Tauon jälkeen takaisin juoksemisen pariin.

Reipasta alkanutta vuotta kaikille lukijoille!

Polkuja lammen jäällä 20.1.2016

Kirjoittelutauko venähti vähän pidemmäksi, kuin oli alunperin tarkoitus. 

Tosin eipä tässä ole ollut kauheasti treeneistä kerrottavaa. Perheessämme marras- joulukuun vaihteessa alkanut flunssakierre ei ole meinannut päästää otteestaan millään. Viimeisen puolentoista kuukauden aikana on joku meistä ollut enemmän tai vähemmän kipeänä. 

Kuva eräältä joulukuun alkupuolen lenkiltä.

Esimerkiksi keskimmäinen lapsista oli joulukuussa peräti kolmena päivänä eskarissa ja esikoinenkin oli muutaman kerran koulusta poissa. Joululomareissutkin jäi tekemättä kun mies oli kuumeinen ja sitten taas joku muksuista aloitti sairastelun uudestaan. 

Oma olotilakin oli useamman viikon todella surkea ja muutamana päivänä oli kanssa kuumetta.

 Aina kun olo tuntui helpottavan oli seuraava aamu taas kurjempi.

 

Jouluaattona 2015. Poikaa rattaissa työnnellen kävelimme miehen kanssa vajaan kympin ennen joulusaunaa.

Viimeiset pariviikkoa on mies taas ollut kuumeinen ja yskinyt urakalla. 

Edellisestä juoksulenkistä on aikaa noin kuusi viikkoa ja vähän on turhautumista havaittavissa. 

Joulukuun kaksi ekaa viikkoa olivat vielä sadan kilometrin viikkoja, mutta sen jälkeen on ollut lepoa, 

kolmea yhteistä kävelylenkkiä lukuun ottamatta. Treenitauko siis hänen kohdallaan jatkuu vielä tovin, 

sillä olotila on vileä kaukana normaalista.

Tunnelma kävelylenkiltä 28.12.2015.

Itse pääsin viime viikolla tekemään pitkästä aikaa kaksi pientä juoksulenkkiä. 

Kovinkaan kevyeltä ei meno noilla lenkeillä vielä tuntunut. Sykkeet on korkealla ja tuntuma 

tarpeeksi maltilliseen vauhtiin kadoksissa. Viime tiistaina juoksin ensimmäisen reilun vitosen lenkin tauon jälkeen. 

Sitä ennen olin viimeeksi juossut 16.12.2015.

Viimeisen lenkin lukemat ennen pakkolepoa.

Tiistain lenkillä pakkasta rapiat -15 ja kaunis auringonpaiste.

 Eli ihan kunnon tauko tuli minullekkin. Perjantaina oli toisen lenkin vuoro. 

Tuolloin juoksin seitsemän kilometriä ja yhdistin lenkkiin myös lasten haun koululta. 

Kovan pakkasen takia en malttanut ottaa ihan tarpeeksi rauhallisesti ja sydän oli pakahtua. 

Mutta ennemminkin silkasta onnesta ja juoksemisen riemusta kuin itse rasituksesta.

Mutta palataan vielä viimevuoden puolelle ja joulukuun tapahtumiin.

On tullut taas yhdistettyä kaksi harrastusta. Kuva viimevuoden lopulta.

Minullahan oli se itselleni asettamani 45:n päivän herkkulakko, 

joka alkoi Isänpäivän jälkeen ja päättyi jouluaattoon.

Erilainen "joulukalenteri".

Tahdonvoimalla pidin näppini erossa herkuista koko tuon ajan,vaikka muutama haasteellisempi päivä sattui kohdalle. 

Kuten mieheni siskon syntymäpäivät, jonne leivoin suklaakakun. 

Suklaakakku jonka tein päivänsankarille.

Ja elämäni enisimmäisen kerran leivoin lasten kanssa pipareita ilman, että söin taikinaa ollenkaan. 

Lapset kyllä hoitivat laadunvalvonnan ennen ja jälkeen paistamisen mallikkaasti.

 Etukäteen leivottuja joulutorttujakin söin vasta joulupäivänä. 

Porsas poikineen ja muut piparikaverit.

Joulun pyhinä tilanne tulikin sitten korjattua ja herkkuja syötyä jonkin verran. 

Vuoden vaihteen jälkeen olen taas pyrkinyt välttämään ylimääräisten herkkujen syömistä vaihtelevalla menestyksellä.

Palkinto iteslleni suoriuduttuani haasteesta kunnialla.

Yksi askel lähemmäksi tämän vuoden tavoitetta tuli myös otettua joulukuussa. 

Aikaisemminhan vain mieheni on ilmoittautunut juoksutapahtumiin, 

mutta nyt minäkin olen virallisesti mukana HCM 2016 oallistujalistalla.

Talvimaisema tammikuussa.

Toivonkin nyt, että pääsen pikkuhiljaa harjoittelemaan kunnolla tuota elokuussa odottavaa maratonia varten. 

Kyllä tässä on sen verran jo sairasteltu, että riittäisi tältä erää.

Ylä- ja pientä alamäkeä.

Tunnelma lammen ympäristössä launtaina 21.11.2015

Viikkositten perjantaina saatiin lunta Pirkanmaalla oikein urakalla.
Vielä aamulla oli kuraista ja synkeetä, mutta iltaan mennessä oli maa valkoinen.
Perjantai-illan kauppareissu meinasi jäädä  tekemättä, koska talvirenkaat tuli vaihdatettua viimetipassa.

Tosin valkeus jäi lyhytaikaiseksi, sillä jo keskiviikkona maa oli taas lumeton vesisateen ja plusasteiden ansiosta.

Tunnelma neljä päivää myöhemmin.

Viimeviikon lauantaina olikin mukava käydä lenkillä, sillä luonto tarjosi uudenlaista katseltavaa.
Hiukan kävimme mieheni kanssa keskustelua siitä, kumpi saisi käydä ensin lenkillä ja nauttia päivänvalosta.

Tälläistä maisemaa olisi mielellään ihaillut pitempääkin kuin vain pari päivää.

No, mies sai ensimmäisen lähtöluvan ja kun hän tuli juostuaan 16 km pinkaisin minä matkaan.
Jälkikäteen minua ei kyllä enää harmittanut yhtään viimeinen lenkkivuoro, sillä päivän hämärtyessä tunnelma vain parani.

Sininenhetki illan hämärtyessä.

Olin alkuviikosta suunnitellut, että lauantaina olisi pitkähkön lenkin vuoro matalammalla syketasolla. Päästyäni matkaan sanoin kuitenkin piutpaut mittarin kyttäämiselle ja keskityin täysin ihastelemaan lumista maisemaa. Välillä tosin piti katsella kunnolla jalkoihin, jotta välttyi turhalta tossujen kastelemiselta. Maasto kun vaihteli liejusta ja kurasta sohjoon sekä lumihankeen.

Viimeviikko menikin aika hyvin treenien suhteen. 

Neljä kunnon lenkkiä (yht. 32,5 km), hyötyliikuntaa (yht. 26,5 km) ja yksi kunnon salitreeni. 

Maanantain ja perjantain lenkit tein sykkeitä seuraillen.

Maanantai 16.11.

Valmiina kohtaamaan märät lenkkipolut.

Perjantai 20.11.

 Keskiviikkona ja eilen lauantaina menin tosiaan ihan fiilispohjalta.

Keskiviikko 18.11.

Lumi toi mukavaa vaihtelua lenkkimaisemiin.

Lauantai 21.11

On muuten todella rentouttavaa, kun painelee menemään osan lenkeistä juuri sillä vauhdilla ja fiiliksellä mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä.
Jos joka kerta tuijottelee liikaa mittarin lukemia, menee äkkiä maku koko hommasta. 

Kun lunta oli tullut vasta vähän.

Tarkoitukseni on nyt toistaiseksi jatkaa juoksutreenejä neljä lenkkiä/viikko. Kaksi lenkkiä sykkeitä seuraillen ja kaksi fiilistellen.
Aika näyttää tuottaako tämä jako toivottua tulosta ja kehitystä.
Tosin tällä kuluneella viikolla pääsin lenkille vain maanantaina.

Maanantain lenkin lukemat. Maksimisyke 167.

Silloin saikin vielä ihailla kauniita maisemia.

Tyyntä ja rauhallista maanantaina.

Tytöt aloittivat harmillisesti flunssailun jo viikko sitten, juuri kun ulkona olisi ollut kiva touhuta lumessa. Maanantain ja tiistain he olivatkin molemmat poissa koulusta ja eskarista. Keskiviikkona saattelin taas tyttöjä, ja oma olotila tuntui silloin hiukan heikolta. No, torstaina ei tarvinutkaan sitten lähteä saatille, kun keskimmäiselle muksulle nousi taas kuume. Koululainen jaksoi sentään käydä loppuviikon koulussa.

Lumen rippeet keskiviikkona laiturilla.

Kotimme on ollut siis varsinainen sairastupa tämän viikon. Itsellänikin oli vähän lämpöä perjantaina ja olo on edelleenkin sellainen,
ettei todellakaan tarvitse kuvitella lähtevänsä lenkille.

Pärrinkoski maanantaina 23.11.2015.

Miehenikin ahkeroi viimeviikolla tossut jalassa, vaikka valittelikin, että veto oli silloin jo hiukan poissa.
 Kilometrejä kertyi kuitenkin 103 ja juoksupäiviä oli viisi.

Tämän viikon hän onkin sitten ottanut ihan rauhassa samasta syystä kuin me muutkin.
Tänään hänen olisi tehnyt mieli lähteä pitkällelenkille, mutta malttoi onneksi mielensä, sillä ei hänkään vielä ole kunnolla treenikunnossa.

Ehkä tästä taas jossain vaiheessa selvitään ja päästä kirmaamaan tossut jalassa.
Toivottavasti pian, ennen kuin alamme hyppiä seinille...

Täytyy taas itse tuoda väriä harmauteen, kun lumet sulivat pois.