keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Polkujen lumossa ja vähän muutakin.



Vihdoinkin pitkästä aikaa löytyi sellainen väli, että kerkeän kirjoittamaan tännekkin kuulumisia.
Sääkin on muuttunut jo kunnolla syksyiseksi ja tarjoaa monenlaisia fiiliksiä päivästä riippuen.


Erään aamun tunnelmia.


Pari viimeistä viikkoa on kulunut vaihteeksi kunnolla lenkkeillen
ja kaikenlaista muuta touhuten.


Välillä olemme saaneet nauttia kirkkaasta ja tyynestä säästä.


Miehenikin on vihdoin päässyt treenaamisen makuun. HCM:n jälkeen tauko venähti sairastumisen takia. Ensimmäisen treeniviikon hän vietti pyörän selässä. Neljästä pyöräilylenkistä kaksi oli päälle 100 km ja kaksi muuta vähän lyhyempiä. Yhteensä kilometrejä polkien kertyi 290. Mutta, koska mieheni ei ole kovinkaan intohimoinen pyöräiliä on pyöräilykengät vaihtuneet taas juoksutossuihin.

Itsekkin kävin viime viikolla pitkästä aikaa pyöräilemässä. Tosin poljin vain kaupungille hoitamaan asioita. Vaikka olenkin taas lenkkeillyt ihan urakalla ja juoksumatkatkin ovat pidentyneet, tuntui polkeminen oudokseltaan todella raskaalta. 

Mutta tosiaan jalkaisin kuljettuja kilometrejä on alkanut taas kertymään urakalla.




Viimeviikolla mieheni kävi tuttuun tapaan melkein joka päivä lenkillä. Lyhyin lenkki oli 16.4 km ja pisin 25.3km. Viikon kokonaismatkaksi kertyi 102 km.Vaikuttaa siltä, että peruslenkin mitta on taas se tuttu noin 20 km, mikä meikäläisen kohdalla lasketaan taasen pitkäksi. Tämän viikon maanantaina mieheni ei kerennyt juoksemaan kuin 11 km ja se tuntui kuulemma aivan liian alimittaiselta lenkiltä.


Hiekkaharjanne sumun hälventyessä.


Minun perusjuoksulenkkini ovat olleet noin kympin luokkaan. Tosin 20.9 juoksin pitkästä aikaa 21km:ä. Tuolle lenkille lähdin vain katsomaan kuinka pitkäle tällä hetkellä jaksan jos otan ihan rauhallisesti. Tosin viimeiset viisi kilometriä meni puhtaasti sisulla ja tahdon voimalla, mutta koska olin jossain vaiheessa päättänyt, että yritän jaksaa puolikkaan verran, en voinut antaa periksi.




Metsäpolut ovat vetäneet minua puoleensa myös viimeaikoina. Ja ymmärrän kyllä, miksi polkujuoksu on nyt nostettu tapetille. Mikään ei lataa henkisiä akkuja paremmin,  kuin keskellä metsää loikkiminen. Tai ainakin minun kohdalla se toimii äärettömän hyvin. Ja nyt kun on vielä mahdollisuus nauttia metsässä liikkumisesta, aion sitä vielä jatkaa. Kyllä talvella sitten kerkeää noita kevyenliikenteen väyliä tahkota urakalla.


Välillä on päästävä metsään, vaikka tietääkin mitä siellä sateiden jälkeen odottaa.


Viime sunnuntaina esimerkiksi juoksin ensin kympin tasaisemmalla alustalla jonka jälkeen poikkesin polulle. Matsässä kuljin vaihtelevasti kävellen, juosten ja loikkien noin 4.5 km ja lopuksi vielä kävelin kotiin kaksi kilometriä.




Eilen, tiistaina tein saman tyyppisen lenkin. Tosin ensin seitsemän juosten ja sitten kolme pitkin polkuja sekä lopuksi taas kaksi kilsaa juosten. Lenkin keskivauhdiksi tuli 7:33, mikä on mielestäni ihan hyvä siihen nähden että paikoin oli polulla pakko ihan kävellä. Mutta jokaisen lenkin myötä kunto kasvaa ja tekniikka kehittyy.


Vähän vaihtelua... Urat ovat syvät ja laudat kiikkeriä.


Noista kahdesta edellisestä lenkistä onkin voinut jo lukea pikapäivityksen Facebook-sivulta.
Jos en aina jouda tänne niin kirjoittelemaan voi kuulumisia tsekata myös sitä kautta.


Esteitä metsäpolulla.


Mieheni ei ole vielä innostunut polkujuoksusta, mutta ehkä joku päivä saan hänet houkuteltua mukaani lempipolulleni. 




Kilometrejä minulle on kertynyt myös edelleen lasten saattamisen myötä. Aina tilaisuuden tullen kävelen myös lepopäivinä hiukan pidemmän kaavan kautta. Juoksupäivinä kävely eskarilaisen kanssa koululle toimii alkuverryttelynä. Siitä on sitten hyvä ampaista juosten matkaan ja voi loppupäivän keskittyä muuhun, kun treeni on hoidettu pois alta heti aamusta.


Matkalla kouluun eräänä sateisena aamuna.


Salillekkin olemme taas muutaman kerran eksyneet. Yritämme ottaa lihaskuntoharjoittelun viikkorutiineihin mukaan tauon jälkeen. Ihme kyllä voimat eivät olleet niin paljoa heikentyneet kuin aluksi pelkäsin. Viimeviikolla sain nostettua penkkipunnerruksessa 3x45kg, mitä pidin pienenä ihmeenä.

Tänään olisikin vielä tarkoitus mennä vähän nostelemaan painoja, jotta lihaskunto paranisi ja kroppa kiinteytyisi.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti