Ristiotteella.

Tämä viikko on mennyt huilatessa.

Eikös sitä sanota että kehitys tapahtuu levossa, joten välillä on maltettava ottaa iisimmin, 

jotta taas seuraavat kolmisen viikkoa jaksetaan painaa taas isommalla vaihteella.

Alkuviikon viimeisillä saattoreissuilla sai nauttia aamun ihanasta auringonpaisteesta.

Miehelläni onkin suunnitelmissa nyt viikon täyslevon (juoksusta) jälkeen aloittaa maratonille valmisteleva kausi. 

Sen aikana  pyritään lisäämään tehoja sekä vauhtia. Ohjelmaan tulee lisää mm. pitkiä vauhtilenkkejä.

Toisen rakkaan harrastuksen satoa.

Minulla on tarkoitus taas jatkaa peruslenkkien merkeissä ja saada pitkiin lenkkeihin lisää mittaa.

Itse en malttanut ottaa koko viikkoa totaalilevon kannalta, vaan kävin keskiviikkona testaamassa omaa lämmönsietokykyäni.

Hellelenkin lukemat.

Täytyy kyllä myöntää, että tuo kymppi oli kyllä yksi tuskaisimmista vedoista aikoihin. Lähdin lenkille vielä keskellä iltapäivää. Ihan aamusta tai illasta olisi tietenkin ollut vähän vilpoisampaa, mutta se on silloin ampaistava ovesta ulos, kun se on mahdollista.

Ei mikään paras ratkaisu, mutta menettelee.

Meno muistutti kaikin puolin etanamaista menoa. Tahmeeta ja hidasta, mutta suoriuduin matkasta, kun maltoin ottaa tarpeaksi rauhallisesti. Harvemmin täytyy ottaa vähän reilun tunnin mitttaiselle lenkille juomista mukaan, mutta tuolloin otin. Ihan en viitsinyt reppua viritellä selkää, vaan otin mukaan pelkän pullon.

Hellelenkillä tuli pysähdeltyä kuvamaan useamman kerran.

Hellelenkit eivät ole koskaan olleet minun juttuni, eikä myöskään mieheni. Hän juoksee mielummin vaikka sateessa kuin auringon porottaessa täydellä teholla. Tosin onhan se hyvä harjotella säässä kuin säässä ja totuttaa kroppa suoriutumaan monenlaisissa olosuhteissa. Sitä kun ei koskaan tiedä minkälaiset olosuhteet vallitsee kisäpäivänä. Niin kuin kuluneella viilolla, ensin saatta olla tukalan helteistä muutaman päivän ja sitten taas seuraavana päivänä jo reilusti yli kymmenen astetta kylmempää.

Kesän ötököitä bongailtiin pojan kanssa.

Meillä kyllä huomaa milloin vietetään kevennettyä  viikkoa. 

Kaikenlaisia rästihommia hoidetaan ja keretään käymään paremmin asioilla. Varsinkin silloin, jos mieheni joutuu pitämään taukoa jonkin vaivan takia, keksii hän kaikenlaisia projekteja ja purkaa energiansa niihin. Tällä viikolla mm. vessan ovi sai uuden lukon ja kynnyslistat vaihtuivat uusiin.

Uusi kynnyslista.

Pitkästä aikaa piipahdimme lauantaina pikkusalilla tekemässä pikatreenin enne saunaa. Kyllä tuli huomattua, että turhan pitkä tauko on tullut taas pidettyä lihaskuntoharjoitelusta. Voimataso oli laskenut eikä toistojakaan jaksanut siinä määrin kuin joskus aiemmin. 

Kahvakuulla ja hyppynarulla pääsee hyvin alkuun.

 Vähän penkkipunnerrusta, leuanvetoja, ojentajia,vatsoja, ilmakyykkyjä ja kahvakuulaa sekä hyppynarua.

Kovin kummoinen ei treeni ollut, mutta kyllä tänään on ollut olo kuin mukiloidulla madolla.

Leuanvedoista ei edelleenkään tule mitään ilman kuminauhan apua. Ja kuten kuvasta näkyy joudun tekemään vedot  ristiotteella. Olen aikanaan kakarana telonut vasemman ranteeni ja hoitovirheen, jota ei tietenkään aikanaan myönnetty, ranteeni ei kääny niin kuin pitäisi. Muutamissa muissakin liikkeisä joudun turvautumaan ristiotteeseen, mutta esimerkiksi hauiskääntöä en pysty tekemään ollenkaan tangolla.

Yhtä tuskaista miltä näyttääkin.

Mutta nyt täytyisi ruveta valmistautumaan alkuviikon erityisohjelmaan varten. 

Pientä pakkailua ja varusteiden tarkistusta loppuillan ohjelmassa siis tiedossa. 

Näitä tarvitaan alkuviikosta.

Toivottavasti meidän pikkuherra vielä mahtuu matkaamaan rinkassaan...

Etanavaihde päälle.

Kyllä se on vaan myönnettävä, että alusta on taas aloitettava ja laitettava etanavaihde päälle.

Sunnuntain lenkki osoitti sykkeiden olevan niin pilvissä, että vautia on hiljennettävä ja peruskuntoa parannettava.

Yksi ottamista kuvista.

Sitä kun vaan ei malttaisi mennä tarpeeksi hiljaa. Pää ei meinaa millään uskoa ettei kroppa pysty siihen vauhtiin mitä mieli mielisi. Minulla on aina ollut korkeat sykkeet. En ole käynyt koskaan kuntotestissä, mutta kovavauhtisilla lenkeillä on maksimisyke ollut reilusti päälle 200.

Nyt olenkin päättänyt keventää lenkkejäni ja yritän saada pohjani paremmaksi. Ei auta kun tarkkailla sykkeitä ja mennä tarpeeksi hiljaa, vaikka se tuntuukin tylsältä. Jotta sykkeeni pysyisi tarpeaksi alhaalla, tarkoittaa se kevyttä hölkkää ja kävelyä ylämäissä. Toki ajattelin jatkossakin tehdä yhden reipasvauhtisemman lenkin mielen piristykseksi ja kunnon testaamiseski.

Lihaskuntoharjoitteluunkin pitäisi löytää into uudestaan. Flunssatauon jälkeen on tullut liian vähän nosteltua panoja ja treenattua voimaa. Olemme mieheni kanssa samanlaisia siinä suhteessa, että kaikki harjoittelu menee sykleissä. Varsinkin saliharjoittelu innostaa välillä enemmän ja toisinaan se on todellista pakkopullaa. Nyt emme ole varmaan kuukauteen käyneet kunnolla salilla. Olen kyllä välillä yrittänyt jumpata kotona ja tehnyt kyykkyjä lenkkien yhteydessä. Muutaman kerran olen vetänyt leukoja ulkosalla kuminauhan avustuksella.

Pyhäjärvi maanataina.

Tällä viikolla on miehelläni vuorossa kevyt viikko, kahden kovan treeniviikon jälkeen. Hä on tosin joutunut ottamaan  kevyemmin kuin alunperin suunnitteli. Hänellä on meinaan taas kurkku kipeä ja olo muutenkin epämääräinen. Jospa kolmas kerta toden sanoo, ja sairastelut riittäisi vähäksi aikaa.

Pilvet jotka kastelivat minut loppumatkasta.

Oma olotila on ollut ihan hyvä, ainakin vielä. Maanantaina kävin asioilla keskustassa ja olin liikenteessä pyörällä. Kotimatkalla innostuin ajamaan mutkan kautta. Tosin, jos olisin valinnut suoran reitin kotiin olisin todennäköisesti säästynyt kastumiselta. Kilometrejä kertyi yhteensä 20, joista viimeiset neljä poljin rankkasateessa.

Tiistaina kävin lenkillä ja yritin pitää sykkeet maltillisena. Toteutin siis uutta itselleni laatimaa treeniohjelmaa, maltti on valttia.  Ensimmäiset kaksi kilometriä hölkkäilin kevyesti ja sitten poikkesin polulle, jolloin oli pakko edetä rauhallisemmin lintujen laulua kuunnellen.

Kymmenen kilometrin lenkistä kolme oli metsäpolkua. Muutama kunnon nousu ja välillä liukastelua liejussa. Yksin ei tarvinnut metsässäkään mennä. Sen verran ötökoitä seurasi kintereillä, että pitkät puntit ja hihat oli paikallaan. Tosin olen sen verran vilukissa, että en lyhkäsissä olisi vielä muutenkaan lenkille lähtenyt. 

Tiistailenkin esterata.

Aikaa kymppiin kului 1:38:47 + kuvaustauot, yhteensä n. kaksi tuntia. Keskisyke 131.

Eilen keskiviikkona päivän liikunnat kerättiin hyötyliikunnan merkeissä. 

Näyttää että koneessa olisi muuta kuin lakanoita...

Pyykkivuoro alakerran pesutuvassa, kolmekerrosta ei hissiä. 

Sekä kävelyä pitkin ison kaupan käytäviä.

Taivas kuvattuna kaupan parkkipaikalta.

Juokusu, ulkoilua ja klapihomia.

Tänä sateisena sunnuntaina on mukava muistella kuluneen viikon aurinkoisia päiviä. Varsinkin kun olemma päässeet taas treenaamaan ja nauttimaan ulkoilusta.

Edellisessä päivityksessä kerroinkin jo alkuviikon pyöräilyistä kuvien kera.

Keskivikkona kävin pitkästä aikaa ihan juoksulenkillä. 

Kolmen viikon tauon jälkeen, tuntuu että saa aloittaa peruskunnon rakentamisen aika pohjalukemista. Tekmemäni viiden kilometrin lenkki tuntui raskaalta ja jalat olivat kuin lyijyä. Vaikka juoksu ei ollut helppoa oli se kuitenkin masokistisella tavalla nautinnollista. 

Ylksinkertaisesti iloitsin siitä, että pääsin taas juoksemaan pitkin lenpi polkujani.

On se vaan kumma kuinka liikunta voikin piristää mieltä. Ja pitkän tauon jälkeen sitä osaa taas arvostaa, että saa pukea tossut jalkaan ja ampaista lenkille. 

Minulle liikunta on myös tapa lievittää stressiä.  Ja jos en pääse juoksemaan, on minulla silloin paha tapa purkaa sitä syömällä. Syömisessä on vaan se huono puoli, että se lievittää oloa vaan hetken, ja kohta olo onkin vaan kurjempi. Liikunta taas piristää pidempään, eikä sen vaiuktus kroppaan ole niin negatiivinen kuin lohtusyömisen, päinvastoin.

Torstaina tyttöjen ollessa kesäkerhossa, kävimme mieheni ja pojan kanssa asioilla pyörällä.

 Parin tunnin reissu uuvutti pienimmän matkalaisen. 

Yhteensä pyöräilimme n. 15 km.

Illemmalla testailimme vähän uutta lapsenkantorinkkaa, jonka olimme ostaneet juuri ennen koko perheen sairastumista. Flunssan takia emme päässeetkään hyödyntämään rinkkaa heti niin kuin olimme alunperin ajatelleet. 

Ensin kokeilimme ja säädimme sisällä.

Sitten teimme pienen lenkin ulkosalla. 

Perjantaina aikataulu näytti sellaiselta, ettei sopivaa väliä yksin lenkkeilylle oikein löytynyt. Jotta lenkki ei olisi jäänyt minulta kokonaan väliin, päätin lähteä ulos lasten kanssa.

Sen minä päätin tauon aikana, ettei aina tarvitse treenata hampaat irvessä. Ei aina tarvitse välittää matkasta  ja vauhdista. Pääasia, että liikkuu ja nauttii. Ja kun lapset ottaa mukaan ja heitä kannustaa, tulee liikunnasta osa myös heidän arkeaan. Toivonkin, että lapsiin tarttuisi liikumisenilo, joka seuraisi heitä läpi koko elämän. Itse koin lapsena liikkumisen pakkopullana, mutta onneksi mieleni on näin aikuisiällä muuttunut.

Tuolla lenkillä juoksin ekat 3,7 km yhtäjaksoisesti ja tytöt pysyivät hyvin vauhdissani mukana. 

Sitten pidimme pienen paussin.

Pojan nukkuessa ja tyttöjen tiirailessa kaloja, tein minä 3 x 30 askelkyykkyjä.

Loppumatka mentiin rennommin, nauttien ja kuvia napsien. 

Pysähdyimme myös jumppapaikalle. Muksut sai harjoitella kuvien ottamista samalla, kun minä tein sarjoja.

Lapset sai myös hetken leikkiä matkanvarrella ja paistella käpymakkaroita.

Lauantai menikin sitten toisen laisissa merkeissä.

Minä otin rennosti lasten kanssa, kun mieheni raatoi klapitalkoissa nostellen pienempiä ja isompia tukkeja. 

Todellista hyötyliikuntaa täyden työpäivän verran.

Mieheni on kanssa päässyt treenaamaan kunnolla ja juoksukilometrejä on kertynyt kuluneen viikon aikana ennen tämän päivän pitkäälenkkiä 66 km. Vaikka ulkona sataa kaatamalla, mieheni todennäköisesti tulee kotiin vasta juostuaan sen 40 km minkä on alunperin suunnitellutkin. Satoi taivaalta vaikka sammakoita, ei mieheni tingi tavoitteistaan.

Minä tosin ajattelin käyttää tämän päivän kotihommiin ja pysyttelen sisätiloissa.

Niin ja muuten jatkossa ottamiani kuvia löytyy myös Instagramista tunnuksella ju.hu.va.

Kaikkea muuta kuin urheilua.

Koko perheemme on ollut sitkeän flunssan kourissa jo puolitoista viikkoa Omalla kohdalla tuntuu ettei tauti meinaa millään mennä ohi. Kurkku on karhe ja limaa saa yskiä, ääni on käheä, nenä on tukossa ja räkää täysi ja ajoittain on pientä lämpöä.

Olo on väsynyt, mutta ei kuitenkaan niin kauhea, että malttaisi olla tekemättä mitään.

Kulunut viikko on siis pitänyt sisällään kaikkea muuta kuin urheilua.

Olen mm. askarrellut tyttöjen kanssa parina päivänä kortteja.

PientäSuurtaNäpertelyä

Sain ommeltua lasten huoneeseen uudet verhot.

Putsasimme olohuoneen kirjahyllyn päältä pölyt ja pesimme maljakot.
Oli ehkä aikakin...

Mieheni on järjestellyt tavaroitaan ja tehnyt muutamia remonttiin liittyviä viimeistelyhommia,
jotka ovat jo pidemmän aikaa odottaneet tekijäänsä.

 Laitoimme myös parveketta hiukan kesäiseisempään kuntoon ja kervat sai lähteä,
 yhtä lukuun ottamatta.

Torstaina kävimme pakollisilla asiolla ja poikkesimme samalla
 Ahlmannille katsomaan eläimiä.

Vaikka olotillassa ei vielä ollut kauheasti kehumista,
piristi hetken ulkona olo kaikkia.

Torstaina oli myös poikamme 1.v syntymäpäivä.
Juhlapäivän kunniaksi herkuttelimme illalla pannukakulla.
Varsinaiset juhlat järjestetään vasta myöhemmin, kunhan ensin parannutaan kunnolla.

Viikko sitten perjantaina tuli tasan vuosi täyteen kahden seuraavan kuvan välillä.

Ylemmässä kuvassa olen raskausviikolla 40+5 ja lähdössä tyttären kevätjuhlaan. 

Alemmassa kuvassa näkyy nykyinen tilanne. Kovalla työllä sain karistettua raskauden aikana kertyneet ylimääräiset kilot (n. 18kg) ja olen saavuttanut taas ne mitat missä olin ennen odotusta.
Jokaisen raskauden jälkeen olen käynyt läpi saman ruljanssin.

Niin se vain aika rientää. Tuntuu kuin vasta äsken olisi pieni nyytti tuhissut sylissä,

 ja nyt tutustutaan jo vinhaa vauhtia ympäröivään maailmaan.

Poika ja leppäkerttu.

Niin ja tänään sai esikoinenkin jo ensimmäisen koulutodistuksensa, 

vaikkei hänenkään syntymästä tunnu olevan kuin pieni tovi.

Saa nähdä mitä kaikkea keksimme tehdä koululaisen kesäloman aikana. 

Ensin tietysti toivotaan, että koko perhe tervehtyy ja pääsemme pikkuhiljaa taas liikkumaan yhdessä luonnossa, kävellen ja pyöräillen. Ja tietenkin minä ja mieheni odotamme, että pääsisimme taas juoksemaan ja treenaamaan.

Mukavaa kesän alkua kaikille!