Kevättä odotellessa.

Maaliskuun puoliväli on ohitettu eikä oikeasta keväästä näy vielä juuri merkkiäkään. Ei ainakaan kelien suhteen. Sää on jatkunut talvisena ja lunta on satanut vaan lisää. Mutta toisaalta, eikös sitä sanota, että uusi lumi on vanhan surma. 

Välillä tuntuu ettei kevät saavu ollenkaan.

Vaikka terminen kevät antaakin vielä odotuttaa itseään, niin päivät ovat sentään jo mukavasti pidentyneet. Valoisempien aamujen ansiosta on ollut helpompi nousta sängystä ylös. Tosin siihen saattaa vaikuttaa myös se, että yritämme nykyään käydä arkisin nukkumaan ajoissa. Pyrimme olemaan sängyssä viimeistään yhdeltätoista, sillä mieheni herätyskello soi jo nykyään 5:45 ja oma kelloni soi 6:55. Kunnon yöunia oppii iän myötä arvostamaan. Toisinaan tulee tosin sängyssä pyörittyä ja valvottua vaikka nukkumaan menisikin ajoissa eikä mikään varsinaisesti valvottaisikaan. Meillä lapset ovat onneksi nukkuneet pidemmän aikaa hyvin, kun varsinainen vauva-arki on jo historiaa. Tietenkin sairastellessa he nukkuvat levottomasti ja saattavat valvottaa, mutta vain väliäikaisesti.

Vaikka talvi näyttää jatkavan hetken vielä kulkuaan ja varmaan hiihtämäänkin vielä pääsisi, on meillä sukset laitettu jo odottamaan ensi talven lumia. Minun hiihtohimon tyydytti 76,7 km ja mies sai kasaan 496 km. Hiukan häntä tuntuu sapettavan nuo muutamat puuttuvat kilometrit viidestä sadasta, mutta ei häntäkään huvita enää lähteä kiertämään lähiladun lenkkiä. Varsinkin, kun se tuppaa olemaan herkästi roskainen tähän aikaan vuodesta.

Lenkkeilyni on muuttumassa pikkuhiljaa juoksupainotteisemmaksi. Maanantain vapaapäivä meni ihan huilatessa ja kotona puuhastellessa. Tiistain vapaan taas hyödynsin vähän toisella lailla. Ensin kävin juoksemassa 40 minuutin lenkin. Neljän minuutin välein lisäsin puoleksi minuutiksi vauhtia. Jaksoin juosta koko lenkin läpi ilman kävelyä. Myöskään yhtään kuvaustaukoa en pysähtynyt pitämään, sillä en yksinkertaisesti nähnyt mitään sellaista minkä takia olisi kannattanut seisahtua.

Tiistai aamun juoksulenkki.

Iltapäivällä pakkasin kassiin uintikamat ja hyppäsin bussiin. Koulun pysäkiltä kyytiin nousi myös meidän tytöt. Yhdessä matkasimme Kalevan uintikeskukselle. Olen itse aina tykännyt uimisesta, mutta viime vuosina se on vain jäänyt. Myös tytöt tykkäisivät käydä enemmän uimassa, useammin kuin kerran kaksi vuodessa, mutta ei vain ole tullut lähdettyä. Nyt tosin olen ajatellut yrittää löytää myös uimiselle aikaa muutaman kerran kuukaudessa, sillä se olisi mukava yhteinen harrastus. Tosin isäntä ei siitä niin piittaa, joten arvelen, että siitä tulee lähinnä minun ja lasten juttu.

Tämä oli meidän ensimmäinen vierailu Kalevan Uintikeskuksessa peruskorjausken jälkeen.

Tyttöilläkin alkaa olemaan sen verran ikää, että nyt viimeistään olisi oikea aika saada heidän uimataitonsa kohdilleen. Minun uiminen oli tuolla kertaa lähinnä sellaista rentoa polskuttelua ja lasten kanssa hassuttelu. En meinaan vielä uskalla jättää heitä keskenään harjoittelualtaaseen. Sen verran heiltä jo löytyy rohkeutta ja taitoa altaassa, että ehkä seuraavalla kerralla uskallan ottaa myös pojanakin mukaan uimaan. Hän ei ole vielä montaa kertaa päässyt uimaan, joten hänen kanssaan täytyy aloittaa veteen tutusmine ihan alkeista.

Tytöillä on omat uimalasit. Täytyisi varmaan hankkia sellaiset myös itselle.

Keskiviikkona oli ollut hyvää pitää lepopäivä, mutta aikataulusyistä juoksin viikon toisen lenkin. Ohjelmassa olisi ollut 30min kevyt juoksu, mutta sen verran venytin lenkkiä, että sain kasaan vitosen. Yritin pitää vauhdin rauhallisena ja tuntuman rentona. Tosin kova tuuli löi lähinnä kapuloita rattaisiin ja välillä sai juosta kunnon vastatuulessa. Siitäkin huolimatta tuohon vitoseen kului melkein puolitoista minuuttia vähemmän aikaa kuin pari viikkoa sitten. Eli jotain kehitystä on havaittavissa.

Keskiviikonna varsinkin taustalla näkyvä radan vierus oli oikea tuulitunneli.

Ennen perjantain ja lauantain lepoa oli torstaina vielä kotijumpan vuoro. Ensin pieni alkulämpö kuntopyörällä ja sitten parikymmentä minuuttia kahvakuulan heiluttelua.

Pitkästä aikaa älysin hyödyntää meidän kuntopyörää alkulämmittelyssä.

Tänään sunnuntaina minun piti pitkästä aikaa kulkea jalkaisin töihin, mutta eilen iltasuunnitelmat muuttuivat yllättäen. Rauhallinen koti-ilta vaihtuikin treffeihin isosiskon kanssa. Vaikka kotiuduin illanvietosta ihan kohtuu aikaan muutaman lasillisen ja parin tunnin tanssimisen jälkeen, ei juoksuvermeiden päälle pukeminen kauheasti houkutellut.

Ehkä sitten huomenna juoksen sinne töihin...

Pirtsakkaa palmusunnuntaita kaikille!