Ongelmia sykkeiden kanssa.

Siitä on nyt noin kuukauden verran, kun palasin takaisin töihin keuhkokuumeen jälkeen. Vaikka paluu sorvin ääreen tapahtuikin vain reilun viikon mittaisen sairasloman jälkeen niin treenit ovat olleet vielä aikalailla  jäissä.

Kauniit kevätpäivät houkuttelevat jo lenkkipolulle.

Edelleen hengästyn helposti ja syke nousee vieläkin hyvin herkästi turhan korkeisiin lukemiin. Sen osoitti myös toissa viikon sunnuntaina tekemäni noin tunnin mittainen kävelylenkki. Arvelin olevani jo kunnossa, sillä olin jaksanut tehdä edellisenä perjantaina kevyen salitreenin ja yli 10 000 askeleen työpäivät eivät tuntuneet enää raskailta.

 Tuo oli ensimmäinen lenkkimielessä tehty kävely sairastumisen jälkeen. Aikaisemmin olin vain vähän ulkoillut töiden lisäksi. Tiesin, että nyt on syytä aloittaa maltillisesti. Kävelimme  rauhalliseen tahtiin kuusi kilometriä. En seurannut sykettä lenkin aikana, vaan luotin fiilikseen ja tuntumaan. Vaikka kävely tuntuikin helpolta, niin kotona mittarini näytti lenkin jälkeen keskisykkeeksi peräti 130, kun aiemmin se on ollut vastaavalla vauhdilla alle sadan. 

Ensimmäinen kävelylenkki keuhkokuumeen jälkeen sai sykkeet nousemaan.

Tuon lenkin jälkeen kroppa tuntui käyvän kierroksilla monta päivää. Myös leposykkeeni nousi tavanomaista korkeammaksi. Koko viime viikon ajan se pyöri noin 70:nen tuntumassa, kun normaalisti se on ollut 55:n kieppeillä. Aamulla herätessä korkea leposyke tuntui olotilassa. Vaikka olin nukkunut yöt kohtalaisen hyvin, ei olo tuntunut levänneeltä. Tosin uskon, ettei se johtunut pelkästään tuosta lenkistä. Viime viikko oli meinaan myös hyvin työntäyteinen. Alkuviikosta valmistelimme töissä Miinusviirus-kampanjaa ja sen ansiosta myös loppuviikon työpäivät olivat aika kiireisiä.

Helsingissä pääsin nauttimaan kauniista kevätpäivästä.

Keskiviikkona piipahdin Helsingissä viettämässä vapaapäivää. Samalla reissulla kävin kuuntelemassa Harri Hännisen juoksuvinkkejä Granon ja Helsinki City Running Dayn järjestämässä Vip-illassa vaikka en itse olekkaan vielä ihan juoksukunnossa.

Vaikka itse en pystykkään tänä vuonna osallistumaan puolikkaalle niin silti nappasin vinkit talteen tulevaisuutta silmällä pitäen.

Tuon päivän jälkeen jalat olivat aika väsyneet kaikesta kävelystä. Varsinkin kun olin valinnut jalkaani korolliset kävelykengät joita en ollut käyttänyt aikoihin. Mittarini mukaan olin kävellyt yli 11km kierrellessäni kauppoja.

Nyt kiire ja stressi on  vähän hellittänyt ja leposyke on alkanut laskemaan normaalille tasolle. Olin suunnitellut jo lääkärissä käyntiä, jos olotilaan ei olisi alkanut muuttua paremmaksi. Sunnuntaina ulkoilimme vähän lasten kanssa, mutta tämä viikko on mennytkin sitten pääosin ihan sisätiloissa flunssaisen kuopuksen kanssa. Olen yrittänyt hyödyntää itsekin tilanteen ottamalla iisimmin sillä näyttää siltä, että kroppani kaipaa vielä vähän enemmän lepoa kuin yleensä. Tosin pakko on ollut vähän harjoittaa  pölyntörjuntaa kotona ja pienetää pyykkivuorta tilaisuuden tullen, jottei ihan kaikki kotihommat kasaannu. Yhtenä päivänä innostuin myös luovasta kokkailusta, kun pakastin piti saada tyhjennettyä ja halusin minimoida hävikin.

Pakastimen antimista syntyi kasvissosekeittoa, marjakiisseliä ja kasvis-fetapiirakkaa.

Yllättävän vähän tämä telakalla olo on tällä kertaa stressannut. Kunto on nyt mitä on. Elämässä on onneksi muutakin sisältöä kuin pelkkä treenaaminen. Ensin on hoidettava terveys ja keuhkot kuntoon ja sitten vasta lähdetään rakentamaan uutta vankkaa perustusta.

Joskus sitä vain joutuu ottamaan askeleen taaksepäin niin kuin  kevätkin tällä viikolla.