Retkeillen ja reissaten.

Kuluneet pari viikkoa ovat menneet taas kauhealla vauhdilla. 

Kesä alkaa olemaan lopuillaan, vaikka tuntuukin ettei sitä juuri edes ole ollutkaan. 

Vielä ensiviikko saadaan ottaa rennommin, ennen kuin koulu- ja eskariarki pyörähtää käyntiin meidän perheessä.

Helvetinkolun maisemissa.

Eilen torstain kävin pitkästä aikaa omalla lenkillä. Tällä kertaa jätin mittarit ja puhelimen kotiin, ja ajattelin mennä ihan vain fiiliksen mukaan. Tosin sen verran paljon on tullut lähimaastoissa kierreltyä, että  matkan pystyn arvioimaan ilman gps:ää. Ajoituskin osui nappiin. Onnistuin käymään lenkillä sadekuurojen välissä ja alkumatkasta törmäsin sattumalta naapuriin, jonka kanssa taivalsimmekin lenkin yhdessä.  N. 6,8 km rentoa menoa ja kokemusten vaihtoa.

Nyt kun HCM lähestyy on mieheni keventänyt treenaamista. Ihan täysin laakereilla emme kuitenkaan ole levänneet. Olemme pyöräilleet, retkeilleet, reissanneet ja jokusen kunnon juoksulenkin on mieheni myös juossut.

Viimeviikolla kun tytöt olivat alkuviikosta Mummon ja Vaarin luona kahdestaan yökylässä, kävimme miehen ja pojan kanssa mm. iltapyöräilyllä Pyynikillä (yht. n. 22km) ja rinkkaretkellä Helvetin kolulla (14 km joista viimeiset 3 km kävelimme kaatosateessa.).

Maisema Näkötornin huipulta.

 

Pieni iltäkävely Pyynikin harjulla pyöräilyn puolivälissä.

Reittiä tutkimassa.

Yhdet monista Helvetinkolun rappusista.

Torstaina ajelimme minun lapsuusmaisemiin hekemaan tyttöjä. Muutaman päivän vierailulla tapasimme tuttuja ja sukulaisia. Miehenikin kävi kahtena päivänä juoksemassa. Perjantaina hän juoksi 22 km, joista ekat 15 reippaammin ja lauantaina 15 km rennommin. Sen verran monta lenkkiä hän on jo Saimaanrannalla juossut, että hänet uskaltaa päästää yksinkin liikenteeseen ilman eksymisen vaaraa.

Yhtenä iltana käytiin yhdessä pitämässä hauskaa paikallisella urheilukentällä.

Kimmoisuusharjoittelua.

Sunnuntaina kotiuduimme koko poppoon kera. Tämän viikon maanantai otimme iisimmin ja suunnittelimme uutta retkeä metsän siimekseen. 

Tiistaina otimmekin suunnaksi Seitsemisen kansallispuiston, jossa emme ole aikaisemmin käyneet. Aloitimme retkemme Koveron perinnetuvalta, jonka pihapiiriin tutustuimme aluksi.

Tummista pilvistä huolimatta säästyimme kastumiselta. 

Itikoita tosin oli ihan riittämiin asti. 

Koveron perinnetupa.

Lähdimme kiertämään Torpparintaivalta pienen lisälenkin kera.

Evästauko Kirkaslammen rannalla.

Uupunut pikkuretkeilijä.

Yhdet monista retken pitkospuista illan hämärtyessä.

Kaikenkaikkiaan ulkoilimme yhteensä noin kahdeksan tuntia ja kävelimme 14 kilometriä. Tytötkin jaksoivat reippaasti, vaikka lopussa alkoikin väsymys painamaan. Kotimatkalla auton takapenkillä oli hyvin hiljaista. 

Saa nähdä mitä vielä keksimme loppulomaksi. Keskiviikon lepopäiväkin muuttui lennossa pyöräilypäiväksi (24 km) kera puisto- ja jäätelötauon. 

Tälläisen melkein neljän cm:n hämähäkin näimme Seitsemisessä myös. Hyi!