Tekosyyt romukoppaan.

 Tänään ja eilen oli pakko heittää tekosyyt romukoppaan ja laittaa juoksutossut jalkaan. 

Harvinaisen mustissa lauantain lenkillä.

Alkoi jo meinaan vaikuttaamaan siltä, että maanantain reippaammin vedetty kymppi jäisi taas viikon ainoaksi lenkiksi. 

Maanantain juoksu. Ja kyllä, minulle reipasta vauhtia.

Mutta eihän se käy päinsä!

Jos tarkoitus on kahden kuukauden päästä selvitä ekasta maratonista hengissä maaiin, niin pakko on laittaa nyt tossua toisen eteen.
Kaksi edellistä viikkoa, kun on jo menty vain yhden juoksulenkin taktiikalla. 

Viikko mennyt vaihtelevissa tunnelmissa.

Se on kyllä jännä miten fiilikset voi vaihdella harjoittelun suhteen.
Kun on päällä loistava treenimoodi, niin sitä raivaa vaikka väkisin  aikaa edes lyhyttä lenkkiä varten. Mutta sitten kun taas ei ihan niin kiinnosta, niin sitä löytää vaikka minkälaisia tekosyitä, että voi siirtää lenkille lähtö tulevaisuuteen.

Ajoittaista sadetta.

Kuluneella viikollakin keskiviikkona oli liian tukala sää lähteä lenkille sen jälkeen kun oli ensin aamupäivä vietetty kerhossa ja iltapäivä juostu asioilla. Torstaina taas oli hyvä sää kierrellä kaupoilla kun vettä satoi kaatamalla lähes koko päivän. Mitä sitä itseään kastelemaan,
kun voi sisätiloissakin kuljeskella...

Niin, ja se sää kun on kaikista huonoin tekosyy. Silti sitä vaan tulee välillä vedottua olosuhteisiin. 

Vesisateen ansiosta kuraista menoa hiekkatiellä.

Lauantain lenkin lukemat.

Mutta ei auta itku markkinoilla. Eilen uhmasin sadetta, sillä en ole sokerista ja tänään uhmasin tuulta sillä olen kaukana höyhensarjalaisesta.

Tuulista menoa viimepäivinä.

Hyvän mielen juoksu.

Tämän päivän lenkki oli tarkoitus ottaa ihan rauhassa, mutta kummasti ilmottautuminen uuteen juoksutapahtumaan, (josta lisää seuraavalla kerralla), sai lisävirtaa kinttuihin. Tuulen takia välttelin metsäisempiä reittejä turvallisuussyistä, mutta oli reittivaihdoksen takana toinenkin syy. Olen nyt kevään ja alkukesän juossut pitkälti pehmeällä alustalla ja vältellyt asvattia. Mutta koska ensimmäisellä maratonillani juoksualusta tulee olemaa suuremmaltaosalta asvalttia, on jalat syytä totuttaa myös kovempaan alustaan.

Vaihteeksi asvalttilenkki. Välillä vastatuleen ja välillä myätäiseen.

Mieheni peruskunto on niin hyvällä pohjalla, ettei hän ole jaksanut turhia stressata, vaikka lenkkien määrä on ollutkin totuttua vähäisempi viimeaikoina. Eilen hän kävi testaamassa, että onko kunto vielä tallella. Ja olihan se. 15 kilometriä taittui noin neljän minuutin keskivauhdilla ja viimeinen kilometri peräti alle kolmen minuutin, ylämäkeen kaiken lisäksi.

Vaikka juoksufiilis on ollutkin vähän kadoksissa, niin salifiilis on alkanut tarttumaan vaihteeksi paremmin. Tällä viikolla kävimme peräti kaksi kertaa nostelemassa painoja. Ja kyllä on syytäkin, varsinkin penkissä ja kyykyissä huomasi sen ettei tauko ole tehnyt hyvää tuolla osa-alueella. Voimataso on heikentynyt ja tarvii ahkerampaa harjoitusta.

Maastavedossa täytyi alotaella taas tekniikkan hiomisella, eli keveillä painoilla.

Ei noussut ihan niin helposti kuin joskus aiemmin.

Juoksuhullun vaimo on nyt myös mukana Takomorunners-tiimissä.

Kuvaa klikkaamalla Takomorunnerssin Facebook-sivulle.

 

Kyseessä on yhteisö, jonka tavoitteena on kannustaa ihmisiä liikkumaan. Se on käyttäjien käyttäjille tekemä virtuaalinen kohtauspaikka.Takomorunners toiminta on täysin vapaaehtoista ja ilmaista. Takomorunners yhteisö tarjoaa käyttäjilleen suuren määrän mahdollisuuksia mm. tuotetestien, tapahtumaosallistumisten ja monien muiden kautta. Kannattaa siis käydä tutustumassa www.takomorunners.com ja tykätä Facebookissa.

Ryhmää voi seurata myös Instagramissa, Twitterissä sekä Youtubessa.