Puolimaratonin jälkeen.

Pikkuhiljaa on alettu toipumaan parin viikon takaisesta HCR-koitoksesta. Itsellä juoksulenkkarit olivat naulassa koko viime viikon ja tälläkin viikolla olen käynyt juoksemassa vain kaksi kertaa. 

Kisan jälkeen aloiteltiin maltillisella iltakävelyllä.

Vaikka juoksulenkkarit ovat saaneet lojua eteisen lattialla rauhassa pienen tovin, ovat jalat saaneet taas liikettä pyöräilyn muodossa. Aloitin meinaan työmatkapyöräilyn heti seuraavana maanantaina puolikkaan jälkeen. Mieleni olisi tehnyt aloittaa pyöräily jo aijemmin, kun  bussikorttini kuukausilippu päättyi puolitoista viikkoa ennen HCR:nia. En kuitenkaan viitsinyt jumittaa jalkojani vielä siinä vaiheessa pyöräilyllä, sillä tiesin, että alkuun takamus kipeytyy ja jalat väsyy toisellalailla pyöräilytauon jälkeen. Nyt pyöräilyä on vajaassa kahdessa viikossa kertynyt yhteensä n. 140 kilometrin verran. 

Kuluneet kaksi viikkoa on saatu pyöräillä kauniissa auringonpaisteessa vaihtelevissa tuuliolosuhteissa.

Sää on ollut mitä mainioin työmatkapyöräilyn suhteen. Mielummin olen hikoillut pyörän selässä polkien kuin tunkkaisessa bussissa istuen. Takapuoleni meinaa edelleen kipeytyä satulassa istumisen takia. Enää ei onneksi tee ihan niin kipeää istahtaa polkemaan kuin parina ensimäisenä päivänä.

Lempireittini kulkee Arboreettumin kautta.

Nopeimmillaan pyöräilen töihin noin 20 minuutissa, jos valitsen suorimman reitin enkä joudu kauheasti valoissa odottelemaan. Välillä tulee tehtyä myös muutama lisämutka. Viime viikolla taisin yhtenä aamuna polkea noin tuplamatkan töihin. Kotiin päin polkiessa aikaa menee aina jonkin verran enemmän, sillä menomatkan alamäet ovat aikamoisia ylämäkiä paluumatkalla.

Jos on aikaa saatan pysähtyä kuvaamaan, jos näen jotain mielekästä.

Onneksi hitaasti parantunut mojova rakkula, jonka sain muistoksi puolimaratonilta, ei haitannut pyöräilyä eikä salitreeniä viime viikolla. Salilla kerkesimme tosin käymään vain kerran.

Salilla oli mukana meidän nuorimmainen.

Tiistaina juoksin ensimäisen lenkin puolimaratonin jälkeen. Jalat tuntuivat edelleen hiukan raskailta, mutta se johtunee kaiketi pyöräilystä. Juoksin maltillisella vauhdilla ja ihailin kaunista aamua. Poikkesin pikaisesti myös Pärrrinkosken törmällä, mutta ei siellä viitsinyt kauaa kupeksia sillä itikat hyökkäsivät heti ärhäkästi kimppuun. Muutama kuva onnistui ihan kivasti hyttysten huitomisesta huolimatta.

Lämmin toukokuu on saanut kesän tulemaan ajoissa.

Kuusi kilometriä kertyi mittariin. Siihen päälle vielä hiukan reippaampi vauhtiset pyöräilyt töihin ja kotiin. Seuraavana päivänä jalat olivatkin niin tukossa, että mummotkin tuntuivat pyöräilevän ohitseni.

Eräällä kotimatkalla oli pakko taas pysähtyä ihailemaan puiston kukkaloistoa.

Tänään perjantaina juoksin toisen lenkkini. Tuo aamujuoksu oli vieläkin tukkoisempi kuin edellinen, joten tyydyin ihan vain lyhyeen neljän kilometrin pyrähdykseen. Oma menoni ei muistuttanut alkuunkaan bongaamani peuran ketterää hyppelyä. Iltapäivällä tuli kaveltyä tyttöjen koululle moikkaamaan opettajia ennen kesälaitumille siirtymistä.  Sillä huominen kevätjuhla jää meiltä väliin.

Perjantaiaamu oli pilvisempi kuin muut viikon aamut.

Mieheni palasi lenkkipoluille minua aijemmin. Taisi heti maanantaina käydä kokeilemssa onko jalat jo minkä verran palautuneet. Viimeviikonloppunakin hän kävi jo juoksemassa pitkänlenkin  (29km) lenkkikaverinsa kanssa. Tällä viikolla hän on käynyt juoksemassa kolme 13:ta kilsan lenkkiä. Ensi viikolla onkin tiedossa lenkkitaukoa, sillä vaihdamme hetkeksi maisemia.

Ensiviikolla ihailemme toisenlaista maisemaa kuin tämä..

Toinen asia mitä meillä on kevään aikana HCR:n lisäksi kovasti odotettu, on perheemme ensimmäinen kunnon lomamatka ulkomaille, jos siis tyttöjen kanssa neljä vuotta sitten tehtyä Ruotsin-risteilyä ei lasketa. En tiedä ketä jännittää eniten. Varmaankin minua. En meinaan ole aijemmin lentänyt lentokoneella.

 Päätimme aloittaa matkustelun kohtuu helpolla, eli pakettimatkalla. Minun hermojani ajatellen se oli paras ratkaisu. Katsotaan sitten muutan matkan jälkeen uskallammeko siirtyä enemmän omatoimimatkailuun. Mutta huomenna siis suuntaamme STS Alppimatkojen järjestämälle perhelomalle Itävaltaan.