Pieni ryhtiliike.

Nyt täytyy kyllä tunnustaa, että kuluneen kuukauden aikana tuli laiminlyötyä treenejä oikein urakalla.

Itseään niskasta kiinniottanut lasiskottelija lumimyräkkä-lenkin jälkeen.

 Alkusyksyn treeni-into tuntui latistuvan sitä mukaan, kun valonmäärä vuorokaudessa vähentyi. Harmaa ja sateinen sää marras-joulukuun vaihteessa ei yksinkertaisesti houkutellut lähtemään ulos. Oli niin paljon mukavempaa puuhastella sisätiloissa kaikkea muuta kuin urheiluun liittyvää. Varsinkin tässä joulunalla on ollut  monenlaista puuhaa joihin vedoten on ollut entistä helpompi jättää lenkit väliin.

Olin luvannut mm. tehdä äidilleni joulukorteja (30kpl) ja tuo projegti vei tänä vuonna jonkin verran enemmän aikaa kuin alkuun arvelin. Halusin meinaan juhlavuoden kunniaksi panostaa kortteihin hitusen enemmän. Joinain aamuina tuli askartelun lomassa nautittua myös valohoidosta.

Arvaatteko monta nuppineulaa?

Kortit valmistui vaihe vaiheelta.

Valmis kortti pysyy pystyssä vaikka pöydällä.

Toki meillä on kotona muutenkin valmistauduttu joulun tuloon. Asioilla on käyty tavanomaista enemmän ja kauppojen kiertely on käynyt hyötyliikunnasta. Ja tietenkin on leivottu jo pipareita. Muutkin leipomiset ja ruuanlaiton ajankohdat on suunniteltu sitä mukaan, kun työvuorot ovat selvinneet.

Piparit leivottiin yhdessä lasten kanssa.

Salilla ei siis ole tullut käytyä aikoihin eikä kotonakaan ole tullut juuri jumppailtua. Lenkillä tuli käytyä ehkä noin kerta viikkoon. Ja se alkoi näkymään tekemisessä ja olemuksessa.

Yksi marraskuinen lenkki pimeydessä.

Ensin ajattelin, etten stressaa liikunnasta ennen joulua. Jos ei huvita niin ei huvita. Sitä mukaa kun liikunta väheni, tuntui herkut maistuvan entistä enemmän. Mutta sitten vetämätönolo alkoi ahdistaa ja mitta tuli täyteen noin viikko sitten.

Kuluneen viikon ajan olen pystynyt pitämään näppini erossa makeista herkuitsa vaikka kotoa kaapeista löytyykin suklaata vaikka muille jakaa. Jos keskiviikon ravintolaruokailua kera muutaman viinilasillisen ei lasketa, on tämän viikon ruokailut sujuneet kohtuu järkevästi muutenkin.

Mutta mikä parasta, olen tällä viikolla käynyt lenkillä kolmena päivänä. Vaikka juoksu tuntuukin tällä hetkellä kohtuu raskaalta on lenkille lähtö sujunut ilman suurempaa henkistä taistelua.

Tiistaina sain laitettua juoksulenkkarit jalkaan työaamun jälkeen ja rohkeasti lähdin tarpomaan lumimyräkkään. Oma neljän kilsan lenkki tuntui kyllä hiukan vaatimattomalta miehen parikymppisen rinnalla. Mutta kuten tiedätte, on meidän kuntotasojen ero ollut aina suuri ja luultavasti sellaisena pysyykin.

Miehenikin on ottanut nyt vähän rennommin juoksun suhteen ja on opetellut kuuntelemaan kroppaansa enemmän. Yhtä laiskakasi hän ei heittäytynyt kuin minä, mutta lepopäiviä hän on malttanut pitää tarvittaessa enemmän kuin aijemmin. Pääpaino on kääntynyt kilometrien määrästä niiden laatuun. Nyt hän on joutunut huilaamaan muutaman päivän flunssaisen olon ja yskän takia.

Lumessa kahlaaminen teki tiistaina juoksusta raskaampaa.

Seuraavana päivänä sää olikin sitten taas toiselainen. Aurinko paistoi ajoittain mutta eipä se tähän vuodenaikaan lämmitä, varsinkin Vapaapäivän kunniaksi kävin viikon toisella lenkillä vaikka edellispäivän pöperössä juokseminen tuntuikin jalossa.

Aurinko pilkahteli ajoittain pilvien lomasta keskiviikkona.

Yritin pitää vauhdin maltillisena ettei sykkeet olisi aivan pilvissä. Tällä kertaa paikoin kova vastatuuli toi lisähaastetta menoon.

Auratuilla teillä oli mukava juosta.

Perjantaina sain itseni kolmannen kerran lenkille. Mittari ryttyili alkumatkasta ja jouduin nollaamaan sen lyhyen juoksupätkän jälkeen, sillä se väitti jo puolen kilometrin kohdalla, että ensimmäinen kilometri olisi jo täynnä. Sen verran paljon on tullut tiettyjä pätkiä juostua, että tiesin ettei se pidä paikkaansa. Varsinkaan kun en todellakaan kykene alle neljän minuutin kilometrivauhtiin. Kolmen kilsan jälkeen pysähdyin hetkeksi kuuntelemaan Pärrinkosken kohinaa.

Kuva kollaasi perjantailta joka löytyy mm. Instagramista (@ju

Mittarin pysäytin viidennen kilometrin tultua täyteen. Ja vaikka loppumatkan ylämäet oli koitua kohtaloksi, jäi lenkistä kuitenkin hyvä fiilis.

Viikonloppu onkin sitten sen verran työntäyteinen, että treenien suhteen otan lunkisti.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

Itsellä tuleva viikko näyttää kaikin puolin työntäyteiseltä niin kotona kuin töissäkin.

Oma joulukalenterini. Pikkukuusi on saanut yhden pallon lisää joka aamu.