keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Taas mennään.

Niin se aika vaan näin kesällä rientää. 
Kaksi viikkoa mennä hurahti kaikenlaista puuhailessa ja lasten kanssa touhutessa. 

Omat lenkkini ovat olleet lähinnä rentoja ja kävelypainotteisia ja monella kerralla ovat muksut olleet mukana.  Viimeeksi eilen ulkoilin yhdessä lasten kanssa. Tytöt pyöräilivät ja minä kannoin poikaa rinkassa. 

Poika on aina valmiina lähtöön, kun hän näkee että rinkka otetaan esille.

Juhannuksena olen itse edellisen kerran kantanut poikaamme rinkassa. Eilinen viiden kilometrin matka tuntui aika työläältä. On ilmeisesti poika kasvanut kuukaudessa jonkin verran, tai sitten omat voimani ovat heikentyneet loman aikana. Sekin on kyllä mahdollista. On meinaan lihaskuntoharjoittelu jäänyt turhankin vähäiseksi viimeaikoina.


Peltolampi 14.7 n. klo 19.00


Pyöräiltyäkin on tullut jokunen kilometri, lähinnä hyötyliikunnan merkeissä. Kesällä kun on paljon mukavampi polkaista asioille pyörällä, kuin ahtautua tunkkaiseen bussiin. Samalla voi aina poiketa Arboretumiin ja pysähtyä ottamaan uusia kuvia.













Mieheni on kyllä treenannut ahkerasti viimeiset pariviikkoa ja aika hyvät kilometrit taitaa tällekkin viikolle tulla.


Mieheni suosii edelleen kynää ja paperia, ja tuskin niistä koskaan luopuukaan.


Kun HCM lähestyy, on mieheni pyrkinyt hiukan enemmän kiinnittämään huomiota palautumiseen. Muutamana kevyempänä päivänä olemmekin tehneet kävelylenkin yhdessä. Tytöt ovat olleet mukana pyöräillen ja jottei lenkki olisi puolisolleni liian kevyt, on hän kantanut poikaa rinkassa.


Isä ja poika, italenkillä 5.7.2015.

Kymmenen kilometrin lenkkiin meiltä menee yhdessä noin kaksi tuntia.


Kuva, jonka otin perhelenkillä 7.7:ttä.  Jouduin välillä juoksemaan, jotta sain muun perheen taas uudestaan kiinni...


Mieheni on myös satsannut enemmän harjoitusten laatuun, eikä vain kerännyt kilometrejä.
Maratonvauhtia hän on hakenut muutamilla kovavauhtisilla parikymppisillä ja viimesen pitkän nelikymppisen ennen virallista maratonia hän juoksi 4.7:ttä. Tuolla lenkillä ei meinannut helteen takia millään riittää nesteet, vaikka selässä olikin Camelbakin juomareppu kolmen litran säiliöllä. Mieheni on ollut muuten tyytyväinen reppuun, ja näin kesäaikaan se onkin erinomainen apu juoman kuljetukseen pidemmillä lenkeillä. 


 Maanantaina oli mukava ilma käydä 8:n kilometrin iltalenkillä kälyn kanssa.


Itse olen vielä pärjännyt lenkeillä ihan vain vyöllä ja yhdellä pullolla, mutta katsotaan. Jospa sitä saisi omat tossunsakkin kunnollo kulkemaan ja jaksaisin taas jossin vaiheess tehdä kunnon juoksulenkkejä. Toistaiseksi tosin parantelen pohjakuntoani ja yritän edelleen saada syketasoja alemmaksi. 

Mutta eikös se menekkin niin, että maltti on valttia vaikka tuntuisikin tylsältä.




keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Yhdessä.

Nyt viimepäivinä ovat omat treenit jääneet taka-alalle ja on touhuttu ja retkeilty koko perheen voimin. Mieheni kun ei ollut viimeviikolla täysin juoksukunnossa liikuimme yhdessä vähän rauhallisempaan tahtiin.




Viime perjantaina päätimme lähteä extempore-retkelle Kauppiin. Miehelleni se oli ensimmäinen kunnon ulkoilu lastenkantorinkka selässä. Minä puolestani kannoin retkikunnan eväät ja juomat.





Pientä mäkitreeniä lisäpainon kera.


Ansaittu evästauko.


Sateelta suojassa.


Kaikenkaikkiaan kävelimme yhteensä n. 10 kilometriä. Mies teki pojan kanssa muutaman lisämutkan, kun minä kyykin pusikossa kuvaamassa kasveja. Tahdin määräsi tytöt ja ajoittain itikat. Loppumatkasta alkoi hiukan satamaan vettä, mutta se ei tunnelmaa latistanut.

Lauantaina mieheni halusi esitellä minulle yhden juoksureiteistään. Tällä kertaa tytöt lähtivät matkaan pyöräillen, miheni taas kantaen poikaa rinkassa ja minä kantaen eväitä.


Välillä me aikuiset autoimme taluttamaan pyöriä ylämäissä.

Poika kerkeis ottamaan parit unet matkan aikana.


Puolenvälin eväs/veryttely/puistotauko.


Retken määränpää. Ihme kyllä selvisimme kotiin kuivin nahoin ja varustein.

Reitti oli aika mäkinen, mutta mukavan rauhaisa keskellä metsää. Matkaa tälle reitille kertyi yhteensä 21 kilometriä ja aikaa itse matkantekoon meni vähän päälle neljä tuntia. Kaiken kaikkiaan tuli ulkosalla oltua reilusti yli viisi tuntia. Tytöt jaksoivat edellispäivän kävelystä huolimatta polkea urhoollisesti koko matkan. He saivatkin välillä huilata odotellessaan meitä aikuisia.

Ja koska sunnuntainakin ilma oli mitä mainioin, lähdimme taas uudelle seikkailulle. Tällä kertaa suuntasimme Särkänniemeen. Meiltä on sinne n. 10 kilometriä, riippuen reitistä. Ja koska tytöt olivat sitä mieltä, ettei jalat olleet väsyneet edellispäivien uurastuksista, lähdimme liikenteeseen pyörillä.


Retkikunnan menopelit niputettuna yhteen.


Muutama muukin oli lähtenyt nauttimaan auringiosta huvipuistoon.


Huvittelun jälkeen kävimme moikkaamassa rakasta isomummia Amurissa. Pienne lisätankkauksen ja kahvien jälkeen lähdimme polkemaan kotia kohti. Ja koska ilma oli edelleen ihanan aurinkoinen, emme pitäneet mitään kiirettä vaan teimme pienen lisämutkan Arboretumiin.


Kesäilta parhaimmillaan.


Jokunen kuva tuli napattua Arboretumissa.

Isokonnantatar.

En voi kyllä muuta kuin todeta, että meillä on todella reippaita tyttöjä. Sunnuntainkin pyöräily sujui ilman natinoita ja turhia kiukutteluja. No myönnettäköön, että saatoimme välillä lahjoa lapsukaisia pienillä herkuilla...