sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Ei ihan suunnitelmien mukaan.



Vettä ja jäätä. 


Kolmisen viikkoa on taas takana ja ne ei tälläkään kertaan menneet aivan alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Tai ei anakaan minun treenieni suhteen. Kun viimeeksi kirjoittelin, oli telakalta päästy vihdoin irrottautumaan ja olin yllättynyt ettei kuntoni ollutkaan romahtanut niin paljoa kuin olin pelännyt. Mutta nyt minusta tuntuu taas siltä, että matka pinnalle tulee olemaan pitkä ja kivikkoinen.

Niiden kahden hyvän lenkin jälkeen seurasikin sitten kaksi surkeampaa lenkkiä ja uusi tauko.  Nyt en ole taas kahteen viikkoon juossut muuta kuin kiireessä bussipysäkille. 

Noissa kahdessa viimeisimmässä lenkissä ei ole juurikaan kehumista ja varsinkin viimeisin viiden kilometri lenkki oli suorastaan masentava. Olin jaksanut juosta seiskan verran muutamaa päivää aijemmin, mutta sitten meno tuntui tyssäävän täysin.  Muutamassa ylämäessä oli pakko kävellä ja suosiolla pysähdyin pitämään kuvaustauon reilun kolmen kilsan jälkeen. 


Kuvaustauko Pärrinkoskella.


Tuolla lenkillä sai sentään vielä nauttia hiukan talvisemmista maisemista. 


Jäätä kosken törmällä.


Yksi syy nihkeään menoo selvisikin sitten seuraavana päivänä, kun olo oli taas tukkoinen ja kurkku karhea. Jatkuva sairastelu syö kyllä motivaatiota. Tuntuu taas siltä ettei tätä treenikautta meinaa saada millään käyntiin. 

Isänpäivä viikonloppuna olisin ehkä ollut juoksukunnossa, mutta päätimme ottaa ihan iisisti ja touhuta mielummin lasten kanssa, kuin hötkyillä aikataulujen kanssa. 


Pikkuherra veti itse mielummin pulkkaa kuin istui sen kyydissä.

 
Hetken kerkesimme nauttimaan lumen tuomista iloista.


Tytöt yrittivät vetää isää ja veljeä pulkassa.


Minullakin oli pitkästä aikaa täysin vapaa viikonloppu ja oli mukava  olla vaan ja ulkoilla lasten kanssa, katsella piirrettyjä yhdessä ja nauttia tietenkin hyvästä ruuasta. Varsinkin isänpäivä meni herkutellessa, kun kävimme anoppilassa syömässä ja onnittelemass pappaa.

Kahvakuulakaan ei ole kotona heilunut niin ahkeraan kuin olin suunnitellut. Viimeviikolla kävimme tosin pitkästä aikaa  vakkarisalilla treenaamassa jalkoja ja selkää. Painojen nostelu sai jalat kohtalaisen hyvin jumiin, mutta siitä huolimatta se sai pienen kipinän syttymään saliharjoittelua kohtaan. Tälläkin viikolla pääsimme onneksi käymään yhdessä salilla vaikka meillä on taas hyvät mahdollisuudet joutua telakalle. Muksut ovat taas vaihteeksi tuoneet flunssan vieraaksi perheeseemme.


Ylätäljan painopakka.


Salitreeniin kuului mm. tasahyppyjä korokkeelle.


Mieheni juoksulenkit ovat onneksi sujuneet paremmin kuin minun. Tänään hän juoksi pitkästä aikaa kunnon pitkänlenkin. Sille kertyi mittaa 32km ja sen ansiosta viikkokilometreiksi tuli 101. Viime viikko hänelläkin meni juoksusta huilatessa ja sitä edellisellä viikolla juoksuaskelista kertyi 78 km. 

Nyt täytyisi löytää itsekkin juoksumotivaatio ja saada treenit kunnolla käyntiin, sillä näyttää siltä, että ensi vuonnakin olisi pari haastetta tiedossa juoksukilpailuiden merkeissä.
Mutta niistä lisää seuraavalla kerralla...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti