Ylös ja alas pitkin vuorten rinteitä.

Meidän perhe pääsi taas ihailemaan upeita Alppimaisemia kesälomalla.

*Yhteistyössä Sts Alppimatkojen kanssa 

Niin se vain kevät vaihtui kesäksi ja meidän perheessä on vietetty kesälomaa koko poppoon voimin. Itse aloitin loman yhdessä lasten kanssa koulujen päätyttyä joten nyt kolmen viikon loma on jo loppusuoralla ja huomenna olisi palattava sorvin ääreen.

Ensimmäinen lomaviikko meni meillä lähinnä huilatessa kesäflunssan takia ja jännittäessä mahtaako porukka olla lentokunnossa loppuviikkoon menessä, kun miehelläkin todettiin angiina alkuviikosta. Flunssa onnistui myös katkaisemaan jo kohtalaisen kivasti alkaneen treeniputken, mutta olipahan aikaa pakkailla rauhassa ja valmistautua vuoden kohokohtaan, eli meidän toiseen perhelomaan Alpeilla, kun ei ollut voimia hötkyillä ylimääräisiä. Vuosi sitten matkustimme ensimmäistä kertaa Itävallan Bad Gasteiniin Sts Alppimatkojen kautta. Paikka teki sen verran hyvän vaikutuksen meidän perheeseen, että halusimme matkustaa sinne vielä uudestaan. Viime kesän reissusta voit halutessasi lukea klikkaamalla tästä ja tästä. Tähän toiseen matkaan oli astetta rennompi valmistautua kun kohde oli entuudestaan tuttu ja mm. passit kaikilla valmiina.

Onni oli mukana pari viikoa sitten ja lauantaina puolen päivän aikaan lastasimme matkatavarat autoon ja lähdimme suuntaamaan kohti Lentokenttäparkkia ja Helsinki-Vantaan lentokenttää. Lentokentällä vallitsi kaaos, mutta ennätimme ajoissa lähtöportille vaikka ajoittain tuntuikin ettei jonot liiku ollenkaan.

Lentokoneessa meidän perhe istui kahdella rivillä. Tyttöjen kanssa pelattiin mm. Uunoa.

Lentokoneessa tunnelma oli jännittynyt. Meidän perhe ei ole vielä lentänyt montaa kertaa joten ihmekkös tuo. Itse lento sujui mukavasti ja aikataulussa. Tällä kertaa myös meidän kaikki matkatavarat saapuivat samaan aikaan perille Salzburiin, toisin kuin viime vuonna, jolloin lensimme Saksan Muncheniin.

Kentällä Sts Alppimatkojen oppaat olivat heti vastassa tuloaulan tuntumassa ja ohjeistivat meidät busseille. Kun laukut ja kaikki matkustajat olivat kyydissä alkoi menomatkan viimeinen etappi eli reilun tunnin mittainen bussimatka hotellille. Viime vuonna bussimatka Munchenistä kesti noin kolme ja puolituntia ja se tuntui silloin todella pitkältä lennon jälkeen. Itse tykkäsin todella paljon, että pääsimme suoraan lentäen Itävallan puolelle, vaikka siellä terminaali olikin paljon pienempi.

Hotel Salzburger Hof sijaitsee keskeisellä paikalla Bad Gasteinissa yli kilometrin korkeudessa.

Saavuimme hotellillemme Hotel Salzburger Hof:iin puoli yhdeksän aikaan illalla. Kirjauduimme äkkiä sisään, veimme matkalaukut huoneeseen, joka oli itseasiassa sama kuin viime vuonna, ja kiiruhdimme illalliselle. Hotelli oli edelleen yhtä viihtyisä ja siisti mitä olimme muistelleet. Tosin sen huomasimme, että huoneemme minijääkaappi kaipaisi jo päivitystä ja samoin ehkä hotellista löytyvä pelihuone, mutta muuten kaikki toimi hyvin.

Saimme lämpimän vastaanoton hotellissa.

Vuosi sitten täydensimme ensimmäistä lomaamme Bad Gasteinissa matkan järjestäjän perhepaketilla, mutta nyt arvelimme pärjäävämme enemmän omillamme. Kahdelle päivälle olimme kyllä varanneet retket valmiiksi, mutta muiden päivien ohjelmat suunnittelimme itse.

Ensimmäisenä aamuna uni ei oikein maittanut, joten kävin lasten kanssa aamu-uinnilla jo ennen maittavaa aamupalaa. Ensimmäisellä vierailulla hotelli tuntui hiukan sokkeloiselta, mutta nyt osasimme liikkua siellä vanhasta muistista. Sunnuntaina sää oli kaunis ja olimme etukäteen suunnitelleet, että tällä kertaa voisimme tutustua Gasteiner Achen yläjuoksuun sillä viime kesänä kävelimme joen viertä pitkin alas kohti Bad Hofgasteinia. 

Meidän perhe päiväkävelyllä.

Elisabeth-Promenade vei meidät kohti Böksteiniä. Jatkoimme matkaa vielä hiukan pidemmälle ihaillen Nabfelder Talin vesiputouksia ennen kuin käännyimme takaisin hotellille. Tytöt jaksoivat kävellä hienosti koko matkan vaikka matkaa kertyi päivän aikana yli kymmenen kilometriä. Pojalle lainasimme hotellilta varmuuden vuoksi rattaat, sillä tiesimme ettei hän jaksaisi ihan koko matkaa kävellä omin jaloin. Toki pidimme taukoja tarvittaessa ja söimme eväitä pariin otteeseen.

Matkan aikana näimme monta erikokoista vesiputousta.

 Ennen viiden ruokalajin illallista, joka vaihtui joka ilta, kävimme vielä lasten kanssa uimassa hotellin spa-osastolla. Meillä illalliset kuuluivat matkan hintaan, kun olimme varanneet matkan hyvissä ajoin. Mukava lisäys tämän kesän ruokalistoihin oli omat vaihtuvat vaihtoehdot lapsille. 

Maanantaina osallistuimme Sts Alppimatkojen järjestämälle Salzburg-retkelle. Osallistujia retkelle oli sen verran paljon, että meidän perhe sai kyydin kaupunkiin omalla tilataksilla. Kyytiin hyppäsi myös ruotsalainen opas Anna joka puhui sujuvasti englantia kuten myös paikallinen kuskikin. Itse ymmärrän ruotsia vain sanan sieltä ja toisen täältä, joten ajomatkalla yritin kääntää saamamme englanninkilisen infon parhaani mukaan muulle perheelle.

Retkioppaat olivat ystävällisiä ja mukavia.

Salzburgissa liityimme muiden retkeläisten joukkoon ja lähdimme opastetulle kaupunkikierrokselle jolla oli kyllä mukana myös suomalainen opas. Tosin paikallinen kaupunkiopas kertoi kaupungin historiasta vain ruotsiksi ja koska ruotsi ei ollut myöskään meidän suomalaisen oppaan vahvimpia kieliä jouduimme tyytymään supistettuun versioon opastuksen suhteen.

Ylhäältä kukkulalata avautui näkymä kaupungin ylitse.

Salzburgissa ennätimme tutustua vain vanhaan kaupunkiin.

Kierroksen jälkeen meille jäi aikaa kierrellä itsenäisesti pitkin kaupungin katuja. Salzburgin linnassa olisi myös voinut vierailla, mutta  arvioimme, että sen kiertämiseen ei aika olisi ehkä kuitenkaan kunnolla riittänyt.

Ehkä vielä joskus käymme tutustumassa Sazburgin linnaan myös sisältäpäin.

Tiistaina lähdimme taas opastetulle retkelle. Tällä kertaa kohteena oli Itävallan korkeimman huipun Grossglockner vuoren jäätikkömaisemat. Bussimatka tarjosi hienoja maisemia ja serpentiinitie

jännittäviä hetkiä. Mukana oli vain yksi opas, joten jouduimme selviytymään retkestä minun keskiverto kielitaidollani sillä opastus tapahtui vain ruotsiksi ja englanniksi.

27:n  mutkan jälkeen saavuimme perille.

Sää ei suosinut tuona päivänä. Kova tuuli teki säästä ylhäällä vuorilla vieläkin koleamman ja pilvet roikkuivat alhaalla. Olin pakannut meille muille takit mukaan, mutta koska mies ei palele helposti ei hän hoksannut napata omaansa mukaa. Onneksi löysimme hänelle takin matkamuistomyymälästä missä piipahdimme matkan varrella.

Korkein huippu ei halunnut näyttäytyä meille, mutta näimme sentään murmeleita.

Retki oli hieno kokemus. Tosin jos olisi ollut  enemmän aikaa ensimmäisellä pysähdyspaikalla ja itse pääkohteessa olisi retkipäivä ollut vielä onnistuneempi.

Kova tuuli ja sade yllättivät meidät keskiviikkona, kun retkeilimme omatoimisesti Sportkasteinissa jonne pääsi kätevästi paikallisbussilla. Hotellin vastaanotosta olimme saaneet oikean bussin aikataulut joita oli helppo tulkita. Aamulla sää oli vielä kaunis, mutta onneksi olin tällä kertaa pakannut kunnolla vaatetta ja varusteita mukaan koko poppoolle. Miehelläkin oli nyt jalassa kunnon GoreTex-kengät jotka olimme joutuneet ostamaan edellisenä iltana, kun vanhoista kengistä hajosikin pohja. Olimme etsineet hänelle uusia kenkiä jo ennen reissua tuloksetta, mutta onneksi paikallisesta urheilu liikkeestä sattui löytymään vihdoin sopivat jalkineet. Emme siis antaneet sateen ja tuulen lannistaa vaan sitkeästi kävelimme pitkin laakson polkuja ja lopulta sääkin selkeni.

Sportkasteinista löytyi monen -laista ja -tasoista polkua kuljettavaksi.

Välillä oli pakko vaihtaa suuntaa ja etsiä uusi reitti.

Torstaina hyppäsimme taas paikallisbussin kyytiin. Suuntasimme tällä kertaa toiseen suuntaan kohti Bad Hofgasteinia. Nyt bussilla matkustaminen ei jännittänyt enää yhtään. Jäimme pois kyydistä kylän linja-autoasemalla jolla sijaitsee myös Schlossalmbanin uusittu hissiasema. Matka ylös Schlossalmbanin ylätasanteelle kesti vajaan vartin. Nyt meillä kävi sään suhteen tuuri ja alkuviikon kovat tuulet olivat laantuneet sen verran, että hissi kulki tuona päivänä ihan ylös asti. Alkuviikosta hisseillä oli päässyt vain välitasanteille.
 

Hissillä pääsi helposti ja nopeasti ylös vuorelle.

 Ylhäältä avautui upeat maisemat. Kuljimme yhdessä pitkin polkuja joista osa oli hiukan haastaviakin. Pysähdyimme myös hetkeksi uittamaan varpaita jääkylmässä lammessa jonka rannalla olevalle laiturille paistoi mukavasti aurinko. Päivä ylhäällä meni yhdessä hujauksessa.

Osa poluista oli hiukan haastavia pienelle retkeilijälle.

 

Harvoin sitä pääsee leikkimään lumisotaa keskellä kesää.

Shlossalmin huipulla ainut pettymys oli kartassa näkynyt lasten leikkipaikka joka osottautui ihan toisenlaiseksi mitä olimme kuvitelleet piirretyn kuvituskuvan perusteella. Eikä se ollut edes auki. Sen sijaan ylätasanteen ravintolan tarjoama ruoka oli positiivinen yllätys.

Perjantaina meille tarjoutui mahdollisuus lähteä miehen kanssa kahdestaan pienelle vaellukselle. Päätimme kokeilla kestävyyttämme ja halusimme testata jaksaisimmeko kiivetä Stubnerkokelin huipulle jonne arvioitu vaellusaika oli 3,5 tuntia.

Bad Gasteinista löytyy monentasoisia eri mittaisia vaellusreittejä.

Merkattu vaellusreitti ylös alkoi vain parin sadan metrin päästä hotellilta. Reittin varrelle osui monen laisia osuuksia. Välillä oli todella jyrkkiä ja haastavia osuuksia ja välillä kuljimme tasaisempaa hiekkatietä pitki. Aurinko porotti kuumasti, mutta välillä pääsimme onneksi metsän varjoon. Pidimme pienen juoma tauon jokaisen 10-15 minuutin välein. Minä hitaampana määritin vauhdin ja kuljin yleensä etummaisena. Välillä vilvoittelimme käsiämme vuoristopurossa.

Vuorenrinne tarjoaa monenlaisia haasteita ja vaihtelu treeniin.

Välillä saimme kulkea vähän helpompaa reittiä.

Hissireitin välitasanteen jälkeen reitti muuttui helpompikulkuiseksi vastaan tuli jonkin verran alaspäin kulkijoita, mutta ylöspäin menijöitä oli huomattavasti vähemmän. Meiltä meni ylöskipuamiseen aikaa noin kolme tuntia ja nousumetrejä kertyi yli 1000. Söimme ylhäällä kevyen lounaan ja ihastelimme jonkin aikaa maisemia ennen kuin lähdimme takaisin alas.

Stubnerkokelin huipulta näimme vihdoin vilauksen Grossglocknerin huipusta.

 Lähdimme kulkemaan alaspäin hiukan eri reittiä mitä olimme tulleet loppumatkan ylös. Pienia polun pätkiä oli vielä lumen peitossa, sillä viime talvena Itävallan lumitilanne oli poikkeuksellisen runsas.

Vaikka ylhäällä oli viileämpää niin aurinko lämmitti mukavasti.

 Loppumatkasta jalat alkoivat olemaan aika väsyneet ja alaspäin meno tuntui hankalammalta kuin ylöspäin nouseminen. Sauvoista olisi ollut todella paljon apua, mutta nyt jouduimme pärjäämään ilman niitä, sillä emme olleet älynneet vuokrata niitä hotellilta. Ja mitä alemmas tulimme sitä kuumemmaksi sää taas muuttui. Ylhäällä oli ollu meinaan mukavan vilpoisaa. Matka alas kesti meiltä noin kaksi tuntia ja muistoksi tuosta vaelluksesta jäi mielenkiintoiset rusketusrajat pohkeisiin.

Alaspäin meno vaati tasapainoa.

Lauantaina oli kotiin lähdön aika. Luovutimme huoneen kymmenen aikaan ja jätimme matkalaukut hotellille odottamaan kotimatkaa joka alkoi vasta kolmen aikaan iltapäivällä. Kävimme vielä yhdessä kävelemässä ja katsomassa kylän läpi kuohuvia putouksia. Ehdimme syömään vielä lounastakin ennen kuin lähdimme haikein mielin kotimatkalle.

Tänä kesänä putouksissa virtasi vettä suuremmalla voimalla kuin vuosi sitten.

Putouksen juurella vaatteet kastuivat hetkessä.

Salzburgissa oli vastassa ukkosrintama. Olimme ennättäneet juuri matkatavaroiden kanssa sisälle terminaaliin, kun uusi sadekuuro kera sormenpään kokoisten rakeiden alkoi. Olimme saaneet  ennakkoon tiedon, että lentomme tulisi olemaan myöhässä ainakin 20 minuuttia. Sts Alppimatkojen oppaan jäivät vielä varmistamaan, että kaikkien matkaseurueen jäsenten lennolle kirjautuminen sujui ongelmitta.

Taivas oli synkkä kun nousimme koneeseen.

Hiukan meitä jännitti nousta koneeseen ukkosen jyristessä ja salamoiden halkoessa taivasta. Lopulta puolitoista tuntia myöhässä aikataulusta pääsimme nousemaan ilmaan. Tunnelma koneessa pysyi yllättävän rauhallisena viivästymisestä huolimatta. Parin tunnin lento sujui taas kohtalaisen mukavasti pieniä ajoittaisia ilmakuoppia lukuun  ottamatta. Kello oli jo yli puolen yön kun kone laskeutui takaisin maanpinnalle

Pilvien yllä saimme seurata auringon laskeutumista.

Helsingin päässä jouduimme kävelemään väsyneinä edestakaisin suurta terminaalia. Laukkuja saimme odotella jonkin aikaa, mutta viimen nekin saapuivat. Lentokenttäparkin bussi saapui juuri sopivasti terminaalin pysäkille ja pääsimme vaivattomasti omalle autolle.

Takapenkillä oli hiljaista kun ajelimme kohti kotia. Onneksi kuski sentään pysyi koko ajomatkan hereillä vaikka kello olikin jo 3:30 kun saavuimme kotiin.

Yöllä ei ollut ruuhkaa moottoritiellä.

Kokonaisuudessaan reissu oli todella onnistunut ja jälleen kerran opettavainen. Saimme kokea paljon kaikkea mukavaa yhdessä. Askeleita kertyi lukuisia joka päivä ja parhaimpana päivänä kiipesimme melkein 300:n kerroksen verran mäkiä ja rappusia ylös. Muistoksi matkasta jäi liuta kuvia ja ostoslista tulevia reissuja ajatellen.

Tämä reissu tuskin jäi meidän viimeiseksi Bad Gastein-vierailuksi sillä vielä jäi monta vuorta valloitettavaksi tuossa kohteessa. Tosin ensikesäksi olemme suunnitelleet hiukan erilaista reissua. Kohteena on edelleen Alpit, mutta tällä kertaa ajattelimme suunnata Italian puolelle Val Gardenaan miehen kanssa kahdestaan. Meillä kun on meinaan edelleen häämatka tekemättä ja ensi kesänä tulee jo kymmenes hääpäivä täyteen.

*Yhteistyössä Sts Alppimatkojen kanssa. Sain alennusta omasta matkan hinnasta.

Ongelmia sykkeiden kanssa.

Siitä on nyt noin kuukauden verran, kun palasin takaisin töihin keuhkokuumeen jälkeen. Vaikka paluu sorvin ääreen tapahtuikin vain reilun viikon mittaisen sairasloman jälkeen niin treenit ovat olleet vielä aikalailla  jäissä.

Kauniit kevätpäivät houkuttelevat jo lenkkipolulle.

Edelleen hengästyn helposti ja syke nousee vieläkin hyvin herkästi turhan korkeisiin lukemiin. Sen osoitti myös toissa viikon sunnuntaina tekemäni noin tunnin mittainen kävelylenkki. Arvelin olevani jo kunnossa, sillä olin jaksanut tehdä edellisenä perjantaina kevyen salitreenin ja yli 10 000 askeleen työpäivät eivät tuntuneet enää raskailta.

 Tuo oli ensimmäinen lenkkimielessä tehty kävely sairastumisen jälkeen. Aikaisemmin olin vain vähän ulkoillut töiden lisäksi. Tiesin, että nyt on syytä aloittaa maltillisesti. Kävelimme  rauhalliseen tahtiin kuusi kilometriä. En seurannut sykettä lenkin aikana, vaan luotin fiilikseen ja tuntumaan. Vaikka kävely tuntuikin helpolta, niin kotona mittarini näytti lenkin jälkeen keskisykkeeksi peräti 130, kun aiemmin se on ollut vastaavalla vauhdilla alle sadan. 

Ensimmäinen kävelylenkki keuhkokuumeen jälkeen sai sykkeet nousemaan.

Tuon lenkin jälkeen kroppa tuntui käyvän kierroksilla monta päivää. Myös leposykkeeni nousi tavanomaista korkeammaksi. Koko viime viikon ajan se pyöri noin 70:nen tuntumassa, kun normaalisti se on ollut 55:n kieppeillä. Aamulla herätessä korkea leposyke tuntui olotilassa. Vaikka olin nukkunut yöt kohtalaisen hyvin, ei olo tuntunut levänneeltä. Tosin uskon, ettei se johtunut pelkästään tuosta lenkistä. Viime viikko oli meinaan myös hyvin työntäyteinen. Alkuviikosta valmistelimme töissä Miinusviirus-kampanjaa ja sen ansiosta myös loppuviikon työpäivät olivat aika kiireisiä.

Helsingissä pääsin nauttimaan kauniista kevätpäivästä.

Keskiviikkona piipahdin Helsingissä viettämässä vapaapäivää. Samalla reissulla kävin kuuntelemassa Harri Hännisen juoksuvinkkejä Granon ja Helsinki City Running Dayn järjestämässä Vip-illassa vaikka en itse olekkaan vielä ihan juoksukunnossa.

Vaikka itse en pystykkään tänä vuonna osallistumaan puolikkaalle niin silti nappasin vinkit talteen tulevaisuutta silmällä pitäen.

Tuon päivän jälkeen jalat olivat aika väsyneet kaikesta kävelystä. Varsinkin kun olin valinnut jalkaani korolliset kävelykengät joita en ollut käyttänyt aikoihin. Mittarini mukaan olin kävellyt yli 11km kierrellessäni kauppoja.

Nyt kiire ja stressi on  vähän hellittänyt ja leposyke on alkanut laskemaan normaalille tasolle. Olin suunnitellut jo lääkärissä käyntiä, jos olotilaan ei olisi alkanut muuttua paremmaksi. Sunnuntaina ulkoilimme vähän lasten kanssa, mutta tämä viikko on mennytkin sitten pääosin ihan sisätiloissa flunssaisen kuopuksen kanssa. Olen yrittänyt hyödyntää itsekin tilanteen ottamalla iisimmin sillä näyttää siltä, että kroppani kaipaa vielä vähän enemmän lepoa kuin yleensä. Tosin pakko on ollut vähän harjoittaa  pölyntörjuntaa kotona ja pienetää pyykkivuorta tilaisuuden tullen, jottei ihan kaikki kotihommat kasaannu. Yhtenä päivänä innostuin myös luovasta kokkailusta, kun pakastin piti saada tyhjennettyä ja halusin minimoida hävikin.

Pakastimen antimista syntyi kasvissosekeittoa, marjakiisseliä ja kasvis-fetapiirakkaa.

Yllättävän vähän tämä telakalla olo on tällä kertaa stressannut. Kunto on nyt mitä on. Elämässä on onneksi muutakin sisältöä kuin pelkkä treenaaminen. Ensin on hoidettava terveys ja keuhkot kuntoon ja sitten vasta lähdetään rakentamaan uutta vankkaa perustusta.

Joskus sitä vain joutuu ottamaan askeleen taaksepäin niin kuin  kevätkin tällä viikolla.