Tulevia haasteita ja menneitä tavotteita.

 Hyvää ja onnekasta alkanutta vuotta kaikille!

Meillä on tämä uusi vuosi alkanut varovasti treenejä aloitellen. 

Juoksutossut pääsivät pitkästä aikaa ulos tämän viikon maanantaina.

Joulukuun alkupuolella alkanut flunssakierre ja joulukiireet väsyttivät meikäläisen sen verran, että tuli pidettyä hiukan kirjoitustaukoa. Minä onneksi säästyin monen päivän kovalta kuumeelta, toisin kuin muu perhe. Mutta sen verran selkeästi minäkin olin kipeä ettei tervinnut miettiä onko treenikunnossa vai ei. Yhtään juoksulenkkiä ei joulukuulle tullut ja kaksi salikertaa jäi kokonaan väliin.

Huilatessa alkoi taas kirkastumaan vuoden 2017 tavoitteet ja haasteet: Kun ei kerran juoksemaan päästy, niin kasvatettiin treenimotivaatiota lukemalla.

Viimeisimmät kirjahankinnat.

 Mutta palataampa ennen uusia haasteita vielä viimevuoden tavoitteisiin ja miten ne meni noin niinkuin omasta mielestä. Osasta selvisin hienosti kunnialla läpi, mutta yksi haaste/tavoite sieltä siirtyi tälle vuodelle.

Viimevuodesta kirkkaimpana jäi mieleen selviytyminen elämäni ensimmäisestä maratonista HCM:lla elokuussa. Omasta mielestä suoriuduin juoksusta paremmin kuin olin toivonut. Varsinkin, kun harjoittelukausi oli hyvin rikkonainen ja juoksu ei tuntunut välillä kulkevan lainkaan. Mutta tuo kokemus vahvisti sitä, että haluan kehittyä juoksijana ja parantaa kestävyyttäni. Vaikkakin saan taas tehdä kovasti töitä sen eteen, että saavutan maratonkunnon uudestaan.

Onnellinen maratoonari

Minun ensimmäinen ja mieheni 11. maratonmitalli.

 Ennen maratonia kesällä tuli tartuttua myös pienempään välihaasteeseen, kun osallistuttiin mieheni kanssa 12 kilometrin Myllyn lenkille Tampere Countryside Maratonilla. Tuo tapahtuma oli minulle hyvä kenraaliharjoitus, sillä en ollut osallistunut juoksutapahtumiin aikoihin.  

Tampere Countryside maratonilla lahtö ja maali sijaitsi maalaaishengen mukaisesti pellolla.

Myllyn lenkillä lapsetkin oli mukana kannustamassa.

Niin ja sitten se tavoite joka jäi saavuttamatta ja siirtyi tälle vuodelle...

Vieläkään en saa edes sitä yhtä leukaa vedettyä omin voimin vaikka vuosi sitten asetinkin sen tavoitteeksi. Tarkoitushan oli syksyyn mennessä siitä selviytyä. Mutta jossain kohtaa unohdin koko tavoitteen. Kesällä ja syksyllä salitreenit jäi vähemmälle, niin mitäpä muutakaan voi odottaa. Eihän se voima kehity jos sen eteen ei tee töitä. Ja itseasiassa sen, voiman, olenkin  ottanut tämän vuoden haasteeksi.

Tämän vuoden keskeinen tavoite juoksukunnon parantamisen lisäksi on saada kroppaan lisää voimaan. Varsinkin yläkroppaan, sillä helposti tulee keskityttyä enemmän jalkojen treenaamiseen juoksun takia. Haluaisin meinaan sen leuanvedon lisäksi opetella seisomaan käsilläni. Ja se jos mikä vaatii voimaa, kestävyyttä ja kehonhallintaa. Lisä haastetta minun kohdalla tuo se, että inhoan olla pää alaspäin. Käsillä seisonta on siis minulle osin myös henkinenkin haaste.

Tämän vuoden suurin juoksuun liittyvä haaste tulee tosiaan olemaan elokuun Helsinki City Maratoni, joka on minulle toinen maraton koettelemus. Välihaasteeksi otimme toukokuussa juostavan Helsinki City Runin, joka taas on minulle ensimmäinen virallinen puolimaraton. 

Tällä hetkellä selviytyminen maratonista tuntuu kaukaiselta ajatukselta. 

Maanantaina kävin pitkästä aikaa lenkillä ja se oli kaikkea muuta kuin helppo. Edellisen kerran olin juossut marraskuun lopulla kuutisen kilsaa. Mutta nyt en jaksanut juosta edes yhtä kilometriä, kun oli jo pakko kävellä ensimmäisessä ylämäessä. Ei siis auttanut kuin vuorotellen juosta ja kävellä. Kyllä se hiukan meinasi naista syödä, mutta olin kuitenkin tyytyväinen, että olin jaksanut ylipäätään lähteä lenkille työpäivän jälkeen. Niin ja pitihän sitä nyt olla iloinen että ylipäätään olin siinä kunnossa, että uskalsin lenkille lähteä.

Lukemat maanantain lenkiltä.

Keskiviikkona oli toisen lenkin vuoro. Odotukset eivät olleet kovin korkealla ja olin henkisesti valmistautunut  taas vuoroin juoksemaan ja kävelemään. Tämä lenkki ei mennyt sittenkään niin surkeasti kuin olin aluksi pelännyt. Jaksoin juosta hölkötellä ensimmäiset kolme ja puoli kilometriä ja vasta sitten aloitin vuorottelun. Lähinnä kävelin vain ylämäkiosuuksia. Lähtiessä olin ajatellut noin viiden kilometrin lenkkiä, kun pakkastakin oli ihan reippaasti. Miehen kehoituksesta otin kuitenkin tavoitteeksi noin tunnin mittaisen suorituksen. Tuo tavoite tosin jäi kolmea minuuttia vajaaksi, sillä reidet alkoivat olemaan jo sen verran hyvässä kohmeessa kolmen vartin kohdalla. Kokonaismatkaksi tuli kuitenkin seitsemän kilometriä ja siitä noin viisi oli juoksua. Sää oli kaunis ja olisi varmasti saanut hienoja kuvia matkan varrelta, mutta tällä kertaa päätin säästää puhelintani ja olla palelluttamatta näppejäni joten jätin sen luurin kotiin.

Melkein tunnin lenkki.

Taas olen ollut miehelleni kateellinen. Hänelle tuli melkein yhtä pitkä juoksutauko kuin minulle ja vaikka hän sairasti paljon kovemman flussan, jaksoi hän jo ensimmäisellä lenkillä juosta 16 kilometriä. Nyt noita lenkkejä on hänellä takana kolme ja vielä on viikonlopun lenkit juokematta. No, meidän juoksuhistoriassa on aika kova ero joten hän on paljon paremmassa kestävyyskunnossa kuin minä. Kyllä minä aijon taas täältä maanraosta nousta, olenhan pystynyt siihen ennenkin

Salitreenit on saatu myös hyvään käyntiin. Mikä tietenkin on hyvä jos meinaan joskus noista kahdesta voimahaasteesta selviytyä. Painoja on lisäilty ja tulokset ovat parantuneet. Penkkipunnerruksessa nostin mm. pitkästä aikaa 47,5kg. Paras ennätyshän minulla siinä on 51 kg ja tavoitteissa on sekin joskus rikkoa.

Torstaina kelpasi treenata sisällä, kun ulkona oli kova pakkanen.

Sunnuntaina olisi tarkoitus laittaa juoksutossut jalkaan ja suunnata lenkille. Mies meinasi juosta pidemmän kaavan mukaan, mutta minä en vielä tiedä minkä mittaiselle itse suuntaan.

Taidan mennä ihan vain fiiliksen mukaan.

Vauhtia voimasta.

Lihaskuntoharjoittelu on hyvä vastapaino juoksuharjoittelulle.

Jo fysiikan tunnilla opetettiin, että voima=nopeus. Ja mistäpä muualta sitä kadonnutta juoksuvauhtia voisi etsiä kuin kuntosalilta. Tiedän kyllä, että juoksukunto paranee juoksemalla, mutta koska tossujen ulkoilutus on jäänyt taas turhan vähälle, pitää yrittää jotenkin muuten kehittää omaa fysiikkaa. 

Eikä hyvästä lihaskunnosta ole koskaan mitään haittaa. Mm. loukkaantumisriski pienenee, kun lihaksissa on voimaa. Juostessa jalat jaksaa kantaa pidemmälle, kun lihaskestävyys on kohdillaan.

Mennessä salille aurinko paistoi matalalla.

Viime maanantain salitreeni oli nyt viides viikottainen salitreeni putkeen. Onneksi treeni tuli tehtyä heti alkuviikosta, sillä loppuviikon meidän huusholli on muistuttanut jälleen kerran enemmän ja vähemmän sairastupaa.

Talviaika tuntuu olevan yhtä sairastelua tänäkin vuonna.

Mies huilaili jo viimeviikolla, kun hänen olonsa ei ollut täysin normaali. No, se nyt ei ole  mitään uutta hänen kohdallaan, että kun kovien viikkojen jälkeen on vuorossa kevyt viikko, niin hänen olonsa tuntuu flunssaiselta. Hänen olonsa ei kuitenkaan ollut niin huono, että olisi tarvinnut jättää sen viikon salikäyntiä väliin. Mies kävi myös sunnuntaina pitkällälenkillä kaverinsa kanssa. Minusta se ei ollut kauhean hyvä idea, mutta minun natinoista huolimatta hän juoksi 41 km.

Löysin itseni jopa melkein ojan pohjalta.

En minäkään kauheasti viime viikolla juossut. Vain kaksi lenkkiä, kahdeksan kilometriä maanataina ja kuusi kilometriä tiistaina. Sää oli noilla lenkeillä niin hieno, ettei juoksemisesta meinannut tulla mitään. Vähän väliä teki mieli pysähtyä kuvailemaan jotakin. Välillä täytyi jopa komentaa itseni pysähtymästä.

Tällä viikolla juoksutossut eivät ole kuluneet ollenkaan. Minä en tosin vielä ole ollut kuumeessa niin kuin muut meidän perheessämme.

Toistaiseksi olemme tosiaan keskittyneet isolla salilla jalkojen ja selän treenaamiseen, sillä pääsemme käymään siellä vain kerran viikossa. Kukaan ei ole räätälöinyt minulle ohjelmaa, vaan se on itseopittu ja sen ehkä huomaakin. Kyselen kyllä mieheltäni vinkkejä ja saan häneltä opastusta tarvittaessa. Hän myös seuraa, että tekniikka pysyy kasassa vaativimmissa liikkeissä, kuten kyykyissä ja maastavedossa.

Minä olen tosi huono tekemään mitään lämmittelyjä, vaikka tiedän, että lämmitellen pitäsi treeni kuin treeni aloitella. Ennen saatoin tehdä 5-10 minuutti crostreinerillä tai hölkätä hiukan matolla, mutta nykyään hypin hetken hyppynarulla.

Tuon korkuiselle jakkaralle minä vasta uskallan pomppia.

Treeni alkaa yleensä laatikko hypyillä. Kovin korkealle penkille en uskalla hypätä, sillä tuntuu vain ettei hypyissä ole vielä korkeutta tarpeeksi. Todennäköisesti se on vain korvien väli, mikä asettaa rajotteita ja aiheuttaa ramppikuumetta.Mieheni tekee omat hyppysarjansa 70cm:n korkuiselle laatikolle. Hän tähtää seuraavalle askelmalle, mikä on 90 cm.

Mieheni jaloista löytyy ponnistusvoimaa korkeamallekkin.

Hyppyjen lomassa teen usein penkkipunnerrussarjoja. Ja kun hypyt oli suoritettu tein penkkiä ja kyykkyjä limittäin. Riippuu aina vähän muista kävijöistä keskitynkö yhteen liikkeeseen kerrallaan vai teenkö kahta limittäin. Jos salilla on ruuhkaa, en viitsi montaa laitetta varata omaan käyttöön.

Ilokseni olen saanut  huomata, että harjoittelu on alkanut tuottamaan tulosta. Esimerkiksi penkkipunnerruksessa jaksoin reilu kuukausi sitten tehdä hätäisesti yhden tai kaksi toistoa 40 kilolla, mutta viimeeksi sain jo kaksi 45:llä kilolla.  

Mutta tähän loppuun vielä kooste viimeisimmästä salitreenistä:

Pyyhe kuvastaa hyvin tämän hetken juoksutuntemusta.

Alkuun hyppyjä sekä penkkipunnerrusta.
2*15kpl hypyt, penkki 12*20kg ja 10*30kg. Hypyt 2*15kpl, penkki 2*45kg. Kun hypyt oli hypitty tuli kyykyt kuvioihin. Kyykky 20*20kg, penkki 4*40kg, kyykky 16*30kg, penkki 12*30kg, kyykky 12*35kg, penkki 11*30kg ja vielä viimeiset kyykkyt 16*30kg.

Valmistautumassa kyykkäämään.

Sitten siirryttin jalkaprässille.
Lämmittelyksi ensin 14*20kg ja sitten 16*60kg, 10*90kg, 15*70kg, 16*40kg.

Polvet jalkaterien suuntaisesti.

Prässin jälkeen oli vuorossa pohkeet ja etureidet vuorotellen. Pohkeet 20*15kg, etureidet 20*30kg, pohkeet 18*20kg, etureidet 15*35kg, pohkeet. 20*20kg, etureidet 18*30kg ja vielä, pohkeet18*20kg.

Pohkeet istualteen tehden.

.

Vuorossa etureidet.

Loitontajia tekemässä.

Lähentäjät ja loitontajat teen yleensä vuorotellen jos vaan mahdlollista. Kumpaakin liikettä tein kolme sarjaa n. 20 toistoa 35-45:llä kilolla.

Lähentäjät vuorossa.

Takareidet laitteessa.

Takareidet tykkään tehdä päinmakuulla ja koska vierestä löytyy laite jossa voi tehdä kevennettyjä leuanvetoja, teen noita kahta liikettä usein vuorotellen. Takareisiä pyrin tekemään 15-20 toistoa ja kolme sarjaa. Leuanvetoaja kevennän -22,5kg, joskus helpotusta on vähemmän joskus enemmän.

Helpotusta leuanvetoihin

Lopuksi olen treenannut vielä selkää. Joku kerta olisi varmaan hyvä aloittaa selkäliikkeillä sillä, kun ohjelmassa on kakis isoa lihasryhmää, ei loppu vaiheesa jaksa enää panostaa tekemiseen niin hyvin kuin treenin alussa.

Alataljasarjat 18*25kg, 15*30kg ja 12*30kg.

Mies tekee hiukan isommilla painoilla kuin minä.

Viimeisinä liikkeinä tällä kertaa oli ylätalja 18*30kg, 10*40kg, 10*35kg ja selän ojennus 20kpl ja 2*18 toistoa viiden kilon lisäpainolla.

Mutta saas nähdä kuinka käy tulevan viikon treenien. 

Mies on ollut torstaista asti kovassa kuumeessa ja oma olokin tuntuu muuttuvan aina vain räkäisemmäsi. 

Minä olenkin sitten hyödyntänyt ylimääräisen ajan, (jota ei ole päässyt hyödyntämään treenaten), tehden käsitöitä ja valmistellen joulujuttuja siltä varalta, jos vaikka joudun itsekkin vuoteen omaksi lähipäivinä.