Ristiotteella.

Tämä viikko on mennyt huilatessa.

Eikös sitä sanota että kehitys tapahtuu levossa, joten välillä on maltettava ottaa iisimmin, 

jotta taas seuraavat kolmisen viikkoa jaksetaan painaa taas isommalla vaihteella.

Alkuviikon viimeisillä saattoreissuilla sai nauttia aamun ihanasta auringonpaisteesta.

Miehelläni onkin suunnitelmissa nyt viikon täyslevon (juoksusta) jälkeen aloittaa maratonille valmisteleva kausi. 

Sen aikana  pyritään lisäämään tehoja sekä vauhtia. Ohjelmaan tulee lisää mm. pitkiä vauhtilenkkejä.

Toisen rakkaan harrastuksen satoa.

Minulla on tarkoitus taas jatkaa peruslenkkien merkeissä ja saada pitkiin lenkkeihin lisää mittaa.

Itse en malttanut ottaa koko viikkoa totaalilevon kannalta, vaan kävin keskiviikkona testaamassa omaa lämmönsietokykyäni.

Hellelenkin lukemat.

Täytyy kyllä myöntää, että tuo kymppi oli kyllä yksi tuskaisimmista vedoista aikoihin. Lähdin lenkille vielä keskellä iltapäivää. Ihan aamusta tai illasta olisi tietenkin ollut vähän vilpoisampaa, mutta se on silloin ampaistava ovesta ulos, kun se on mahdollista.

Ei mikään paras ratkaisu, mutta menettelee.

Meno muistutti kaikin puolin etanamaista menoa. Tahmeeta ja hidasta, mutta suoriuduin matkasta, kun maltoin ottaa tarpeaksi rauhallisesti. Harvemmin täytyy ottaa vähän reilun tunnin mitttaiselle lenkille juomista mukaan, mutta tuolloin otin. Ihan en viitsinyt reppua viritellä selkää, vaan otin mukaan pelkän pullon.

Hellelenkillä tuli pysähdeltyä kuvamaan useamman kerran.

Hellelenkit eivät ole koskaan olleet minun juttuni, eikä myöskään mieheni. Hän juoksee mielummin vaikka sateessa kuin auringon porottaessa täydellä teholla. Tosin onhan se hyvä harjotella säässä kuin säässä ja totuttaa kroppa suoriutumaan monenlaisissa olosuhteissa. Sitä kun ei koskaan tiedä minkälaiset olosuhteet vallitsee kisäpäivänä. Niin kuin kuluneella viilolla, ensin saatta olla tukalan helteistä muutaman päivän ja sitten taas seuraavana päivänä jo reilusti yli kymmenen astetta kylmempää.

Kesän ötököitä bongailtiin pojan kanssa.

Meillä kyllä huomaa milloin vietetään kevennettyä  viikkoa. 

Kaikenlaisia rästihommia hoidetaan ja keretään käymään paremmin asioilla. Varsinkin silloin, jos mieheni joutuu pitämään taukoa jonkin vaivan takia, keksii hän kaikenlaisia projekteja ja purkaa energiansa niihin. Tällä viikolla mm. vessan ovi sai uuden lukon ja kynnyslistat vaihtuivat uusiin.

Uusi kynnyslista.

Pitkästä aikaa piipahdimme lauantaina pikkusalilla tekemässä pikatreenin enne saunaa. Kyllä tuli huomattua, että turhan pitkä tauko on tullut taas pidettyä lihaskuntoharjoitelusta. Voimataso oli laskenut eikä toistojakaan jaksanut siinä määrin kuin joskus aiemmin. 

Kahvakuulla ja hyppynarulla pääsee hyvin alkuun.

 Vähän penkkipunnerrusta, leuanvetoja, ojentajia,vatsoja, ilmakyykkyjä ja kahvakuulaa sekä hyppynarua.

Kovin kummoinen ei treeni ollut, mutta kyllä tänään on ollut olo kuin mukiloidulla madolla.

Leuanvedoista ei edelleenkään tule mitään ilman kuminauhan apua. Ja kuten kuvasta näkyy joudun tekemään vedot  ristiotteella. Olen aikanaan kakarana telonut vasemman ranteeni ja hoitovirheen, jota ei tietenkään aikanaan myönnetty, ranteeni ei kääny niin kuin pitäisi. Muutamissa muissakin liikkeisä joudun turvautumaan ristiotteeseen, mutta esimerkiksi hauiskääntöä en pysty tekemään ollenkaan tangolla.

Yhtä tuskaista miltä näyttääkin.

Mutta nyt täytyisi ruveta valmistautumaan alkuviikon erityisohjelmaan varten. 

Pientä pakkailua ja varusteiden tarkistusta loppuillan ohjelmassa siis tiedossa. 

Näitä tarvitaan alkuviikosta.

Toivottavasti meidän pikkuherra vielä mahtuu matkaamaan rinkassaan...