Sittenkin molemmat.

Meillä juostaan suurin osa lenkeistä tällä hetkellä näillä tossuilla.

Ja niinhän siinä kävi, ettei mieheni malta lähteä kolmen viikon päästä Helsinki City Running Day:hin ihan vain kannustajaksi huoltojoukkoihin.  Nyt on meinaan hänetkin ilmoitettu* mukaan puolikkaalle, eli HCR:lle. Kannattaa muuten pitää kiirettä, jos vielä mielii mukaan tuohon viiden eri matkan juoksujuhlaan, sillä virallinen ennakkoilmottautuminen päättyy huhtikuun loppuun.

Tästä klikkaamalla pääset juoksutapahtuman sivuille.

Alkuvuodesta mieheni ajatteli ottaa tämän vuoden rennosti juoksun suhteen eikä asettanut mitään tavoitteita. Lenkillä hän on kuitenkin pyrkinyt käymään säännöllisesti. Tosin aikataulusyistä hän ei ole arkisin juossut ihan niin pitkiä lenkkejä kuin aijemmin eikä viikkokilometrejäkään kerry ihan siihen malliin kuin vielä syksyllä. Juoksu on kuitenkin kevään aikana kulkenut hänellä hyvin fyysisesti raskaasta työstä huolimatta. Siitä syystä hänkin innostui nyt ilmoittautumaan mukaan meille vuoden ensimäiseen lappujuoksuun. Aikatavoitetta ei hänkään ole asettanut, vaan tarkoitus on lähteä juoksemaan fiiliksen mukaan. Jokatapauksessa hän ehtii maaliin hyvissä ajoin ennen minua. Joten hän on siellä vastaan ottamassa, kun minä raahaudun viimeisillä voimillani maaliviivan ylitse.

Minun juoksutreenit ovat kulkeneet ihan hyvin viimeisten kahden viikon aikana. Noin kaksi kuukautta sitten kirjoittelin, että olen aloittanut treenaamaan 12 viikon viikon mittaisen juoksuohjelman mukaan. Missään vaiheessahan en sitä noudattanut säntillisesti vaan lähinnä mukaillen. Nyt viimeaikoina ohjelman seuraaminen on jäänyt vieläkin vähemmälle ja olen juossut lähinnä oman fiiliksen mukaan. Toki välillä vilkaisen millaisia lenkkejä millekkin viikolle on suositeltu. Se apu ohjelmasta oli, että sen avulla sain kiinni hyvästä treenirytmistä. Nyt juoksu on taas osa arkeani.

Hyvän juoksulenkin jälkeen on helppo hymyillä.

Olen nyt pyrkinyt käymään juoksemassa kolme kertaa viikossa. Lisäksi olen yrittänyt ujutettua kotijumpan muutamaan aamuun  mukaan. Tosin tämän viikon maanantaina kävimme pitkästä aikaa ihan "anoppilan salilla" tekemässä vähän mm. kyykkyjä, maasta- ja leuanvetoja sekä penkkipunnerrusta. Ja kyllä taa sai huomata, että salitreenitauko on venynyt aivan liian pitkäksi.

Viimeviikolla juoksin kaksi peruslenkkiä (tiistaina ja torstaina) ja yhden pitkän joka oli muuten jo 17 km.

HCRD Street Teamin kautta saadut New Balce tossut olivat yllättävän hyvät minun ronkeleille jaloilleni.

Välillä voi hiukan pysähtyä katselemaan ympärilleen.

Viime sunnuntain lenkillä testasin ekaa kertaaa Sportyfeelin energiageelejä*.

Lisäksi piipahdin tiistaina Helsingissä SLU:n ja Granon hyvinvointi-iltapäivässä. Siellä oli tarjolla mm.vinkkejä viimeisten viikkojen harjoitteluun HCRD:tä ajatellen, maukasta välipalaa sekä rentouttavaa hierontaa. Samalla sain pienen irtioton arjesta synttäriviikon kunniaksi.

Granon lahoittaman Rela hierojien lahjakortin annoin omalle murulleni kiitokseksi siitä, että minä pääsin hiukan vapaalle arjen rutiineista.

Tällä viikolla jalat ovat olleet hiukan väsyneet viime sunnuntain pitkästä. Tiistaina tavoitteena oli noin tunnin mittainen lenkki. Yritin pitää tuntuman kevyenä ja pari kertaa pysähdyin kuvaamaan ja samalla tuli vastattua muutamaan työviestiin. Yleensä hoidan tuollaiset asiat vasta kotona lenkin jälkeen. Tunnissa kerkesin tuolla kertaa juoksemaan melkein 8,5 kilometriä. Kaksi kuukautta sitten samassa ajassa kerkesin kulkemaan noin kilometrin verran vähemmän.

Yksi lempireiteistäni on vielä hiukan kurainen talven jäljiltä.

Keskiviikon lepopäivän jälkeen oli torstaina taas juoksun vuoro. Tällä kertaa päädyin tekemään muutaman vedon. Ensin alkuverryttelyä kilsan verran, sitten ensimmäinen 500m:n repäisy ja saman verran kevyempää menoa. Tonnin veto otti jo enemmän voimille, mutta rullasi silti ihan kivasti. Sen jälkeen saman verran taas kevyempää menoa ennen seuraavaa 500:ta. Tuon kolmannen jälkeen oli pakko pysäyttää kello hetkeksi ja tasata sykettä. 

Kun henki taas kulki, juoksin reilun kilsan kevyemmin. En meinaan halunnut aloittaa viimeistä 500m:n vetoa keskellä jyrkkää ylämäkeä. Loppuverryttelyn jälkeen mittarissa oli tasan 7km ja muutama uusi ennätys. Ehkä kesän lopulla vitonen taittuu puoleen tuntiin. Sen ainakin voisin ottaa seuraavaksi tavoitteeksi.

Ehkä vielä joskus jaksan pinkoa tuota vauhtia pidemmänkin matkan.

Perjantaille olin suunnitellut ihan vain aamujumpan. Aamu oli kuitenkin sen verran kaunis, että päätinkin lähteä pojan kanssa pienelle aamukävelylle. Sen jälkeen tein vielä hätäisen 12 minuutin kahvakuulajumpan sillä kroppani kaipaa lisää voimaa. Eritoten nyt olisi hyvä aika saada jalkoihin lisää ytyä, koska pidempiä matkoja ei juosta pelkästään hyvällä kunnolla. Jos jaloista ja keskikropasta loppuu voima ja kestävyys kesken matkan voi loppukiri jäädä haaveeksi.

Rattaiden työntäminen antaa mukavasti lisävastusta kävelylenkkiin.

Perjantaina tuli myös muisteltua tasan yhdeksän vuoden takaista aamua ja päivää. Tuon aamun kaunis auringonnousu on jäänyt ikuisesti mieleeni, sillä silloin minusta tuli toisen kerran äiti.

Keskimmäisen muksun syntymäpäivän kunniakis paistoi välillä aurino.

Huomenna sunnuntaina olisi vielä tarkoitus juosta viikon viimeinen lenkki. Vapaa vaihtuikin työpäiväksi, joten tarkoitus olisi taas yhdistää työmatka ja pitkälenkki. Reitin olen miettinyt jo valmiiksi, mutta katsotaan huomenna jaksanko juosta koko reitin vai joudunko loppumatkasta vetämään mutkia suoriksi.

Posti toi pientä lisätäydennystä treenieväisiin*. #sportyfeelsquad

Yhteistyössä SLU:n ja Lidl Suomi/Sportyfeel* kanssa.

Kohti kevyempiä kilometrejä.

Tiedättekö sen tunteen, kun juoksu kulkee ja askel on höyhenen kevyt. No, minä olen saavuttanut tuon tilan lähinnä vasta mielikuvaharjoittelun saralla, mutta eikös sekin ole jo jotain. Mielellä, kun on kuitenkin suuri vaikutus itse suoritukseen. 

Juoksun lomassa voi välillä pysähtyä nauttimaan luonnon rauhasta.

Oma juoksuni on kyllä alkanut pikkuhiljaa kulkemaan paremmin, mutta kevyt askel on vielä luku sinänsä. Pieniä illuusion hetkiä vauhdista ja juoksun keveydestä saatan kokea lenkin alkuvaiheilla alamäkeä alas viilettäessä. Suurimmaksi osaksi juoksu on minulle kuitenkin vielä totista puurtamista maustettuna hurmoksen pienillä hikipisaroilla.

Sitä en tiedä tuleeko minusta ikinä etanaa kovempaa menijää. Mutta jokainen askel vie eteenpäin vaikka tanner vähän tömiseekin jalkojeni alla. Ja edelleenkin käyn lenkillä ihan vain itseni ja hyvinvointini takia. En miellyttääkseni muita.

Töissä on ollut kohtuu tiivis tahtinen viikko. Tiistain ja perjantain vapaapäivistä piti ottaa ilo irti, sillä eilinen (eli lauantai) meni töissä ja kohta olisi puettava tossut jalkaan ja suunnattava taas kohti työmaata. Tarkoitus olisi tällä kertaa juosta pienen lisämutkan kautta, joten nähtäväksi jää, paljonko matkaa tämän päivän työmatkajuoksulle kertyy.

Perjantaina oli 13. päivä ja mietin uskallanko poiketa metsän jäiselle polulle.

Olen huomannut, että työmatka juoksu ei ole niin rentouttavaa kuin lenkillä käyminen muuten. Ehkä se johtuu aikataulu paineista. Vaikka yritän joka kerta lähteä ajoissa, niin silti joutuu aina vähän kyttäämään kelloa, että varmasti ehtii ajoissa perille. Aina, kun täytyy varata aikaa myös siihen, että saan itseni "edustu"kuntoon. Mutta, jos en välillä harrastaisi myös sitä, jäisi treeneistä varmaan osa tekemättä. 

Mutta silloin, kun pääsee lenkille ilman aikataulupaineita on meno rennompaa ja rentouttavampaa. Saa mennä juuri sillä vauhdilla ja sen aikaa kuin huvittaa. Yleensä mielessä on jokin minimi matka mihin tähtään. Mutta jos sattuu kulkemaan hyvin, saattaa lenkistä tulla pidempikin. 

Koko viikon olemme saaneet nauttia kauniista kevätsäästä.

Sen verran olen vauhdistakin oppinut, että väkisin en yritä vääntää lenkistä kovavauhtista jos ei yksinkertaisesti kulje. Toisinaan taas annan vauhdin viedä, vaikka sykkeet huitelisivatkin pilvissä. Välillä taas jarruttelen väkisin, sillä tiedän, että jos aina vain painelee menemään palkeet auki, tulee se kostautumaan jossain vaiheessa. 

Tämän viikon lenkit yritin juosta maltillisella vauhdilla vaikka putsatut kävelytiet houkuttelivat menemään kovempaa. Meillä päin on jo putsattu hiekoituksia kohtalaisen hyvin pois kaduilta. Silti katupölyn määrä on paikoin runsasta. Pieni raikastava sade ei haittaisi nyt yhtään. 

Kun lumet sulaa, riittää luonnon koskissa hyvin vettä.

Tiistaina tavoitteena oli noin tunnin mittainen pk-juoksu ja perjantaina tavoittelin täyttä kymppiä. Nuo vapaapäivien lenkit sujui suunnitellusti. Koska en tavoitellut kovia vauhteja tai uusia ennätyksiä, pysähdyin kummallakin kerralla Pärrinkosken kohdalla nauttimaan hetkeksi luonnon rauhasta ja tasaamaan sykettä ennen viimeisten kilometrien kovia nousuja. 

Tiistain lenkit lukemat.

Perjantain juoksu oli täys kymppi.

Minä pysäytän aina ajanoton, kun pysähdyn. Näin ollen näen oikean keskivauhdin ja itse juoksuun kuluneen ajan. Tiedän, että tässäkin asiassa löytyy monenlaista koulukuntaa. Toiset ei pysäytä kelloa ja toiset ei edes pysähdy, vaikka mikä olisi. Mutta eikös se ole niin, että kukin tyylillään. Aina en minäkään pysähdy kuvailemaan, varsinkaan silloin jos on hyvä vire päällä tai luonto ei yksinkertaisesti tarjoa mitään kuvattavaa.

Mutta viikon viimeinen lenkki on vielä tekemättä. On siis aika lähteä bongailemaan lisää kevään merkkejä.

Perjantaina bongasin kevään ensimmäisen leskenlehden.