Puoliunessa.

Silloin tällöin pääsee sentään nauttimaan auringon paisteesta vaikka päivät ovat lyhentyneet.

Kulunut viikko on mennyt kuin puoliunessa. Varsinkin loppuviikosta on tuntunut etten saa itseäni millään hereille. En tiedä johtuuko tämä väsymys näistä pimenevistä päivistä vai meinaako flunssa ottaa valtaansa. Jokatapauksessa on ollut pakko keventää harjoittelua ja ottaa iisimimmin muutama päivä. 

Täytyy kyllä myöntää, että muutamana iltana on nukkumaan meno mennyt turhan myöhäiseksi siihen nähden, että meillä arkisin herätään seitsemältä. Sitä ei vaan välillä malta mennä nukkumaan ajoissa, kun kerrankin on huushollissa hiljaista ja voi tehdä omiajuttuja, kuten katsella elokuvia tai askarrella.

Askartelin isälleni kalastusaiheisen isänpäiväkortin yhtenä iltana.

Alkuviikosta jaksoin käydä vielä juoksulenkillä. Tuo maanantain vitonen meni yllättävän ok vaikka edellispäivän kymppi painoikin vielä jaloissa. 

Boston Boostien viimeinen lenkki.

Tuolla lenkillä päätin, että se sai olla kuvassa olevien tossujen jäähyväisjuoksu. Noilla Adidaksilla tuli juostua aika monta lenkkiä reilun vuoden aikana ja nyt ne vaan tulivat tiensä päähän. Luopumispäätöstä helpotti myös se, ettö minulla on jo uudet tossut odottamassa omaa vuoroaan.

Tiistaille olimme suunnitelleet salitreeniä, mutta päädymmekin palauttelevaan kävelylenkkiin. Mieskin malttoi lähteä mukaan rennommpaan menoon sillä hänellä on taas menossa kevyt viikko kahden kovan harjoitusviikon jälkeen. 

Vielä joutuu odottelemaan, että jää kantaisi...

Keskiviikkona saimme kammettua itsemme salille. Haukotellen sain vedettyä rinta- ja selkätreenin läpi, mutta paras terä oli hukassa. Pienen valonpilkahduksen koin tehdessäni maastavetoa. Tekniikka alkaa olemaan kohdillaan. Hiukan täytyy vielä varoa ettei alaselkä pyöristy liikaa isompia painoja nostellessa, mutta sain parannettua maastavedon maksimiennätystä.

Voimaa kroppaan saliharjoittelulla.

Maasta nousui noin oman painon verran eli 75kg. En siis todellakaan ole tällä hetkellä mikään  kevyt keijukainen, mutta eipähän syksyn myrskytuulet heittele helposti minne sattuu. Samoin penkkipunnerruksessa tulokset paranevat pikkuhiljaa. Siinä seuraava tavoite on saada taas punnerrettua ylös 51kg mikä on ennätykseni jokusen vuoden takaa.

Torstaina oli pakko jättä aamulenkki väliin sillä sänky houkutteli yksinkertaisesti enemmän. Työpäiväkin tuntui menevän pienessä sumussa enkä meinannut saada itseäni hereille millään. Kahvikaan ei tuntunut auttavan eikä hedelmätkään piristäneet. Päivän kruunasi kauppareissu miehen ja kiukuttelevan pojan kanssa. On varsin hermoja raastavaa kuunnella väsyneenä pienen uhmaikäisen jatkuvaa kitinää ja vikinää lähes koko kauppakierroksen ajan. Ja vaikka miten yrität neuvotella ja pitää oman pään kylmänä jotta pääsisimme joskus kaupasta kotiin, on ylikuumeneminen itselläkin välillä lähellä. Joskus tekisi itsekkin mieli heittäytyä lattialle makaamaan ja huutamaan. Se vasta olisikin näky...  

Sääliksi kävi myös muita asiakkaita joilta sateli monenlaisia katseita. Ei miehellänikään helppoa ollut. Hänellä kun oli alkanut päivällä migreeni, (jonka takia jätimme myös perjantain salin väliin). Mutta sitä, kun ei vaan voi joka kerta antaa periksi ja ostaa joka ainoaa lelua ja autoa jonka muksu on päättänyt haluta. Onneksi ihan jokainen kauppareissu ei ole yhtä piinaa ja kidutsusta. Osaa meidän poika välillä myös käyttäytyä, jos sille päälle sattuu. Ja jos joku ihmettelee miksen minä käy vaikka yksin kaupassa, niin siksi, että viikon ruokaostokset on helpompi miettiä yhdessä. Ja minulla kun ei ole ajokorttia olisi hankala raahata kaikkea sitä ruokamäärää mitä meilläkin kerralla ostetaan marketista kotiin ruuhkabussilla kulkien.

Mutta jos tällä viikolla ei ole oikein treenit kulkeneet niin viimeviikolla tuli sentään juostua kolme lenkkiä ja tehtyä ne kaksi salitreenia sekä yksi kotijumppa joihin olen yrittänyt pyrkiä.

Juoksuista paras oli sunnuntain kymppi jonka juoksin 6:52 keskivauhdilla, jolloin kokonais ajaksi tuli 1:08;39.  Tuon lenkin jälkeen oli mukava lähteä hyvällä fiiliksellä isomummille kylään ja vähän herkuttelemaan. 

Tiistaina lenkki ajoittui työpäivän jälkeen, joten oli syytä etsiä vähän heijastimia lisävarusteeksi ja tarttui mukaan myös pieni taskulamppu sillä otsalamppua en omista. Viisi kilometriä taittui hiukan alle 35:een minuuttiin. Paikoin pimeässä meinasi mielikuvitus ottaa vallan ja oli pakko välillä toppuutella omia ajatuksia. Sen siitä saa, kun tykkää katsella kaikenmaailman kauhuleffoja.

Lainassa pojan haisuliheijastin

  

Perjantaina oli ohjelmassa vuorostaan aamulenkki. Silloin oli vielä sen verran  paikoin lunta ja jäätä  muistona edellisviikon lumimyräkästä, että päätin juosta syksyn ekan nastalenkin. Varsinkin kun aamulla sää oli vielä pakkasen puolella oli nastat ihan hyvä valinta tuolle lenkille. Sen verran painoi edellispäivän jalkatreeni kintuissa, että vauhti ei päätä huimannut vaan keskivauhti oli lähempänä seitsemää ja puolta. Rinta- ja selkätreenin olimme käyneet tekemässä edellisenä maanantaina.

Syksyn myötä on kirjoitteluintokin ollut jonkin verran alavireessä. Päivät vaan viilettävät ohi niin kauhealla vauhdilla, että välillä on vaikea löytää sopivaa aikaa kirjoitella. Varsinkin kun työvuorot ovat olleet väliaikaisesti aika iltapainotteisia. Mutta eiköhän se tästä olotila taas piristy, kunhan ensin totutaan tähän alkaneeseen kaamokseen.

Syksyn harmaudella ja pimeydellä on kaikkea muuta kuin piristävä vaikutus.

Sopiva kisavauhti?

Meidän seuraavana juoksu- kisaan/tapahtumaan on vielä kuusi viikkoa, mutta meillä mietitään jo kisastrategiaa ja vauhdinjakoa. 

Vaihteeksi on saanut juosta myös kesäisemmässä säässä.

Elokuun 12. päivä juostavan Helsinki Street Runin matka on 17 km. Tuota matkaa on vaikea verrata muihin aikaisempiin kisamatkoihin, kun se ei ole mikään "virallinen" matka kuten esim. maraton tai puolimaraton. 

Pitäisikö tuolle matkalle startata heti alussa jo kovaa niin kuin kympin kisaan, vai loppuuku paukut silloin kesken. Vai pitäisikö aloittaa vähän säästellen ja juosta puolikkaan kisavauhdilla. Silloin on tosin "vaarana", että matka loppuu kesken ja osa voimavaroista jää käyttämättä. Tietenkin vauhdin valintaan tulee vaikuttamaan kisapäivän kunto ja fiilis. Haluaako juosta veren maku suussa vai rennosti jolkotellen.

 Jos osallistuisimme alkuperäisen suunnitelman mukaisesti HCM:lle, olisi vauhdinjako taas toisen lainen. Minua vauhti ei  mietitytä toisin kuin miestäni. Minä aijon taas lähteä juoksemaan fiiliksen mukaan. Jos kulkee mennään reippaammin ja jos ei niin sitten nautitaan maisemista ja tunnelmista. Tavoite aika Street Runille olisi helpompi asettaa jos sen olisi jo kertaalleen juossut. Mutta koska olemme ensikertalaisia, niin nyt vasta asetetaan pohja. Luulen, että mieheni tulee juoksemaan kisan tosissaan. Niin käy loppuperin aina, kun hän saa numerolapun rintaan.

Välillä aurinko paistaa risukasaankin.

Tämän viikon mieheni on ottanut edelleen rennosti treenien suhteen. Pari päivää hänellä meni migreeniä potien. Yhtään lenkkiä hän ei ole juossut, mutta kerran kävimme yhdessä salilla. Punttitreenissä keskityimme tällä kertaa penkkipunnerrukseen, maastavetoon ja selkäliikkeisiin. Onneksi, sillä minun seuraavan päivän työmatka juoksu olisi muuten ollut varmasti vielä tahmeempi kuin mitä se oli. 

Maastavedon oma enkkani on tällä hetkellä 70kg.

Onneksi kerkesin torstaiaamuna lähtemään sen verran ajoissa liikenteeseen, että kerkesin alkumatkasta kiertämään mukavampaa metsäreittiä pitkin normireitin sijasta. Vaihteeksi kesäisempi sää sai sykkeet nousemaan aika korkealle. Tosin alun reippaammalla vauhdilla saattoi olla osuutensa asiaan. 

Polku metsän siimekseen.

Valon ja varjon leikki vaahteran lehdillä.

Pieniä esteitä matkan varrella.

 Mutta täytyihän se kuvaamiseen menetetty aika jotenkin saada kiinni, jotta kerkesin töihinkin ajoissa. Ja koska pysähdyin myös Arboreettumissa ihastelemaan kukkia, piti myös loppumatkasta laittaa isompaa vaihdetta silmään.

Arboreettumin kukkaloistoa. Alppiruusuja.

Torstain lenkin lukemat.

Maanantaina en voinut syyttää lämpöä nihkeästä menosta kotimatkaa juostessani, sillä noin puolet matkasta juoksin vesisateessa. Syypää väsyneisiin jalkoihin oli tuolloin melkein kahdeksan tunnin seisoskelu/kävely töissä.  Kauheasti ei tuolloin houkutellut lisämutkien teko ja koska säässäkään ei ollut kehumista, juoksin suorinta reittiä kotiin. 

Maanantaina kotiin saapui uitettu juoksija.

Tiistaina ja lauantaina työmatkat tuli hoidettua pyörällä polkien.

Tiistaina piti kiertää maisemareittiä silläkin uhalla että vesisade kastelisi.

Lauantaina sai polkea aurinkoisessa säässä vaikka tuuli olikin aikamoinen.

Alkava viikko mennään vielä jonkin verran vanhojen rutiinien mukaan. Tosin poika pitää parina päivänä kyytsätä päivystävään päiväkotiin, sillä oma päikkymme on kiinni heinäkuun. Onneksi minun ei tarvitse suurta mutkaa tehdä niinä aamuina, kun on minun vuoroni viedä poika pyörällä hoitoon. 

Ensiviikon lopulla onkin sitten tiedossa eläimellistä menoa, kun suuntaamme pienelle minilomalle Helsinkiin koko perheen voimin. Se on otettava ilo irti yhteisestä vapaasta ajasta ennen kuin muuttuvat tekijät laittavat arkemme uuteen järjestykseen.

Tekosyyt romukoppaan.

 Tänään ja eilen oli pakko heittää tekosyyt romukoppaan ja laittaa juoksutossut jalkaan. 

Harvinaisen mustissa lauantain lenkillä.

Alkoi jo meinaan vaikuttaamaan siltä, että maanantain reippaammin vedetty kymppi jäisi taas viikon ainoaksi lenkiksi. 

Maanantain juoksu. Ja kyllä, minulle reipasta vauhtia.

Mutta eihän se käy päinsä!

Jos tarkoitus on kahden kuukauden päästä selvitä ekasta maratonista hengissä maaiin, niin pakko on laittaa nyt tossua toisen eteen.
Kaksi edellistä viikkoa, kun on jo menty vain yhden juoksulenkin taktiikalla. 

Viikko mennyt vaihtelevissa tunnelmissa.

Se on kyllä jännä miten fiilikset voi vaihdella harjoittelun suhteen.
Kun on päällä loistava treenimoodi, niin sitä raivaa vaikka väkisin  aikaa edes lyhyttä lenkkiä varten. Mutta sitten kun taas ei ihan niin kiinnosta, niin sitä löytää vaikka minkälaisia tekosyitä, että voi siirtää lenkille lähtö tulevaisuuteen.

Ajoittaista sadetta.

Kuluneella viikollakin keskiviikkona oli liian tukala sää lähteä lenkille sen jälkeen kun oli ensin aamupäivä vietetty kerhossa ja iltapäivä juostu asioilla. Torstaina taas oli hyvä sää kierrellä kaupoilla kun vettä satoi kaatamalla lähes koko päivän. Mitä sitä itseään kastelemaan,
kun voi sisätiloissakin kuljeskella...

Niin, ja se sää kun on kaikista huonoin tekosyy. Silti sitä vaan tulee välillä vedottua olosuhteisiin. 

Vesisateen ansiosta kuraista menoa hiekkatiellä.

Lauantain lenkin lukemat.

Mutta ei auta itku markkinoilla. Eilen uhmasin sadetta, sillä en ole sokerista ja tänään uhmasin tuulta sillä olen kaukana höyhensarjalaisesta.

Tuulista menoa viimepäivinä.

Hyvän mielen juoksu.

Tämän päivän lenkki oli tarkoitus ottaa ihan rauhassa, mutta kummasti ilmottautuminen uuteen juoksutapahtumaan, (josta lisää seuraavalla kerralla), sai lisävirtaa kinttuihin. Tuulen takia välttelin metsäisempiä reittejä turvallisuussyistä, mutta oli reittivaihdoksen takana toinenkin syy. Olen nyt kevään ja alkukesän juossut pitkälti pehmeällä alustalla ja vältellyt asvattia. Mutta koska ensimmäisellä maratonillani juoksualusta tulee olemaa suuremmaltaosalta asvalttia, on jalat syytä totuttaa myös kovempaan alustaan.

Vaihteeksi asvalttilenkki. Välillä vastatuleen ja välillä myätäiseen.

Mieheni peruskunto on niin hyvällä pohjalla, ettei hän ole jaksanut turhia stressata, vaikka lenkkien määrä on ollutkin totuttua vähäisempi viimeaikoina. Eilen hän kävi testaamassa, että onko kunto vielä tallella. Ja olihan se. 15 kilometriä taittui noin neljän minuutin keskivauhdilla ja viimeinen kilometri peräti alle kolmen minuutin, ylämäkeen kaiken lisäksi.

Vaikka juoksufiilis on ollutkin vähän kadoksissa, niin salifiilis on alkanut tarttumaan vaihteeksi paremmin. Tällä viikolla kävimme peräti kaksi kertaa nostelemassa painoja. Ja kyllä on syytäkin, varsinkin penkissä ja kyykyissä huomasi sen ettei tauko ole tehnyt hyvää tuolla osa-alueella. Voimataso on heikentynyt ja tarvii ahkerampaa harjoitusta.

Maastavedossa täytyi alotaella taas tekniikkan hiomisella, eli keveillä painoilla.

Ei noussut ihan niin helposti kuin joskus aiemmin.

Juoksuhullun vaimo on nyt myös mukana Takomorunners-tiimissä.

Kuvaa klikkaamalla Takomorunnerssin Facebook-sivulle.

 

Kyseessä on yhteisö, jonka tavoitteena on kannustaa ihmisiä liikkumaan. Se on käyttäjien käyttäjille tekemä virtuaalinen kohtauspaikka.Takomorunners toiminta on täysin vapaaehtoista ja ilmaista. Takomorunners yhteisö tarjoaa käyttäjilleen suuren määrän mahdollisuuksia mm. tuotetestien, tapahtumaosallistumisten ja monien muiden kautta. Kannattaa siis käydä tutustumassa www.takomorunners.com ja tykätä Facebookissa.

Ryhmää voi seurata myös Instagramissa, Twitterissä sekä Youtubessa.

 

Tahdonvoimaa ja pulkanvetoa.

Juoksu vaatii motivaatiota, harjoittelua ja fyysistä kuntoa 

sekä ennen kaikkea tahdonlujuutta silloin, kun homma takkuilee. Fyysistä kuntoa saa parannettua harjoittelemalla. 

Jotta harjottelu sujuisi tarvitaan motivaatiota. Mutta jos motivaatio on hukassa ja tekisi mieli vain antaa olla, on silloin kaivettava esiin tahdonvoima ja laitettava itsensä likoon tosissaan.

Jäätä kallionkupeessa.

Eilisen pitkänlenkin juoksin puhtaasti tahdonvoimalla. Mietin omaa lenkkivuoroani odotellessa, viitsisinkö edes lähteä lenkille, 

mutta laitoin kuitenkin tossut jalkaan ja lähdin ulos. Oli pakko meinaan päästä kuluttamaan parina edellisenä iltana herkuttelemalla täydennettyjä energiavarastoja.

Meikäläisen ekat omat nastatossut.

   Jo ensimmäisen kilometrin jälkeen mieleni teki kääntyä takaisin, 

varsinkin kun huomasin etten ollut muistanut painaa ajanottoa käyntiin. Pärräten jatkoin matkaa ja kahden kilsan kohdilla mieleni teki taas luovuttaa, mutta en viitsinyt tyytyä vain pikkupyrähdykseen, kun miehenikin oli sentään juossut omalla pitkällä lenkillään 41 kilometriä.

Arboreettumissa tein pienen lisämutkan alkumatkan mokan takia. Sillä mitä ei näy mittarissa ei ole koskaan tapahtunutkaan... 

Olisin voinut  puolenvälin tienoilla valita vielä lyhyemmän reitin kotiin, mutta päätin kääntyä oikealle ja tavoitella sitä matkaa mikä oli alunperin suunnitelmissa, eli vähintään 15 km. Loppumatkan motto olikin sitten: 

"Ihan sama millä vauhdilla etenet, vaikka ryömien prkl, kunhan suunta on eteenpäin."

Fiilikset lenkin aikana vaihtelivat laidasta laitaan. Välillä olo oli, kuin virtahevolla ja hetkittäin askel kulki kevyemmin. 

Moneen kertaan teki mieli lyödä hanskat tiskiin ja jättää leikki sikseen, mutta sitkeästi jatkoin matkaa.

 Kun pääsin vihdoin kotiin oli tavattoman hyvä mieli, vaikka itse lenkissä ei ollutkaan kehumista. 

Kaiken kaikkiaan matkaa kerty sohjossa tarpoen 16 km, vaikka mittari näyttääkin sen 15,3 km.  

Viimeviikko menikin talviloman merkeissä. Muutaman päivän reissu lapsuusmaisemiin tehtiin alkuviikosta. 

 Mummolassa ulkoltiin urakalla ja herkuteltiin äidin ja isän tekemillä herkkuruuilla. Juoksuvarusteet jätettiin tarkoituksella kotiin ja keskityttiin puuhasteluun lasten kanssa. 

Rattikelkka lapsuusvuosilta.

Kotiseudulla oli hyvä vedellä pulkkaa ja kelkkaa pitkin katuja, sillä siellä ei ollut kylvetty sepeliä kävelyteille niin kuin täällä kaupungissa. 

Välillä me aikuiset vedeltiin omaa lastiamme vaihtelevalla kokoonpanolla. Ja silloin,  kun poika ei viihtynyt kyydissä kuin minun sylissäni, mies veti meitä kaikkia. Kyllä sekin varmasti kävi kuntoilusta kun veti perässään päälle 130 kiloa.

Meidän vetojuhta.

Kaikki kyydissä.

Lomaviikkon mahtui minulla myös yksi 11 kilometrin lenkki ja yksi kunnon salitreeni.

Iltahämärässä tarvitaan näkyvyyttä.

 

Toissaviikolla kävinkin pitkästä aikaa ihan kunnon kuntosalilla. Se toi mukavaa vaihtelua punttitreeniin, 

sillä pikkusalilla on kuitenkin suppeampi tarjonta liikkeiden suhteen. Jatkossa yritänkin saada aikatauluun mahtumaan yhden salikäynnin keskustassa ja yksi - kaksi käyntiä kotisalilla, jotta lihaskunto paranisi. Siitä kun on hyötyä juoksuakin ajatellen.

Takareisiä treenaamassa, ei vain istuskelemassa...

Samainen viikko oli kaikin puolin hyvä treeni viikko itsellä, vaikka samalla hoitelinkin ökötaudista kärsiviä lapsia. 

Kolme juoksulenkkiä ja kaksi punttitreeniä auttoivat pitämään pään kasassa.

Tämän vuoden ensimmäinen pääle 10:n lenkki.

Mieheni treeni viikkoja ovat kanssa rikkoneet lomailu ja samainen ökötauti, minkä me kaikki muutkin olemme läpikäyneet. 

Eilinen melkein maraton oli hänen ainoa juoksulenkki viimeviikolla. Toissa viikon hän toipui vuorostaan ökötaudista ja muutaman salitreenin lisäksi hän juoksi pitkänlenkin 34 km.

Näillä painoilla tein uuden oman ennätyksen maastavedossa.

Miestäni on kanssa purrut jonkin asteinen salikärpänen ja lihaskuntoharjoittelu maistuu taas paremmin kuin jokin aika sitten.  

Nyt vaan toivotaan ehjiä treeniviikkoja ja odotellaan kevään etenemistä ja teiden sulamista. 

Tosin nyt on ihan hyvä juosta oli tienpinta sohjoinen tai jäinen, sillä satuimme löytämään ale-myynnistä kummallekkin uudet nastatossut. Miehelle löytyi ihme kyllä samalla reissulla myös uudet tavalliset menopelit, kiitos osaavan ja ammattitaitoisen myyjän. Oli historiallista, että kaikki kolme paria löytyi saman katon alta ilman kaikkien lähitienoon urheilukauppojen kiertämistä. 

Ilman myyjää olisi oikeanpuoleiset tossut jääneet varmasti kauppaan sillä mieheni ei ole aikaisemmin innostunut kyseisen merkin tossuista.

Salia ja juoksua.

Vihdoin olemme päässeet taas normaalin harjoittelurytmin pariin.

Torstaina kävimme salilla kokeilemassa oliko flunssa vienyt voimat. 

Mieheni teki crossfit-tyylisen harjoituksen lämmittelyksi.

Ensin soutua 500m, 10 x 70 kg maastavetoja ja 5 x leuanvetoa, neljä kierrosta ilman taukoja. Lisäksi testattiin maastavedossa maksimia. Mieheni nosti 105 kg. Minäkin innostuin kokeilemaan ja sain nostettua 60 kg.

Maastavetojen lisäksi tein penkkipunnerrusta ja harjoittelin vauhtipunnerrusta pelkällä tangolla.

Pikkumies oli mukana treeneissä ja tytöt leikki ulkosalla.

Perjantaina kävimme ulkoilemassa koko perheen voimin. Siitä reissusta kerroinkin jo edellisessä Pärrinkoski-päivityksessä. 

Lauantai aamuna kävin juoksulenkillä viikon tauon jälkeen. Aluksi juoksin 4 km. Sitten pysähdyin uimarannan jumppapaikalle tekemään selkä- ja rintaliikettä omalla painolla 3 x 15 kumpaakin. Juoksua taas 3.5 km, samat sarjat jumppapaikalla ja 600 m loppuspurtti vanhalle rannalle. 

 Yhteensä juoksu siis mittarissa näkyvät 8.1km.

 Jatkoin vielä lihaskuntotreeniä rannalla. 10 hyppyä laiturille, 50 askelkyykkyä laiturin päähän ja polvennostokävelyä takaisin ja samat uudestaan + 10 hyppyä laiturille. Lopuksi vielä 2 x 20 syväkyykkyä ja 2 x 20 sumokyykkyä sekä kotona vatsoja.

Mieheni kävi kanssa juoksulenkillä lauantaina. Puolentoista viikon treenitauon jälkeen kevyt aloitus, 40 km rennosti.

Sunnuntaina kävimme taas äitienpäivän kunniaksi ulkoilemassa yhdessä. Teimme saman lenkin kuin perjantaina, mutta tällä kertaa emme kerenneet pysähtymään katselemaan kosken kuohuja.

Tämän viikon aloitin peruslenkillä. Tavoitteeni oli juosta kevyesti 10 km. Kymppi tuli kyllä täyteen, mutta ei niin kevyen ja rennon tuntuisesti kuin olin ajatellut. Mutta sitkeästi, kun laittoi tossua toisen eteen, tavoite täyttyi ainakin matkan suhteen.

Huomenna ajattelin polkaista pyörällä keskustan kuntosalille muutaman viikon tauon jälkeen.