Kävellen kohti uutta nousua.

Myönnän, että olen pitkään aliarvostanut kävelyä. Luulen sen osittain johtuvan siitä, että haluaisin olla oikea juoksija. Siis sellainen joka jaksaisi oikeasti juosta pidempiäkin lenkkejä kunnon vauhdilla kohtalaisella sykkeellä.

Vihdoinkin olen alkanut ymmärtämään ja hyväksymään sen, että kävelykin kasvattaa kuntoa ja vie koti tavoitteita.

Mutta minä kuulun niihin lenkkeilijöihin jotka joutuvat tekemään kovasti töitä jo sen eteen, että jaksaisin raahautua läpi edes vitosen lenkin kevyellä hölkkävauhdilla. Kerta toisensa jälkeen humahdan montun pohjalle syystä tai toisesta. Ja aina tauon jälkeen joudun  aloittamaan treenaamisen ihan vain kävelyllä. 

Mutta, nyt olen alkanut hyväksymään asian. Jos joku kirmaa ohitse, niin menkööt. Se, että itse ylipäätään pystyn, pääsen ja saan liikkua on tärkeintä. Ei sen vauhdin tarvitse aina olla pääosassa. Ja oikeastihan kävely on yksi parhaista peruskuntoa parantavista ja ylläpitävistä liikunta muodoista. Yksin kulkiessa hitaampi vauhti tuntuu ajoittain puuduttavalta, mutta yhdessä pidemmätkin kävelyt sujuvat rattoisasti ruapatellen.

Välillä kannattaa poiketa uusille reiteille. Sillä silloin voi löytää uusia kauniita paikkoja.

Vielä on tovi odotettava ennen kuin jäälle on mitään asiaa.

Viime viikkoina on tullut käytyä lenkillä yksin ja yhdessä. Flunssan jälkeen tuli ensin ihan vain käveltyä. Sitten muutaman lenkin tein 1+2 rytmityksellä. Eli alkulämmittelyn jälkeen hölkkäsin yhden minuutin verran ja kävelin kahden. Lopuksi sitten vielä vähän pidempi kävely osuus.

Pimeällä täytyy nähdä ja tulla nähdyksi.

Pikkuhiljaa olen pidentänyt juoksuosuuksia. Riippuen fiiliksestä olen jakanut lenkin osuuksiin joko ajan tai matkan mukaan. Pisimmät yhtenäiset juoksupätkät ovat nyt olleet kaksi kilometriä.

Viimeisimmät aamulenkit ovat olleet vitosia vaitelevalla vauhdilla.

Osa lenkeistä tulee vieläkin kokonaan  käveltyä. Viimeeksi kävimme kävelyllä Itsenäisyyspäivänä. Se oli sellainen rauhallinen päiväkävely. Parille aikaisemmalle vähän reippaampi vauhtiselle sunnuntaikävelylle kertyi taasen mittaa peräti noin kolmetoista kilometriä.

Itsenäisyyspäivänä saimme nauttia kauniista ja aurinkoisesta säästä

Jokin aika sitten meidän piti käydä myös vain kävelemässä, mutta viimaisen sään takia ehdotin, että juoksisimme joka toisen kilometrin. Ja niin sitä tuli sitten juostua kahdeksasta kilometristä puolet ja kroppa pysyi paremmin lämpimänä.

Kaksi lenkkiä on tullut mentyä nastoilla, jotta ei tarvinnut liukastella.

Loppuvuosi näyttää aika kiireiseltä töiden ja muiden menojen suhteen. Ja tosissaan saa suunnitella, että missähän välissä sitä ehtisi vähän valmistella joulua, käydä lenkille ja salillakin pitäisi yrittää piipahtaa säännöllisesti. Mutta yritän olla stressaamatta liikaa. Menkööt tämä joulun ja uudenvuoden aika omalla painollaan. Tehdään se mitä ehditään ja loput jääköön tekemättä.