohteet. Pienen pohdinnan jälkeen otin yhteyttä matkatoimistoon ja muutaman viestin jälkeen matka kera perhepaketin oli varattu.
 

Lähdimme matkaan lauantaina 2.6. Valittavana oli joko aamu- tai iltalähtö ja koska emme edelleenkään ole aamuihmisiä päädyimme jälkimmäiseen. Olimme sopineet koulun kanssa, että tytöt jättävät tällä kertaa kevätjuhlan väliin, jotta lähtöpäivän aamu olisi vähemmän kaaottinen.

Hyvissä ajoin suuntasimme kohti Helsiki-Vantaan lentokenttää. Jätimme automme Lentokenttäparkin huomaan ja heidän bussillaan kuljimme loppumatkan kentälle.  Terminaalissa pienen sählingin jälkeen oli matkaliput kädessä, ruumaan menevät laukut luovutettu eteenpäin ja koko poppoo oli selvinnyt  turvatarkastuksesta läpi.

Lentosää oli hyvä kumpaankin suuntaan.

Hiukan taisi meitä kaikkia jännittää, mutta itse lento sujui ihan hyvin. Munchenin terminaalissa odottelimme laukkujamme, mutta niitä ei näkynyt muiden joukossa. Aikamme odoteltuamme saimme ohjeen siirtyä palvelutiskille, joka sijaitsi melkein toisessa päässä terminaalia. Matka sinne tuntui todella pitkälle siinä vaiheessa iltaa. Emme olleet seurueen ainoat kenen laukut olivat jostain syystä jääneet Helsinkiin. Oppaamme ja muu seurue odotteli kärsivällisesti, että me muutamat saimme jonkinlaisen käsityksen matkalaukkujemme kohtalosta.

Aikataulusta myöhässä  ja ilman puuttuvia matkatavaroita lähdimme Munchenistä bussilla kohti Bad Gasteinia. Kolmen ja puolen tunnin ajomatka suoritettiin yhden pikaisen pysähdyksen taktiikalla. Hattua täytyy nostaa oppaillemme, sillä he aloittivat heti bussin startattua selvittelemään pystyisikö yksi matkalainen piipahtamaan paikallisessa apteekissa heti saavuttuamme alppikylään, jotta hän saisi tarvitsemansa lääkkeet. Ne olivat meinaan edelleen Helsingissä, kuten hänen vaellusvarusteensakkin. Myös paikallinen retkeilyvarusteita myyvä liike lupasi avata ovensa poikkeuksellisesti aikaisin sunnuntai aamuna, jotta hän saisi edes jotain varusteita uusittua, koska ei ollut varmaa milloin matkalaukkumme  saapuisivat perässä.

Huoneemme toinen ikkuna oli hotellin sisäpihalle päin.

Vihdoin lähempänä puoltayötä saavuimme Bad Gasteiniin ja hotellillemme Hotel Salzburger Hof:iin. Bussimatkan aikana olimme ihailleet maisemia ja saaneet lisäinfoa tulevasta viikosta, ohjelmasta ja vähän kaikesta muustakin. Yllättävän nopeasti matka taittui illan pimetessä. Esikoisemme kärsi hiukan matkapahoinvoinnista tien käydessä aina vaan mutkittelevammaksi mitä lähemmäksi määränpäätä saavuimme. Lapset onneksi nukkuivat osan tuosta ajomatkasta. Itse en malttanut torkahtaa, sillä vaikka pimeys valtasikin tienoon, näkyi siellä täällä idyllisiä valonpilkahduksia pitkin matkaa.

Hotelliin kirjautumisen jälkeen huoneessamme odotti iltapala, jonka söimme pikaisesti ennen nukkumaan menoa.

Perhehuone oli viihtyisä ja tilava.

Seuraavana aamuna ikkunasta avautui hulppea vuoristomaisema kera auringon paisteen. Rivakasti suuntasimme kohti aamiaisbuffettia. Ravintolassa meidät ohjattiin omaan pöytään, joka pysyi samana koko matkan ajan. Se oli kätevää, sillä aina syömään mennessä tiesi mistä löytyisi vapaa pöytä meidän pesueelle. Naapuripöydissä istui muita suomalaisia jotka olivat saapuneet samalla lentokoneella ja bussilla lomalle alppimaisemiin. Loman edetessä heidän kanssaan tuli vaihdettua kuulumisia ja kokemuksia retkistä ja vaelluksista.

Parvekkeelta pystyi ihailemaan aamuisin auringon nousua.

Koko viikon ajan saimme nauttia aamuisin runsaasta aamiaisbuffetista ja iltaisin vaihtuvasta viiden ruokalajin illallisesta. Tulevan illallisen menu oli aina aamulla pöydällä nähtävissä. Siihen sai merkata minkä kahdesta/kolmesta pääruokavaihtoehdosta haluaisi illallisella syödä. Retkipäiviin kuului myös jonkin sortin lounas, joten oikeastaan vain yhden kerran söimme täysin oman valintamme mukaan. Toki muutamann kerran kävimme kahvilla ja jäätelöllä lähellä olevissa kahviloissa.

Aamiaisilla kaikille löytyi jotakin ja jokainen sai varmasti mahansa täyteen. Lähes joka aamu oli myös tarjolla lettuja, jotka olivat herkullisia.

Retkipäivien lounaat.

Parhaan lounaan söimme "vapaapäivänä" alempana laaksossa.

Sunnuntai-illan lounas.

Illallisten teema vaihtui päivittäin ja myös uusia makuja tuli maisteltua.

Sunnuntain ohjelmaan kuului opastettu kierros kylän ympäri. Tuolle retkelle oli lähdettävä samoissa vaatteissa missä olimme edellis iltana saapuneet, sillä matkatavarat olivat edelleen hukassa. Onneksi olimme sentään pystyneet tuulettamaan niitä yön ajan parvekkeella. Kun seuraavan kerran lähdemme reissuun, muistamme varmasti pakata vähän vaihtovaatteita myös käsimatkatavaroihin.

Sunnuntaina tutustuttiin lomakohteeseen. Turistin tunnistaa tietenkin kamerasta...

Bad Gastein on aikanaan ollut hyvinkin suosittu näyttäytymispaikka.

Kylässä on paljon upeita vanhoja rakennuksia.

Bad Gastein illan hämärtyessä.

 Sen kylpylät ja kasino veti paikalle kuuluisuuksia ja yllemmistöä. Nykyään kylässä vierailee enimmäkseen ihan tavallisia turisteja vaeltamassa ja laskettelemassa. Varsinkin talviaikaan riittää vilskettä. Laskettelusesongin aikana on arvioitu käyvän noin puolimiljoonaa turistia. Vaikka laskettelu ei omiin harrastuksiini kuulukkaa, niin uskon kyllä rinteiden vetovoimaa talvella. Itse mielummin kuljen vuorenrinteillä ihan vain kävellen ja patikoiden.

Ylempänä vuorilla oli edelleen lunta.

Kylpyläkulttuuri elää yhä kylässä vaikka onkin hiukan laantunut kulta-ajasta. Varsinkin vuoriston radon pitoisella vedellä uskottiin aikanaan olevan nuorentava vaikutus. Nykyään tosin suositellaan, että jos on sairastanut syövän ei tuossa  vedessä kannata kylpeä. Bad Gatein kierroksella kohtaa edellään monia suihkulähteitä. Osassa virtaa ympärivuoden lämmintä vettä, juuri tuon radonin takia. Osassa taas kylmää juomakelpoista vettä joissa voi vaikka täyttää juomapullonsa.

Oppaamme Hilla esitteli meille Bad Gateinin nähtävyyksiä ja kertoi sen historiasta.

Tässä suihkulähteessä virtasi lämmin vesi.

Meidän hotellissa pääsi kanssa pulikoimaan ja saunomaan. Mieheni ei piittaa uimisesta joten minä kävin lasten kanssa neljänä päivänä uimassa ja karistamassa retkien pölyt. Aikuisilla olisi ollut myös mahdollisuus käydä pienellä salilla treenaamassa ja nauttimassa spa-osaston saunoista, suihkuista ja rentouttavasta uima-altaasta. Itse kerkesin tuolla k-16 osastolla piipahtamaan vain pikaisesti toiseksi viimeisenä aamuna. Jos säät olisivat olleet huonommat olisi salilla tullut ehkä käytyäkin.

Sen verran paljon tuli jalkaisin liikuttua ulkosalla, ettei sisällä tarvinnut polkea enää kuntopyörää.

Mutta mitä kaikkea muuta syömisen ja uimisen lisäksi lasten kanssa teimme tuolla reissulla ja saapuivatko matkatavarat koskaan perille? No, niistä taidan kertoa lisää seuraavassa jutussa, sillä kerrottavaa seikkailusitamme riittää vaikka kuinka ja paljon...

Bad Gasteinin yksi nähtävyys on kylän läpi virtaava Gastener Ache.

*Loma toteutettiin osittain yhteistyössä STS-Alppimatkojen kanssa.