Missä mennään nyt.

Niin se vain vuosikin vaihtui jälleen kerran. Tammikuukin ennätti viilettää ohitse kauheata vauhtia ja nyt eletään jo helmikuuta. Vaikka edellisestä blogikirjoituksesta onkin kulunut taas tovi, on meidän treenivuosi lähtenyt käyntiin ihan mukavasti.

Lumi tuo pientä lisähaastetta juoksuun näin talviaikaan.

Ajattelin ensin kirjoitella koosteen viime vuodesta, mutta eiköhän se olisi aika kääntää katse kohti uusia haasteita ja tavoitteita. Vuosi 2018 meni niin kuin meni. Se ei ollut  omalla kohdallani mitään suurta juoksunjuhlaa, joten mitä sitä sen enempää ruotimaan. Toki muutamia onnistumisen hetkiäkin koettiin, eli ei tuo koko vuosi sentään ihan täysin penkin alle mennyt.

Muutama kohokohta viime vuodelta. Näiden kuvien tarinat löytyvät Instagramista nimimerkillä @juhu_va.

Vuoden 2019 suurin haaste tulee ehdottomasti olemaan ajankäytön priorisointi. Minun täytyisi kokoaikaisen työn ohessa löytää aikaa perheelleni, juoksemiselle ja muulle treenille, tämän blogin kirjoittamiselle sekä nyt myös koulutehtäville. Aloitin meinaan vuoden vaihteessa Markkinointiviestinnän opinnot työn lomassa oppisopimuksella. Tarkoitus olisi syventää ammattitaitoa ja saada visualistin pätevyys.  Haaste se on siitä syystä, että olen loistava keksimään kaikenlaista ylimääräistä pikku puuhaa varsinkin juuri silloin, kun minun pitäisi oikeasti tehdä jotain järkevää.  

Kun kaikki tuo  otetaan huomioon, olen päättänyt pitää tämän vuoden juoksuun liittyvät tavoitteet maltillisina. En ole esimerkiksi asettanut mitään kokonais kilometritavoitteita ylimääräisen stressin  välttämiseksi. En myöskään tavoittele tällä hetkellä maraton kuntoa vaikka haaveilenkin välillä salaa ultramatkoista.

Mutta yhden juoksutavoitteen olen asettanut. Pitäähän sitä meinaan joku kunnon syy olla, että viitsii lähteä lenkille näin talviaikaan. Ilman selkeää tavoitetta pakkassäällä ja lumimyräkän pauhatessa ulkona tulisi ehkä herkemmin käperrettyä sohvan nurkaan sen sijaan, että lähtisi lenkille.

Tänä talvena on saatu tarpoa pitkin lumisia jalkakäytäviä ihan urakall. Kuva 14.1.19

  Tavoitteeni on siis saada juoksu kulkemaan edes sen verran, että selviän taas maaliin Helsinki City Running Dayn puolimaratonista eli HCR:stä. Se juostaan tänä vuonna 18.5 eli minulla on vielä noin kolme kuukautta aikaa treenata ja tehdä töitä tavoitteeni eteen. Tuosta Suomen suurimmasta juoksupäivästä kirjoittelen kevään aikana varmasti vielä lisää, sillä olen tänäkin vuonna mukana HCRD:n Street Team:ssä ja teen tapahtuman kanssa yhteistyötä. 

 

Mutta mites ne treenit tällä hetkellä sujuukaan...

Salilla on tullut käytyä edelleen kohtalaisen säännöllisesti ja se näkyy mm. penkkipunnerruksen ja maastavedon tuloksissa. Myös juoksu tuntuu hyötyvän salitreenistä sitä mukaan, kun jalkojen voimavarat kehittyvät ja kasvaavat.

Tammikuun aikana tuli lenkkeiltyä 77:n kilometrin verran. Niistä juoksua oli 46 km. Matkat ovat olleet 4 - 10 kilometriä ja juoksun ja kävelyn suhde on vaihdellut fiiliksen ja sen hetkisen kunnon mukaan. Olen kuitenkin koko ajan pyrkinyt systemaattisesti lisäämään juoksun osuutta.

Olosuhteet ovat vaikuttaneet paljon siihen miten juoksu/kävely on kulkenut.

Alkuvuodesta jaksoin juosta yhtäjaksoisesti vain kahdesta kolmeen kilometriä. Tällä hetkellä, riippuen vähän juoksukelistä, jakan juosta peruslenkeillä 4 - 6 kilometriä. Pitkiä lenkkejä en oikeastaan ole vielä kunnolla tehnyt tämän vuoden puolella. Yksi kympin lenkki on kyllä takana ja jaksoin siitä juosta peräti ensimmäiset kahdeksan kilometriä. Se oli suorastaan ihme ottaen huomioon vallitsevat olosuhteet. Koko yön ja aamun olin satanut uutta lunta ja katuja ei oltu vielä kunnolla aurattu sillä oli sunnuntai. Vaikka lumisade välillä taukosiki ei kova tuuli laantunut missään vaiheessa lenkin aikana.

Tämän talven ehdottomasti raskain lenkki tähän mennessä.

Tänä talvena en ole oikein jaksanut kiinnostua hiihdosta, vaikka lunta onkin nyt vaikka muille jakaa. Kävin kyllä hiihtämässä kolme kertaa muutama viikko sitten ( 13, 10 ja 8 km:n lenkit).

Luistelemassakin olemme muutaman kerran käyneet lasten kanssa.

Kun pakkasta reilummin, täytyy pukeutua lämpimästi jottei hiihtäessä/juostessa tule kylmä.

Innostus on lopahtanut suurelta osin sen takia, ettei tuota meidän lähilatua oikein jakseta pitää hyvässä kunnossa. Latu käydään ajamassa vain silloin tällöin moottorikelkalla vaikka uutta lunta on tullut lähes päivittäin. Myös toisten ihmisten välinpitämättömyys harmittaa. Kieltomerkeistä huolimatta ladulla kävellään päivittäin. Tuntuu, että toiset käy tärvelemässä latua ihan kiusallaan. Viimeisellä kerralla oli koiran jätöksetkin melkein keskellä latua. Sen jälkeen päätin, että antaa olla. Käyn jatkossa mielummin vain jalkaisin lenkillä niin ei tarvitse mieltään pahoittaa moisen takia. 

 '

Vaikka nyt siis keskityn treenien suhteen juoksukunnon parantamiseen aijon jatkossakin kävellä tarvittaessa. Maltti on valttia silloin kun tavoitteena on hyvä peruskunto.  Tosin saa nähdä joudunko kohta pitämään pakkolepoa. Meillä kun tällä hetkellä kaikkilla muut ovat enemmän tai vähemmän flunssaisia... 

Vuoden 2018 tavoitteet.

Tuliko tehtyä uudenvuoden lupauksia?

Minä päätin tällä kertaa olla tekemättä mitään suurempia lupauksia, sillä ainakin vuoden takaisilla lupauksilla tuntui olevan ainoastaan aivan päinvastainen vaikutus. Kuten esim. se, että paino muuttui viisi kiloa väärään suuntaan eikä olomuoto ole yhtään sen kiinteämpi kuin ennenkään. Eikä juoksutulokset ainakaan parantuneet yrityksistä huolimatta. Vaikkei lupauksia tullutkaan tehtyä on tälle vuodelle jokunen tavoite sentään asetettu. Ja toivottavasti kova työ, kuitenkin  rennolla otteella ilman turhaa stressaamista, tuottaa tulosta vuoden aikana.

Ensimmäin tavoite tälle vuodelle on saada syömisiin joku roti loppuvuoden herkuttelun ja mässäilyn jälkeen. Millekkään dietille tai laihikselle ei ole tarkoitus ruveta. Pyrin  tekemään järkeviä valintoja ruuan suhteen. Tavoite on syödä monipuolisesti, terveellisesti ja ennenkaikkea myös riittävästi, jotta ravinto tukee myös harjoittelua, kehittymistä sekä palautumista. Välillä on lupa myös herkutella, mutta kohtuudella. Tuo kohtuus tosin vaatii vielä hiukan harjoittelua.

Toki olisi mukavaa, jos onnistuisin saamaan syömisen ja liikunnan sellaiseen palanssiin, että viimetalvena ostettu juoksutakki lakkaisi olemasta ihan niin makkarankuori kuin se nyt on. Se on kai kesän ja syksyn aikana kutistunut kaapissa, sillä ostettaessa se oli ihan passelin kokoinen. No, onneksi juoksu ei sentään ole painolaji.

Pikkasen on alkanut käymään mun lemppari takki ahtaaksi.

Toinen tavoite on selättää joulukuun lopussa alkanut flunssa ja päästä pikkuhiljaa taas lenkkeilyn makuun. Kuuden päivän kuume vaati veronsa ja tämän vuoden ensimmäisen viikon olen ottanut ihan iisisti. Juoksutossuja olisi syytä päästä ulkoiluttaamaan talven ja kevään aikana sen verran, että toukokuun puoleen väliin mennessä olisin taas puolimaraton kunnossa. 

Alkutalvesta pohdimme tarvitsemmeko vuodelle 2018 kisatavotteita ollenkaan. Jos treenaisimmekin kerrankin vain "huviksemme". Mutta mahtaisiko treeni-into pysyä liekissä läpi vuoden, jos kipinäksi ei ole asetettu mitään konkreettista juoksumatkaa/kisaa... Minä innostuin noista pohdinnoista huolimatta asettamaan itselleni kisatavoitteen, sillä pelko liekin tukehtumisesta ilman pientä lisähappea oli olemassa. 

HCR 2017 sekä optimistinen- realistinen- ja pessimistinen aika tavoitte.

Toinen asia mikä innoitti minua ilmottautumaan mukaan vuoden 2018 Helsinki City Runille, oli pääsy mukaan HCRD Street Teamiin.  Moni varmaan tietääkin jo, ettei touikokuussa juosta enää pelkästään puolimaratonia vaan tuo matka on saanut seurakseen myös täyden maratonin joka  siirrettiin syksyltä HCR:n yhteyteen. Tiedän etten itse ole toukokuussa vielä siinä kunnossa, että uskaltaisin lähteä kokeilemaan 42:n kilometrin juoksemista, siitä syystä valitsin omaksi matkaksi tuon puolikkaan. Pari muutakin matkavaihtoehtoa olisi kyllä ollut tarjolla. Tuo juoksupäivä kasvoi meinaan samalla kahdella uudella tulokkaalla, Helsinki City 5:lla ja Helsinki City Maraton-viestillä. Eikä tietenkään pidä unohtaa lasten omaa Mini-maratonia, joka myös siirtyi elokuulta uuteen ajankohtaan.  

 Teamiin mukaan pääsy antoi lisäkipinän myös tämän blogin pitämiselle. Kolmas tavoite onkin saada pidettyä oma ja lukijoiden mielenkiinto yllä blogia kohtaan. Vaikka tämä blogin pitäminen on ollut minulle vain harrastus, tuntuu se toisinaan työläältä. Joten kaikki uudet tuulet ja mahdollisuudet kehittää tätä harrastusta ovat arvokkaita. Alkukesästä on tiedossa myös uusi pienimuotoinen yhteistyö matkailuun liittyen ja sitä meidän perheessä odotetaan jo kovasti.

Siinä olivat pääpiirteittään minun tavoitteeni tälle vuodelle. Ei mitään turhan tarkkoja suunnitelmia vaan rennolla otteella yritetään tästä vuodesta selvitä. Katsotaan myöhemmin saadaanko kisakalenteriin vielä lisäyksiä vai mennäänkö tämä vuosi "yhden kisan taktiilalla".

Kesällä toteutuu vihdoin pitkäaikainen haave päästä lomailemaan Alpeille. Kuva netistä. 

Onnekasta ja antoisaa alkanutta vuotta 2018 kaikille lukijoille!

Toivottavasti viihdyt jatkossakin blogini parissa.