45 päivää.

Aamun vesisateessa. Hiukan kyllä kehtuutti lähteä tänä aamulla liikenteeseen.

45 tai oikeastaan enää 43 päivää jouluun. 

Vaikka ei kyllä yhtään tunnu siltä, kun ulos katsoo. 

Myönnän kyllä olevani jonkinasteinen jouluihminen, 

mutta en nyt sentään laske päiviä ihan sen takia.

Vettä sataa ropisi tänään melkein koko päivän.

Tulin meinaan sunnuntaina sokerihumalassa päättäneeksi haastaa itseni ja olla syömättä makeita herkkuja ennen joulua. 

Siis 45 päivää ilman turhaa sokeria, ei karkkeja,suklaata, leivonnaisia, jäätelöä jne...

  

Anopin porkkanakakkua ja omatekemää unelmatorttua.

Takana oli taas kolmen päivän herkkuputki joka huipentui 

isänpäivän kunniaksi tehtyjen herkkujen mussuttamiseen sunnuntai-illan ratoksi. 

Isomummin herkkupöytä. Mieheni ja lapset söivät onneksi minunkin edestä...

Jo heti tiistaina tuli testattua mielenlujuutta, kun vieraillimme isomummin luona. 

Onneksi tuli ruualla syötyä sen verran hyvin perunoita ja possukastiketta, 

ettei kahvipöydässä tehnyt tiukkaakkaan pysyä päätöksessä.

Tiedän, että elämä on lyhyt ja siitä pitäisi nauttia, 

mutta välillä tulee turhankin herkästi käytyä lasten karkkilaatikolla. 

Joten tälläiselle sokerihiirelle pieni tauko tekee varmasti vain hyvää.

Tekemäni kalenteri josta lapset voi samalla seurata joulun lähestymistä.

 Koska olen visuaalinen ihminen, tein itselleni kalenterin joka muistuttaa minua ja auttaa minua 

(ainakin toivottavasti) pysymään päätökseni takana. Ja koska tämän päivityksen ansiosta se on nyt julkista tietoa, 

 on myös sosiaalinen paine kovempi.

Kalenterille löytyi paikka jääkaapin ovesta.

Aika näyttää kuinka minun käy. 

Jos suoriudun kunnialla näistä tulevista kuudesta viikosta lahjon itseäni uudella hajuvedellä. 

Ruuallahan kun ei kuulemma saa/kannata itseä palkita.
  

Viimeviikon torstaiaamun tunnelmia

Tämä viikko on treenien suhteen alkanut kevyesti. 

 Miehellä on kahden kovan viikon jälkeen taas lepoviikko. 

Viime viikolla treenipäiviä hänellä oli kuusi ja juoksukilometrejä kertyi 115,3. 

Pisin oli lauantain 40 km kaverin kanssa juostuna ja lyhyin sunnuntaina 7 km. 

Pitihän isä nyt sentään pienelle lenkille isänpäivänäkin päästää.

Lasten tekemiä isänpäivälahjoja.

Minulle kilometrejä viime viikolla kertyi 53,8.  Maanantaina ja keskiviikkona juoksin 8 km sekä perjantaina 6km. 

Kyykkyjen ja muun jumppaamisen suhteen en ollut ihan niin aktiivinen kuin toissa viikolla, 

mutta jonkin verran tuli kotijumppaa tehtyä.

Päivät lyhenevät ja aamuisin aurinko paistaa milloin mistäkin,  jos paistaa ollenkaan...

Tällä viikolla on tähän mennessä tullut tehtyä vain yksi seitsemän kilometrin lenkki.

 Eskarilainenkin kun oli alkuviikon poissa eskarista on hyötyliikunnan määrä jäänyt vähäisemmäksi. 

Koulusta kotiin metsäisempää reittiä kulkien.

Tänä aamuna kävin pojan kanssa saattamassa tytöt koululle, mutta vaikuttaa siltä, 

että oli vielä liian aikaista palata eskaritohinoihin mukaan. 

Tyttö valittelee uudestaan kurkkuaan. 

Itse asiassa me aikuisetkin kuulostelemme mihin suuntaan oma olotilamme kehkytyy. 

Meillä kummallakin on aistittavissa pientä kurkun karheutta.

Joten taitaapi meillä mennä loppuviikkokin suht rauhallisissa merkeissä.

Tavoitteet vuodelle 2016.

 

Katse kohti tulevaa.

 

 

Leppoisa lepopäivä tuli eilen vietettyä ja vähän huushollia laitettiin järjestykseen. 

Meillä kun ei sen kummemmin vietetty pyhäinpäivää eikä myöskään halloweenia.

 

Mies kyllä kävi hilpaisemassa kevyen yhdeksän kilometrin verryttelylenkin illemmalla ennen saunaa ja tänään oli vuorossa taas pitkälenkki. Minun sunnuntai-iltapäivä kului herkutellessa ja korttia pelatessa. 

Kiitos vielä Tanjalle, Sadulle ja Emmalle seurasta.

Perjantaina oli niin sumuista koko päivän, ettei päivä tuntunut valkenevan ollenkaan. Myös viikonloppu on ollut aika harmaa.

Huomenna on minun kyllä syytä ampaista aamusella lenkille. 

Sen verran hyvin on tänään tullut tankattua. Miehellä onkin lepopäivä tiedossa maanantain kunniaksi.

Alkuviikosta oli vähän aurinkoisempaa.

Itse en ole aijemmin treenannut kovinkaan tavoitteellisesti. Lähinnä olen vain pyrkinyt parantamaan yleiskuntoani. 

Nyt on kuitenkin asetettu ensimmäinen kunnon tavoite jota kohti aloitan treenaamaan. 

 

Tarkoitus olisi nyt juosta se ensimmäinen maraton tulevana vuonna. 

Muutaman epävirallisen puolikkaan olen tänä vuonna juossut, mutta en yhtään virallista.

 

Maratonin ajankohdaksi on valittu elokuu ja HCM 2016.

Aijomme juosta siellä siis molemmat. Tosin  meillä tulee olemaan hiukan eri tavoitteet. 

Minä yritän suoriutua kunnialla maaliin asti ja mieheni lähtee parantamaan maraton aikaansa.  

Hän saa varmaankin odotella minua maalialueella parikin tuntia.

 

 

Jokunen lenkki tuli tällä viikolla käveltyä rattaiden kanssa. Minulle hyvää pk-treeniä.

 

 

Olen asettanut itselleni myös toisen tavoitteen. Ryhdin parantamisen. 

Olen meinaan huomannut usein istuvani ja käveleväni hartiat kumarassa. Nyt olen viikon ajan pyrkinyt tietoisesti, 

varsinkin kävellessä, oikaisemaan ryhtini. Kummasti vaan väsyy keskivartalon lihakset vielä. Korsetti vaatii vielä rutkasti töitä ennen kuin meno on ryhdikästä ilman suurempia ponnistuksia. 

 

 

Ryhtiä yläkroppaan leuanvedoilla.

 

 

Tietysti en pistäisi pahaksi, jos saisin saavutettua hiukan tiiviimmän olemuksen ennen maratonia. En meinaa tuosta asiasta ottaa turhia paineita, sillä minulla tuppaa olemaan on/of suhde salilla käyntiin ja jumppaamiseen. Monesti aijemmin olen saanut aikaiseksi itselleni vain turhaa lisästressiä, kun olen päättänyt saavutella muutaman kilon pudotusta tai senttien karistusta. Tiedän olevani ihan normaalipainoinen, mutta paremmasta lihaskunnosta olisi hyötyä myös juostessa.  

 

 

Keskiviikkoaamun tunnelmia.

 

 

Tällä viikolla minulle kertyi jalkaisin kuljettuja kilometrejä 58,9 joista 18,5 juoksua. 

Tyytyväisin olen keskiviikon lenkkiini, jonka tein hetken mielijohteessa lasten haun yhteydessä.

Keskiviikon lenkin lukemat.

Ensin juoksin koululle. Hain eskarilaisen sisältä ja katsoin, että tytöt lähtevät kävelemään kotiinpäin. Sitten juoksin samaa reittiä takaisin. Mittarin akku riitti juuri ja juuri lenkin loppuun asti ja olin kotona ennen tyttöjä vaikka matkani oli puolet pidempi kuin heillä. Sen verran paljon on tuota koulun ja kodin väliä tahkottu, että voin turvallisin mielin antaa tyttöjen kulkea tuon matkan kaksistaan. Ja jossain vaiheessa heille on kuitenkin annettava vastuuta ja tilaa.

Perjantain lenkki olikin taas kaikkea muuta kuin lennokasta menoa. Yritin tarkoituksella himmailla ja ottaa rennommin. Jalat oli todella raskaat, mutta 5,5 kilometrin lenkki tuli kuitenkin tehtyä.

Reilun 50:n askelkyykyn mittainen laituri.

Tällä viikolla innostuin myös tekemään kyykkyjä kolmena päivänä. Maanantaina ja perjantaina tein askelkyykkyjä (2x50) pitkin laituria lenkin yhteydessä. Lisäksi tein 3x12 hyppy+syväkyykky maasta laiturille. Kotiin olikin sitten kiva tepsutella viimeinen kilometri, kun jalat olivat tönköt kuin puupökkelöt. Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa anoppilan salilla. Siellä tuli tehtyä kyykkyjä tanko (20kg) lisäpainona sekä lisäksi penkkipunnerrusta, leuanvetoja, vatsoja ja vähän kahvakuulaa tuli heiluteltua.

Miehelleni kertyi viidellä lenkillä yhteensä 110 kilometriä. Pisin oli tämän päiväinen 41 km ja lyhin eilinen ysi. 

Kolme muuta olivat n. parikymppisiä.

Mieheni toinen tavoite ensivuodelle on osallistuminen Wihan kilometrin sataselle. Alunperin hänellä oli tarkoitus juosta jo tänä vuonna, mutta syksyn sairastelu ja aikataulu muutokset siirsivät osallistumista vuodella. 

Koskaan ei tietenkään tiedä mitä matkan varrella keksimme. 

Aina voi tulla uusia tavotteita mukaan, mutta nyt ainakin nuo aijemmin mainitut mielessä 

jatkamme pk-treenejä ja keräämme voimaa sekä kasvatamme kestävyyttä.