Täytyykö aina jaksaa suorittaa?

Täytyykö aina jaksaa suorittaa?
Lomalla tulin siihen tulokseen ettei todellakaan tarvitse. Loman voi toki suunnitella täyteen ohjelmaa. Ja sitten stressata, jos joka paikassa ei ehdikkään käydä ja kaikkea ei kerkeekkään tekemään. Tai sitten voi ottaa ihan vain rennosti.

Heinäkuussa saavutimme pronssia hääpäiviä laskettaessa.

Oma kolmen viikon kesäloma on nyt enää muisto vain ja tämä viikko on mennyt arkeen palatessa. Vaikka mitään ihmeempiä ei tullut nyt tuolla jaksolla tehtyä, olen erittäin tyytyväinen lomaani lasten kanssa. Me neljä saimme ottaa rennosti mieheni paiskiessa töitä, sillä hänellä ei ollut enää lomaa loppukesästä.

Kesän alussa saimme sentään lomailla viikon verran yhdessä. Tuon loman vietimme Itävallassa (Kesäloma Alpeilla / Lasten kanssa Alpeilla).  Se oli sen verran täynnä toimintaa sekä ohjelmaa, etten viitsinyt loppulomaa aikatauluttaa täysin etukäteen.

Alpeille täytyy päästä vielä uudestaan.

 Sää ainakin suosi ennen ja jälkeen juhannuksen, kun oli airinkoista ja lämmintä. Tosin vähempikin lämpö olisi minulle riittänyt. Varsinkin heinäkuussa yöt olivat aika tuskaisia ja hikisiä. 

Tänä kesänä riitti aurinkoa ja lämpöä.

Kuluneen kesän kuumuus tuntui  latistavan juoksuinnon sekä lamaannuttavan järjellisen aivotoiminnan. Niinpä myös blogini oli pienellä kesätauolla. Auringon paistaessa ei viitsinyt istua sisällä koneen ääressä ja illalla ei enää jaksanut miettiä mitään ihmeempiä.

Lomalla juhlittiin mm. lasten syntymäpäiviä.

Olin minä ennen lomaa sen verran suunnitellut, että tekisin vaikka lasten kanssa pyöräretkiä lähipuistoihin miehen ollessa töissä, jos emme mitään muuta keksisi. Lopulta pyöräilyt jäivät lyhyiksi. Lähinnä jaksoimme pyöräillä vain noin kilometrin matkan uimarannalle.

Lapset nauttivat vesileikeistä rannalla.

Tänä kesänä tulikin uitua varmaan enemmän kuin kolmena edellisenä kesänä yhteensä. Onneksi lämmöstä ja helteestä huolimatta lähirannalle ei ilmaantunut sinilevää. Vaikka rannalla olo oli mukavaa, niin kovin rentouttavaa se ei aina ollut, sillä lapsia oli pidettävä silmällä koko ajan. Varsinkin kun nuorimmainen ei osaa vielä uida ja sukeltaa eikä tyttöjenkään uimataito ole vielä täysin luotettava.

Ehkä ensi kesänä poikakin innostuu opettelemaan uimista oikeasti.

Oli  myös hiukan suunnitellut käyväni joka toinen aamu juoksulenkillä. No, aamulenkit jäi yhteen kertaan. Helteiden takia lämpötila oli jo aika korkea heti aamusta ja juoksu oli yhtä siirappia. Tuon kerran jälkeen päätin, että ihan sama, en ota paineita treenaamisesta. Sen sijaan nautimme lasten kanssa kiireettömistä aamusita ja yhdessä olosta, sillä nyt, kun työt, koulu ja päiväkoti on taas alkaneet, saa kelloa kytätä ihan tarpeeksi. Torstaina esikoinen aloitti jo viidennen luokan ja keskimmäinen kolmannen.

Uusi lukuvuosi on aloitettu reippain mielin.

Vaikka juoksulenkit jäikin vähiin, kävimme mieheni kanssa useampana iltana yhdessä kävelylenkillä sillä miehenikään ei jaksanut innostua juoksemisesta rankkojen työpäivien jälkeen. Kävimme myös yhdessä noin pari kertaa viikossa salilla. Säännöllisempi salilla käyminen on alkanut näkymään tuloksissa.

Kesällä tuli käveltyä yhdessä melkein 80 kilometriä.

Nyt mm. penkkipunnerruksessa nousee pitkästä aikaa 50 kg (ennätys vuosien takaa 51 kg) ja maastavedon ennätys on parantunut jo pariin otteeseen. Tällä hetkellä se on 1*80 kg.

Maastavedosta on tullut minun suosikkiliike salilla.

Ennen lomaa juoksu oli alkanut kulkemaan kohtalaisen mukavasti. Muutaman kerran tuli juostua jopa töistä kotiin. Muutenkin arkiliikuntaa tuli harrastettua ahkerasti, sillä työmatkat tuli pääsääntöisesti kuljettua pyörällä polkien.

Paras kotimatkajuoksu ennen lomaa.

Vaikka sää onkin edelleen ollut erinomainen työmatkapyöräilyä ajatellen olen jo pikkuhiljaa siirtynyt enemmän bussilla matkustamiseen. Nyt, kun ei tule enää niin usein lyötyä kahta kärpästä yhdellä iskulla, täytyy vain löytää aikatauluviidakosta ne sopivat välit liikkua.

Maanataina poljin vielä töihin, mutta loppuviikosta tuli kuljettua bussilla.

Tällä viikolla salilla tuli käytyä tiistaina ja torstaina. Yhdessä kävimme kävelyllä keskiviikkona ja perjantai aamuna kävin pienellä aamulenkillä.

Perjantian aamulenkkillä sää oli vielä hyvin kesäinen.

Kovin lennokasta ei juoksu ollut noin kuukauden tauon jälkeen, mutta ehkä se alkaa tästä taas kulkemaan. Täytyy vaan jaksaa käydä lenkillä ja laittaa tossua toisen eteen. Kehittyäkseen täytyy tehdä töitä.

Toivotaan, että syksystäkin tulisi kaunis.

Kesäloma Alpeilla.

Viime viikolla meidän perhe vietti "korkeanpaikanleiriä" Bad Gastein -nimisessä alppikylässä Itävallassa.

Meidän perhe ihastui näihin maisemiin.

Olin pitkään jo unelmoinut kesälomasta Alpeilla. Onneksi mieheni innostui myös tuosta ajatuksesta heti, kun heitin idean ilmoille.  Ja vihdoin tänä kesänä meillä oli mahdollisuus toteuttaa tuo haave.

Meidän perhe ei ole juurikaan matkustellut ulkomaille. Vain muutaman kerran olemme käyneet Tukholman-risteilyllä ja niilläkin ennen pojan syntymää. Tuosta syystä ajattelimme, että ensimmäinen matka olisi hyvä toteuttaa valmismatka-periatteella ihan matkatoimiston kautta, jotta minun tarvitsisi stressata mahdollisimman vähän. Nettiä selatessa päädyin STS- Alppimatkojen* sivuille, josta löytyi myös heidän kesämatkakohteet. Pienen pohdinnan jälkeen otin yhteyttä matkatoimistoon ja muutaman viestin jälkeen matka kera perhepaketin oli varattu.
 

Lähdimme matkaan lauantaina 2.6. Valittavana oli joko aamu- tai iltalähtö ja koska emme edelleenkään ole aamuihmisiä päädyimme jälkimmäiseen. Olimme sopineet koulun kanssa, että tytöt jättävät tällä kertaa kevätjuhlan väliin, jotta lähtöpäivän aamu olisi vähemmän kaaottinen.

Hyvissä ajoin suuntasimme kohti Helsiki-Vantaan lentokenttää. Jätimme automme Lentokenttäparkin huomaan ja heidän bussillaan kuljimme loppumatkan kentälle.  Terminaalissa pienen sählingin jälkeen oli matkaliput kädessä, ruumaan menevät laukut luovutettu eteenpäin ja koko poppoo oli selvinnyt  turvatarkastuksesta läpi.

Lentosää oli hyvä kumpaankin suuntaan.

Hiukan taisi meitä kaikkia jännittää, mutta itse lento sujui ihan hyvin. Munchenin terminaalissa odottelimme laukkujamme, mutta niitä ei näkynyt muiden joukossa. Aikamme odoteltuamme saimme ohjeen siirtyä palvelutiskille, joka sijaitsi melkein toisessa päässä terminaalia. Matka sinne tuntui todella pitkälle siinä vaiheessa iltaa. Emme olleet seurueen ainoat kenen laukut olivat jostain syystä jääneet Helsinkiin. Oppaamme ja muu seurue odotteli kärsivällisesti, että me muutamat saimme jonkinlaisen käsityksen matkalaukkujemme kohtalosta.

Aikataulusta myöhässä  ja ilman puuttuvia matkatavaroita lähdimme Munchenistä bussilla kohti Bad Gasteinia. Kolmen ja puolen tunnin ajomatka suoritettiin yhden pikaisen pysähdyksen taktiikalla. Hattua täytyy nostaa oppaillemme, sillä he aloittivat heti bussin startattua selvittelemään pystyisikö yksi matkalainen piipahtamaan paikallisessa apteekissa heti saavuttuamme alppikylään, jotta hän saisi tarvitsemansa lääkkeet. Ne olivat meinaan edelleen Helsingissä, kuten hänen vaellusvarusteensakkin. Myös paikallinen retkeilyvarusteita myyvä liike lupasi avata ovensa poikkeuksellisesti aikaisin sunnuntai aamuna, jotta hän saisi edes jotain varusteita uusittua, koska ei ollut varmaa milloin matkalaukkumme  saapuisivat perässä.

Huoneemme toinen ikkuna oli hotellin sisäpihalle päin.

Vihdoin lähempänä puoltayötä saavuimme Bad Gasteiniin ja hotellillemme Hotel Salzburger Hof:iin. Bussimatkan aikana olimme ihailleet maisemia ja saaneet lisäinfoa tulevasta viikosta, ohjelmasta ja vähän kaikesta muustakin. Yllättävän nopeasti matka taittui illan pimetessä. Esikoisemme kärsi hiukan matkapahoinvoinnista tien käydessä aina vaan mutkittelevammaksi mitä lähemmäksi määränpäätä saavuimme. Lapset onneksi nukkuivat osan tuosta ajomatkasta. Itse en malttanut torkahtaa, sillä vaikka pimeys valtasikin tienoon, näkyi siellä täällä idyllisiä valonpilkahduksia pitkin matkaa.

Hotelliin kirjautumisen jälkeen huoneessamme odotti iltapala, jonka söimme pikaisesti ennen nukkumaan menoa.

Perhehuone oli viihtyisä ja tilava.

Seuraavana aamuna ikkunasta avautui hulppea vuoristomaisema kera auringon paisteen. Rivakasti suuntasimme kohti aamiaisbuffettia. Ravintolassa meidät ohjattiin omaan pöytään, joka pysyi samana koko matkan ajan. Se oli kätevää, sillä aina syömään mennessä tiesi mistä löytyisi vapaa pöytä meidän pesueelle. Naapuripöydissä istui muita suomalaisia jotka olivat saapuneet samalla lentokoneella ja bussilla lomalle alppimaisemiin. Loman edetessä heidän kanssaan tuli vaihdettua kuulumisia ja kokemuksia retkistä ja vaelluksista.

Parvekkeelta pystyi ihailemaan aamuisin auringon nousua.

Koko viikon ajan saimme nauttia aamuisin runsaasta aamiaisbuffetista ja iltaisin vaihtuvasta viiden ruokalajin illallisesta. Tulevan illallisen menu oli aina aamulla pöydällä nähtävissä. Siihen sai merkata minkä kahdesta/kolmesta pääruokavaihtoehdosta haluaisi illallisella syödä. Retkipäiviin kuului myös jonkin sortin lounas, joten oikeastaan vain yhden kerran söimme täysin oman valintamme mukaan. Toki muutamann kerran kävimme kahvilla ja jäätelöllä lähellä olevissa kahviloissa.

Aamiaisilla kaikille löytyi jotakin ja jokainen sai varmasti mahansa täyteen. Lähes joka aamu oli myös tarjolla lettuja, jotka olivat herkullisia.

Retkipäivien lounaat.

Parhaan lounaan söimme "vapaapäivänä" alempana laaksossa.

Sunnuntai-illan lounas.

Illallisten teema vaihtui päivittäin ja myös uusia makuja tuli maisteltua.

Sunnuntain ohjelmaan kuului opastettu kierros kylän ympäri. Tuolle retkelle oli lähdettävä samoissa vaatteissa missä olimme edellis iltana saapuneet, sillä matkatavarat olivat edelleen hukassa. Onneksi olimme sentään pystyneet tuulettamaan niitä yön ajan parvekkeella. Kun seuraavan kerran lähdemme reissuun, muistamme varmasti pakata vähän vaihtovaatteita myös käsimatkatavaroihin.

Sunnuntaina tutustuttiin lomakohteeseen. Turistin tunnistaa tietenkin kamerasta...

Bad Gastein on aikanaan ollut hyvinkin suosittu näyttäytymispaikka.

Kylässä on paljon upeita vanhoja rakennuksia.

Bad Gastein illan hämärtyessä.

 Sen kylpylät ja kasino veti paikalle kuuluisuuksia ja yllemmistöä. Nykyään kylässä vierailee enimmäkseen ihan tavallisia turisteja vaeltamassa ja laskettelemassa. Varsinkin talviaikaan riittää vilskettä. Laskettelusesongin aikana on arvioitu käyvän noin puolimiljoonaa turistia. Vaikka laskettelu ei omiin harrastuksiini kuulukkaa, niin uskon kyllä rinteiden vetovoimaa talvella. Itse mielummin kuljen vuorenrinteillä ihan vain kävellen ja patikoiden.

Ylempänä vuorilla oli edelleen lunta.

Kylpyläkulttuuri elää yhä kylässä vaikka onkin hiukan laantunut kulta-ajasta. Varsinkin vuoriston radon pitoisella vedellä uskottiin aikanaan olevan nuorentava vaikutus. Nykyään tosin suositellaan, että jos on sairastanut syövän ei tuossa  vedessä kannata kylpeä. Bad Gatein kierroksella kohtaa edellään monia suihkulähteitä. Osassa virtaa ympärivuoden lämmintä vettä, juuri tuon radonin takia. Osassa taas kylmää juomakelpoista vettä joissa voi vaikka täyttää juomapullonsa.

Oppaamme Hilla esitteli meille Bad Gateinin nähtävyyksiä ja kertoi sen historiasta.

Tässä suihkulähteessä virtasi lämmin vesi.

Meidän hotellissa pääsi kanssa pulikoimaan ja saunomaan. Mieheni ei piittaa uimisesta joten minä kävin lasten kanssa neljänä päivänä uimassa ja karistamassa retkien pölyt. Aikuisilla olisi ollut myös mahdollisuus käydä pienellä salilla treenaamassa ja nauttimassa spa-osaston saunoista, suihkuista ja rentouttavasta uima-altaasta. Itse kerkesin tuolla k-16 osastolla piipahtamaan vain pikaisesti toiseksi viimeisenä aamuna. Jos säät olisivat olleet huonommat olisi salilla tullut ehkä käytyäkin.

Sen verran paljon tuli jalkaisin liikuttua ulkosalla, ettei sisällä tarvinnut polkea enää kuntopyörää.

Mutta mitä kaikkea muuta syömisen ja uimisen lisäksi lasten kanssa teimme tuolla reissulla ja saapuivatko matkatavarat koskaan perille? No, niistä taidan kertoa lisää seuraavassa jutussa, sillä kerrottavaa seikkailusitamme riittää vaikka kuinka ja paljon...

Bad Gasteinin yksi nähtävyys on kylän läpi virtaava Gastener Ache.

*Loma toteutettiin osittain yhteistyössä STS-Alppimatkojen kanssa.

Ennätysten viikko.

Koko talven olen marmattanut ettei oma juoksuni tahdo oikein kulkea. Mutta nyt kevään edetessä, on vihdoin havaittavissa edistystä. Työ alkaa tuottamaan tulosta. Pääsiäisen ansiosta viime viikko oli normaalista poikkeava ja treenit tuli hoidettua ihan oman aikataulun ja ohjelman mukaan. 

Viime viikolla juoksin pitkästä aikaa töihin.

Toissa sunnuntaina oli alunperin tarkoitus juosta pitkästä aikaa töihin. Mutta tuo juoksu siirtyikin maanantaille. Jälkikäteen tuo muutos ei harmittanut yhtään. Sää oli meinaan paljon kauniimpi kuin mitä se oli edellisenä päivänä. 

Juoksu kulki yllättävän kohtalaisesti. Olin ajatellut juoksevani töihin lyhyintä reittiä, mutta auringon paiste houkutteli valitsemaan maisemareitin. 

Varjoja Pyhäjärven jäällä ja Arboreettumin laituri.

Loppumatkasta jouduin tekemään vielä yhden pienen lisämutkan, kun en päässytkään juoksemaan sieltä läpi mistä olin kuvitellut. Kaiken kaikkiaan viikko alkoi yhdeksän kilometrin lenkillä. Juokseminen repun kanssa pitkästä aika tuntui ihan ok:lta. Reppu ei ollut kovin täysi sillä olin vienyt töihin aikaisemmin vaihtovaatteet, eväät ja muut tarpeelliset tilpehöörit.

Tämä kuvakollaasi löytyy myös Instagramista (@juhu_va).

Viikon toisen lenkin juoksin keskiviikkona aamupäivästä. Juoksuohjelman mukaisesti aloitin vartin verrytelyllä. Sitten oli vuorossa kaksi neljän minuutin vetoa ja kaksi kahden minuutin vetoa. Vetojen välissä juoksin aina kaksi minuuttia kevyemmin. Ensimmäisen pidemmän spurtin kohdalle sattui sopivasti pitkä alamäki. Sitä oli helppo lasketella menemään vähän reippaammin. Toinen neliminuuttinen tuntui jo raskaammalta. 

Sykkeet suorastaan pilvissä kolmannen vedon jälkeen.

Kahden minuutin vedot ne vasta raskaita olivatkin. Varsinkin, kun ensimmäinen osui hiekkaharjun nousuun ja toisenkin sai juosta kumpuilevaa polkua pitkin. Noiden molempien jälkeen oli pakko pysähtyä pieneksi hetkeksi vetämään henkeä ja tasaamaan sykettä. Loppuun juoksin vielä reilun vartin verran kevyttä hölkkää. Halusin saada seiskan täyteen ja siihen meni tuolla kertaa aikaa 50;45.

Lenkin jälkeen mittari hehkutti kolmea uutta ennätystä. Nykyinen mittari on ollut minulla käytössä n. tammikuun puolestavälistä. Eli olen kyllä joskus juossut kovempiakin väliaikoja, mutta nuo ennätykset kuvastavat hyvin tämän hetken kuntoa ja sen paranemista. Tosin noihin kilometrin, mailin ja vitosen aikoihin tuli jo heti parannusta perjantain lenkillä.

Pitkänäperjantaina piti juosta ihan rauhallisesti 40 minuuttia. Vauhti vain alkoi jo heti alussa karkailemaan käsistä, vaikka yritinkin jarrutella. Osan matkasta sain juosta kuivaa asvalttia pitkin. Osa taas oli lumista polkua. Välillä sai liukastella jäätiköllä, mutta onneksi missään kohtaa tilanne ei ollut niin paha, etteikö ilman nastoja olisi pärjännyt.

Pääsiäisenä saatiin nauttia kauniista säästä useampana päivänä.

Tämän vuoden parhaan kilometrin olen nyt juossut aikaan 6;32, mailin 10;42 ja vitosen 34;44. Mutta eiköhän nuo ajat vielä kesään mennessä parane.

Kun juoksulenkit oli hoidettu alta pois pitkänäperjantaina, niin oli aika ulkoilla yhdessä koko perheen voimin.  Parin tunnin ajan kävelimme metsässä ja jäällä ja osa ajasta ihan vain istuskelimme penkillä ja nautittiin auringosta. Lauantaipäivä minulla vierähtikin töissä.

Aurinko pilkisti myös puiden lomasta Pärrinkosken törmällä.

Luontoretkellä näimme mm. paljon eläinten jälkiä.

Sunnuntaina minulla piti olla vapaa, mutta se muuttui yllättäen työpäiväksi. Olin alunperin suunnitellut juoksevani vähän pidemmän lenkin rauhallisella vauhdilla, mutta nyt se vaihtuikin työmatkajuoksuksi. En meinaan halunnut jättää lenkkiä väliin kokonaan ja iltapäivälle oli jo muuta ohjelmaa. Tällä kertaa jouduin pakkaamaan reppuun enemmän tavaraa (mm. työvaatteet ja eväät), sillä en ollut osannut varautua tilanteeseen etukäteen.

Liukkaalla jäällä joutui juoksemaan varovasti kieli keskellä suuta.

Jälleen aurinko sai valitsemaan maisemareitin, vaikka tiesin sen olevan ehkä hiukan jopa uhkarohkea valinta ilman nastoja. Arboreettumin kulkuväylillä ei juurikaan ole talvikunnossapitoa, joten välillä reitti oli todella jäinen.

Kevään mukana tulevat myös muuttolinnut.

Olin lähtenyt matkaan ajoissa, joten pystyin muutaman kerran pysähtymään ja nauttimaan maisemista. Loppumatkan lisälenkin jätin tällä kertaa väliin, joten matkaa kertyi kahdeksan kilometrin verran. Keskivauhti oli positiivinen yllätys. Koko lenkin alle seiskan vauhdilla olen juossut viimeeksi joskus syksyllä.

Viikon paras keskiaika.

Viime viikolla juoksin tämän vuoden tähän mennessä parhaat viikkokilometrit yhteensä 31 km. Ja mikä parasta, niin kaikista noista neljästä treenistä selvisin läpi ilman kävelyä. Tosin välillä olisi varmaan ollut syytä mennä hiukan rauhallisemminkin, mutta aina ei vaan malta. Etanatkin haluaa välillä revitellä.

Talviurheilua.

Vaikka tänä vuonna onkin tavoitteena kerätä mahdollisimman paljon kilometrejä kävellen, olemme nauttineet myös talviurheilun tuomasta vaihtelusta. Olemme ottaneet ilon irti niin luistelusta kuin hiihdostakin, kun kerrankin se on ollut taas mahdollista. Juosta kun ehtii säiden lämmettyä ja lumien sulattua.

Edellinen flunssani helpotti onneksi sen verran ystävänpäivään mennessä, että uskaltauduin lähteä mieheni mukaan Näsijärvelle luistelemaan. Silloin, kun mieheni malttaa jättää omat treeninsä väliin ja ehdottaa jotain tuollaista, on tilaisuuteen tartuttava. 

Mieheni ei ole luistellut noin 25 vuoteen ihan vain siitä syystä ettei hänellä ole ollut luistimia. Mutta nyt tänä talvena hän innostui ostamaan itselleen uudet hokkarit. Innostus lähti varmaankin siitä, kun ostimme pojalle ensimmäiset omat luistimet.

Meillä on myös enoni tekemät retkiluistimet, mutta koska emme ole kerenneet niitä kertaakaan testaamaan, päätimme ottaa mukaan tuolle extempore-luisteluretkelle tavalliset hokkarit ja kaunarit.

Näsijärven luonnonjäällä sai varoa mm. railoja.

Näsijärven aurattu retkiluistelurata oli vaihtelevassa kunnossa. Tänä vuonna siitä on onneksi tehty leveämpi kuin aikaisempina vuosina niin kaikki jäällä liikkujat mahtuvat kulkemaan siellä kohtalaisen sulassa sovussa. Itse en  meinannut aluksi uskaltaa luistella kunnolla. En ole ikinä ollut kovin loistava luistelija ja kammoksun liian kovan vauhdin ja röpelijäisen alustan yhdistelmää.

Vaikka minulla oli takana vain vuoden mittainen tauko, siis paljon lyhyempi kuin puolisollani, lähti hän pienen alkujännityksen jälkeen luistelemaan huomattavasti varmemmalla otteella kuin minä.

Särkänniemen takaa löytyi kääntöpaikka.

Mies malttoi välillä luistella minun kanssa samaa tahtia, mutta suurimmaksi osaksi hän viiletti menemään eestaas. Siinä ajassa minkä olimme jäällä hän luisteli 21 km ja minä 12 km. Tosin minä pysähtelin aina silloin tällöin kuvailemaan ja vain nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta.

Ystävänpäivän iltana päätimme viedä myös muksut luistelemaan Sorsapuiston luisteluradalle. Tytöt olivat luistelleet jo jokusen kerran koulussa liikuntatunnilla, mutta poika sai luistimet kunnolla jalkaansa ensimmäistä kertaa. Tälläkin kertaa varmaan äitiä tilanne jännitti eniten. Pelkäsin, että poikamme turhautuisi heti, jos homma ei lähtisi samantien sujumaan. Pelkoni osottautui turhaksi. Kun olimme saaneet nauhat sidottua lämpimässä pukukopissa, alkoi hän tepastella ympäriinsä malttamattomasti kuin vanha tekijä.

Koko perhe koossa.

Pojan tasapaino oli yllättävän hyvä. Apuna harjoittelussa oli toki luistelutuki joita pienimmät luistelijat saivat jäällä lainata. Vaikka jalat karkasivat alta kerran jos toisenkin ja pyllähdyksiä sattui, niin sitkeästi hän nousi aina uudestaan ja jatkoi eteenpäin. Loppuakohden vauhti alkoi olla jo aikamoista.

Kelkasta oli apua luistelua opetellessa.

Välillä luistelimme kaikki yhdessä rykelmässä, välillä tytöt menivät omia menojaan. Vuoroa vaihdellen pidimme pojalle seuraa ja autoimme häntä. Välillä me aikuiset teimme muutaman kierroksen kentän ympäri omalla vauhdillamme jatkoimme sitten hassuttelua lasten kanssa. Kaikki lapset jaksoivat hienosti luistella melkeimpä puolitoista tuntia.
 
Kävimme luistelemassa myös seuraavana iltana. Poika pysyi jo paremmin pystyssä luistimien kanssa ja hän jopa yritti luistella vähän ilman tukea. Mies innostui kiertämää rataa ihan uraklla ja mittari näytti reilun  tunnin luistelun jälkeen 21km. Minäkin sain kerrytettyä 6 km. Jää oli juuri jäädytetty ja sillä oli mahtava luistella. Välillä tuntui luistavan liiankin hyvin. Täytyy kyllä sanoa, että nautin näistä luistelu kerroista hyvin hoidetulla luistelukentällä vähän enemmän kuin luonnon jäällä.

Toisena päivänä saimme nauttia juuri jäädytetystä jäästä.

Sunnuntaina suuntasimme uudestaan taas Näsijärvelle. Tällä kertaa tosin koko poppoon voimin ja ilman luistimia. Pakkasimme myös eväät ja yhden pulkan mukaan. Aurinkoinen sää oli houkutellut paljon muitakin ihmisiä jäälle ulkoilemaan. Mutta hyvin mahduimme mekin mukaan. Jäällä näkyi eri luistelijoita, hiihtäjiä, juoksijoita, kävelijöitä ja jopa pyöräilijöitä.

Monet muutkin suuntasivat meidän lisäski kohti Siilinkaria.

Suuntasimme Siilinkarille ja välillä poika veti itse tyhjää pulkkaa ja välillä taas kaikki kolme muksua ahtautuivat yhtäaikaa kyytiin ja isä veti. Evästauko pidettin karille päästyämme. Leivät maistuivat kaikille ja kuumamehu lämmitti mukavasti.

Ahtaaksi käy tavallinen pulkka. Olisi varmaan hankittava isompi ahkio.

Meillä oli mukana omat eväät.

Sitten olikin aika suunnata takaisin Rauhaniemen kansankylpylälle, missä automme oli parkissa. Parin tunnin ulkoilun saldoksi kertyi viisi kilometriä ja punaiset posket.

Takasin päin kävellessä alkoi aurinko jo laskemaan.

Tällä viikolla emme ole kerenneet luistelemaan eikä kovat pakkaset kauheasti edes houktelleet jäälle lähtemään aurinkoisesta säästä huolimatta. Yhden lyhykäisen aamulenkin innostuin juoksemaan keskiviikkona ennen töihin lähtöä ja torstaina ja perjantaina kävin vähän hiihtämässä. Torstaina suksi luisti paremmin ja hiihdin tusinan verran. Seuraavana päivänä meno oli paljon nihkeämpää ja huonomman luiston takia joutui tekemään enemmän töitä. Tuolla kerralla minulle riitti 10 km:n sivakointi.

Pakkaskelillä saa pukeutua kunnolla. Tuolla lenkillä en malttanut kävellä kylmyyden takia.

Parin viikon tauon jälkeen hiihtotuntui taas mukavalta.

Mies on viihtynyt pakkasista huolimatta ladulla lähes päivttäin kuluneen puolentoista viikon aikana. Tämän viikon saldo on  jo 112k ennen kahta viimeistä hiihtolenkkiä. Viimeviikonloppuna hän hiihti jopa 50km:n lenkin.

Mieheni on ollut yleinen näky ladulla viimepäivinä.

Lapasilla alkoi juuri talviloma, mutta yllätys yllätys, muksut ovat taas flunssassa. Pojalla oli kuumetta viikolla ja nyt vanhin tytöistä on puolikuntoinen. Tarkoitus oli vähän käydä ulkoilemassa yhdessä ja keksiä jotain kivaa tekemistä. Mutta voi olla, että suunnitelmat menevät nyt hiukan uusiksi. Onneksi myös sisätiloissa voi puuhastella ja vaikka pelailla yhdessä. Itselläni ei varsinaista talvilomaa tänä talvena ole, mutta muutaman ylimääräisen vapaapäivän sain tähän viikonlopun yhteyteen. Täytyy vain toivoa ettei flunssa taas iske minuunkin. Tässä, kun ei meinaan ole enää kuin 12 viikoa Helsinki City Running Day:hin...

Ratinan suvanto pakkaspäivänä.

Aurinkoista ja mukavaa viikonloppua kaikille!