lauantai 30. toukokuuta 2015

Kaikkea muuta kuin urheilua.


Koko perheemme on ollut sitkeän flunssan kourissa jo puolitoista viikkoa Omalla kohdalla tuntuu ettei tauti meinaa millään mennä ohi. Kurkku on karhe ja limaa saa yskiä, ääni on käheä, nenä on tukossa ja räkää täysi ja ajoittain on pientä lämpöä.

Olo on väsynyt, mutta ei kuitenkaan niin kauhea, että malttaisi olla tekemättä mitään.
Kulunut viikko on siis pitänyt sisällään kaikkea muuta kuin urheilua.

Olen mm. askarrellut tyttöjen kanssa parina päivänä kortteja.

PientäSuurtaNäpertelyä


Sain ommeltua lasten huoneeseen uudet verhot.



Putsasimme olohuoneen kirjahyllyn päältä pölyt ja pesimme maljakot.
Oli ehkä aikakin...




Mieheni on järjestellyt tavaroitaan ja tehnyt muutamia remonttiin liittyviä viimeistelyhommia,
jotka ovat jo pidemmän aikaa odottaneet tekijäänsä.



 Laitoimme myös parveketta hiukan kesäiseisempään kuntoon ja kervat sai lähteä,
 yhtä lukuun ottamatta.



Torstaina kävimme pakollisilla asiolla ja poikkesimme samalla
 Ahlmannille katsomaan eläimiä.



Vaikka olotillassa ei vielä ollut kauheasti kehumista,
piristi hetken ulkona olo kaikkia.



Torstaina oli myös poikamme 1.v syntymäpäivä.
Juhlapäivän kunniaksi herkuttelimme illalla pannukakulla.
Varsinaiset juhlat järjestetään vasta myöhemmin, kunhan ensin parannutaan kunnolla.




Viikko sitten perjantaina tuli tasan vuosi täyteen kahden seuraavan kuvan välillä.




Ylemmässä kuvassa olen raskausviikolla 40+5 ja lähdössä tyttären kevätjuhlaan. 
Alemmassa kuvassa näkyy nykyinen tilanne. Kovalla työllä sain karistettua raskauden aikana kertyneet ylimääräiset kilot (n. 18kg) ja olen saavuttanut taas ne mitat missä olin ennen odotusta.
Jokaisen raskauden jälkeen olen käynyt läpi saman ruljanssin.



Niin se vain aika rientää. Tuntuu kuin vasta äsken olisi pieni nyytti tuhissut sylissä,
 ja nyt tutustutaan jo vinhaa vauhtia ympäröivään maailmaan.
Poika ja leppäkerttu.
Niin ja tänään sai esikoinenkin jo ensimmäisen koulutodistuksensa, 
vaikkei hänenkään syntymästä tunnu olevan kuin pieni tovi.
Saa nähdä mitä kaikkea keksimme tehdä koululaisen kesäloman aikana. 
Ensin tietysti toivotaan, että koko perhe tervehtyy ja pääsemme pikkuhiljaa taas liikkumaan yhdessä luonnossa, kävellen ja pyöräillen. Ja tietenkin minä ja mieheni odotamme, että pääsisimme taas juoksemaan ja treenaamaan.
Mukavaa kesän alkua kaikille!

perjantai 22. toukokuuta 2015

Rauhallisesti & kevyesti.


Minun mittapuulla viimeviikko oli kova treeniviikko. Viisi lenkkiä, joista yksi oli vautiharjoitus ja muutkin lenkit olivat suht reipasvauhtisia juoksuja.
Siispä päätin ottaa tämän viikon tavoitteeksi rauhallisemman menon.

Maanantaina pyöräilin kaupunkiin asioille. Menomatkalla jouduin tosin polkemaan vastatuulen sen minkä kintuista pääsin, sillä olin lähtenyt liikenteeseen liian myöhään. Kotimatkan otinkin sitten vähän rauhallisemmin, mutta pidemmän kaavan mukaan, yhteensä 17 km.



Tiistaina pää kaipasi poikkeusta peruslenkkeihin ja tein hiukan erilaisemman juoksuharjoituksen ja poikkesin polulle. Alkumatkasta juoksin 3.6 km, jonka jälkeen alkoi noin kahden kilometrin metsäinen polkuosuus. Harmikseni en ottanut puhelinta mukaan, jotta olisin voinut näyttää teille lukijoille, minkäläisella polulla kävin pomppimassa. Mutta enköhän minä vielä uudemmankin kerran sinne eksy.

Tiesin, että otin riskin, sillä edellisenä yönä oli satanut vettä ja polku oli liukas ja paikoin todella kurainen. Tuolla kahden kilometrin pätkällä jouduin suurimman osan matkasta kävelemään ja paikoin jopa pysähtymään ja arvioimaan mistä kohtaa olisi paras mennä. En meinaan halunnut täysin kastella tossujani. Yhteenä lenkille tuli matkaa 8 km ja lopumatkan 2.4 km juoksin taas reippaammin.

Jaot Aika Aika liikkeellä Matka Korkeus + Korkeus - Keskitahti Paras tahti Keskisyke Max. syke
1 6:41,3 6:40 1,00 -- 9 6:41 5:08 164 180
2 13:21 6:40 1,00 -- 5 6:40 5:44 155 165
3 20:13 6:50 1,00 4 3 6:51 5:37 157 161
4 28:07 7:55 1,00 -- 11 7:55 4:58 158 167
5 38:05 9:45 1,00 10 -- 9:58 6:12 146 163
6 46:44 8:32 1,00 5 -- 8:39 5:25 146 161
7 53:25 6:43 1,00 -- 5 6:41 5:42 160 164
8 1:00:13 6:47 1,00 11 -- 6:48 5:37 163 169
Yht. 1:00:15 59:54 8,00 29 33 7:32 4:58 155 180


Tuo lenkki oli mukavaa vaihtelua ja todella hyvää stressin purkua. Jopa hetkellisesti padot murtuivat keskellä metsää ja henkinen painolasti keveni. Kotiin päästyäni oli olo melkein kuin uudella ihmisellä.

Illalla kävimme vielä salilla nostelemassa painoja. Penkistä nousi melkein kaksi kertaa 50kg. Mieheni joutui vähän avittamaan toisessa toistossa. Lisäksi tuli taas vedeltyä leukoja useampi sarja kuminauhan avustuksella.

Keskiviikko menikin asioilla käydessä sekä pojan räkänenää pyyhkiessä.

"Nuotion loimun loisteessa"  Akryylivärit, 60x80cm.

 Illalla innostuin myös maalaamaan keskeneräistä työtäni. Vähän yli puolenyön sain sen vihdoin valmiiksi maalattuani melkein yhtäjaksoisesti reilu neljä tuntia. Niskat hiukan jumittui, mutta ei auta kuin venytellä.

Torstaina mieheni valitteli väsymystä. Hän ei ollut ihan varma johtuiko väsymys muutamasta huonosti nukutusta yöstä vai alkavasta flunssasta. Poikamme on meinaan nyt räkäisenä nukkunut todella levottomasti. 
No tänään tuohon asiaa saatiin vastaus. Mieheni kurkku on tulessa ja omakin olo on nihkeänpuoleinen. Menee siis loppuviikko huilatessa. 

Tästä viikosta tulee tosiaankin kevyt viikko.




sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Kevät.



Kevät on ihanaa aikaa ulkoilla. Ilma on parhaimmillaan kaunis ja aurinkoinen ilman kesän läkähdyttävää kuumuutta. Luonto herää eloon ja raikas vehreys valtaa tienoon. Ihanaa, paitsi jos kärsii pahasta siitepölyallergiasta...

Meillä minä ja lapset saamme nauttia lämpenevistä ilmoista ja odotamme kesää inolla. Toisin kun taas mieheni odottaa jo syksyä ja allergiavapaata aikaa. Hänellä nokka tuhisee ja silmät kutiaa heti, kun koivuihin ilmaantuu hiirenkorvat. Kun siitepölyaika on pahimmillaan, ei meillä kauheasti pidetä makuuhuoneen ikkunaa auki ja pyykitkin kuivatetaan mielummin kuivaushuoneessa kuin ulkosalla.

Tänään kävimme pyöräilemässä koko perheen voimin. Täytyi oikein kehua tyttöjä, sillä he jaksoivat narisematta polkea koko reissun, yhteensä 12 km. Tytöt tietenkin määrittelivät vauhdin ja yksi pitempi tauko pidettiin, sillä pienimmästä pyörästä lähti ketjut pois paikaltaan kesken hurjan alamäen. Pyörä pysyi onneksi tytöllä hallinnassa ja isä sai näppärästi ketjut paikalleen.

Kolmas kerta pyörän kyydissä. Loppumatkasta oli perheen pienimmällä ilme vähän totinen.


Aikaisemmin päivällä kerkesimme mieheni kanssa tekemään omat lenkkimme. 



Minä juoksin suht reipasvauhtisen kaksitoista ja puolisoni pisti kahdeksalla kilometrillä paremmaksi.

Meidän perheen viikon juoksukilometrit olivat 39.6 km ja 102 km. Arvaatte varmaan kumpi luku on kummankin.

Mieheni juoksi mm. yhden reipasvauhtisen 15 km, 4:30 keskivauhdilla. Minun kovavauhtinen lenkki oli 5 km . Sain parannetua testilenkin keskivauhtia huimalla yhdellä sekunnilla.



Pisimmän lenkin puolisoni juoksi torstaina, joka oli 40 km. Minun viikon pisin lenkkini oli 28 km lyhyempi, siis tuo tänään juoksemani 12km.

Kolme muuta tämän viikon lenkkiä näytti mittarilukemiltaan seuraavanlaisilta.









Lisäksi tuli nosteltua painoja sekä kahvakuulaa parina päivänä. Myös leuanvetotavoitteeni eteen olen tehnyt töitä. Ostimme viikolla voimakuminauhan, jolla saan kevennystä vetoihin ja sainkin perjantaina tehtyä 5 x 5 ja 5 x 4 sarjat. Vielä ei ruho juuri liiku pelkästään ominvoimin ylöspäin.

Lauantaina vietimme leppoisaa lepopäivää kummitytön syntymäpäivillä ja söimme herkkuja.



Sellainen oli siis kulunut viikkomme. Ensiviikolla uudet kujeet.


torstai 14. toukokuuta 2015

Tossuja & asiakaspalvelua.

Uusien tossujen osto on monesti meidän perheessä yhtä tuskaa. Kauppoja kierretään ja tossuja kokeillaan pari toisensa jälkeen, mutta välillä on vain annettava periksi..



Mieheni jalankoko, kun on siro 47,5  ei sitä aina niin vaan löydykkään. Kun tossujen osto on ajankohtaista, tuntuu joka paikasta olevan koot loppu. Kaikki urheilukaupat eivät tunnu edes ottavan myyntiin isoja kokoja. Tuskin mieheni on edes ainut isojalkainen Pirkanmaan alueella. 

Mieheni juoksi vuosia Asicsen Gel Kayanoilla, mutta pari vuotta sitten kyseisen mallin lesti muuttui sen verran ettei ne enää sopineet jalkaan. 



Gel Kayanoista 20:set olivat viimeiset tossut jotka mieheni osti, mutta ne eivät olleet enää niin hyvät kuin aiemmat. Sen jälkeen olikin aikamoinen etsiminen, että löysimme korvaavan mallin.
Yhdet Asicsen Gel-DS Trainerit oli välissä käytössä ennen kuin mieheni löysi New Balancet.

Mieheni on pikkuhiljaa siirtynyt tuetuista malleista neutraaleihin ja on todennut, että ne sopivat hänelle paremmin. Viimeisimpänä käytössä on ollut   New Balancen 890:set ja puolisoni halusi uudet samanlaiset tilalle.
 
Pari viikkoa sitten kiersimme lähes kaikki Tampereen alueen urheilukaupat ja kohtasimme hyvin monenlaista asiakaspalvelua. 

Yhdessä kaupassa nuori tyttö sinkoili sinne tänne yrittäen palvella useampaa asiakasta yhtä aikaa ja tietämys eri tossuista ei ollut kovin vahva. Samassa liikkeessä saimme palvelua myös toiselta henkilöltä, jolla homma oli paremmin halussa, mutta koska kokoja ei ollut jatkoimme etsintää.

Toisessa liikkeessä palvelu oli paljon nihkeämpää.  Laiskasti myyjä esitteli muutamaa muuta merkkiä ja mallia koska etsimästämme ei heilläkään ollut kokoja tarjolla. Kyselimme olisiko heillä mitään mahdollisuutta tilata lisää kokoja, mutta se oli kuulemma hyvin hankalaa ja kallista. Asenteesta huokui vahvasti ettei vaan viitsitä nähdä vaivaa. Seuraavana päivänä mieheni soitti vielä samaiseen liikkeeseen ja kysyi uudestaan tilausmahdollisuutta. Puhelimessa häntä palveli eri henkilö kuin myymälässä ja tällä kertaa luvattiin selvittää asiaa maahantuojalta. Meni melkein viikko ennen kuin saimme viestin, ettei kokoa löydy.

Kolmannesta liikkeestä löytyi etsimäämme mallia, mutta ei kokoja. Paikalla oli aikaisemmilta kerroilta tutuksi tullut myyjä ja palvelu pelasi. Mieleisiä tossuja ei heiltäkään tosin löytynyt ja myyjä lupasi tarkistaa tilanteen heidän maahantuojalta. Heiltä saimme tekstiviestin seuravana päivänä. Mutta ei ollut onni myötä.

Paikoissa neljä - kuusi ei ollut ollenkaan myynnissä New Balancen tossuja tai ainakaan oikeaa mallia.

Lisäksi soittelimme useampaan myymälään, myös vähän kauempanakin oleviin, mutta ei onnistanut. Muutamassa paikassa luvattiin taas selvitellä tilausmahdollisuutta, mutta huonolta näytti tilanne.

Seitsemännessä paikassa saimme asiantuntevaa palvelua, mutta taaskaan ei löytynyt oikeaa kokoa. Kun kysyimme tilaamisesta, oli myyjää heti valmis ottamaan yhteystietoja ylös ja selvittämään tilannetta. Vastauksen tilanteeseen saimme juuri silloin kuin oli luvattu ja asioinnista kyseisessä liikkeessä jäi hyvä maku, vaikka uusia tossuja ei vieläkään saatu.

Kaiken vaivannäön jälkeen jouduimme sitten kuitenkin turvautumaan nettikauppaan. Mieheni ostaisi tossut mieluiten myymälästä kokeilun jälkeen, mutta nyt ei auttanut muu. Uudet tossut oli saatava, sillä vanhat olivat jo niin huonossa hapessa.

Olemme kerran aikaisemmin tilanneet juoksukengät netistä. Tossujen piti olla aivan samanlaiset kuin kotona jo olevat, mutta ne eivät olleetkaan hyvät jalkaan. Tuon kokemukset takia on puolisoni karsastanut netistä tilaamista.


Tällä kertaa onneksi tilattu tuote vastasi odotuksia eikä tossuja tarvinnut lähettää takaisin.






Nyt on uusilla lenkkareilla heitetty jo muutama lenkki ja mies on ollut tyytyväinen. Vielä kun valmistaja saisi tossuista yhtä kestävät kuin kilpailija, olisi mieheni erittäin mielissään. Sen verran monta tossuparia kuluttaneena, on mieheni kokemus, että Asicsen tossut kestävät juosta enemmän kilometrejä kuin New Balancet, mutta koska jälkimmäinen on mukavampi jalkaa ja juoksutuntuma parempi, aikoo mieheni jatkossakin suosia kyseistä merkkiä.



Itse olen tosi ronkeli siitä mitä jalkaani pistän ja millä matkojani kuljen. Jalkateräni on lyhyehkö ja leveä sekä varpaani muistuttavat puolikkaitta prinssinakkeja ja sopivien jalkineiden löytäminen on tuskaista. Nyt olen kuitenkin tykästynyt Niken kenkiin ja tämän hetkiset tossuni ovat Air Pegasus 31:set.



 Tosin olen juossut noilla lenkkareilla jo sen verran, että olisi kohta taas etsittävä itsellekkin uudet menopelit....

maanantai 11. toukokuuta 2015

Salia ja juoksua.

Vihdoin olemme päässeet taas normaalin harjoittelurytmin pariin.



Torstaina kävimme salilla kokeilemassa oliko flunssa vienyt voimat. 

Mieheni teki crossfit-tyylisen harjoituksen lämmittelyksi.



Ensin soutua 500m, 10 x 70 kg maastavetoja ja 5 x leuanvetoa, neljä kierrosta ilman taukoja. Lisäksi testattiin maastavedossa maksimia. Mieheni nosti 105 kg. Minäkin innostuin kokeilemaan ja sain nostettua 60 kg.



Maastavetojen lisäksi tein penkkipunnerrusta ja harjoittelin vauhtipunnerrusta pelkällä tangolla.



Pikkumies oli mukana treeneissä ja tytöt leikki ulkosalla.



Perjantaina kävimme ulkoilemassa koko perheen voimin. Siitä reissusta kerroinkin jo edellisessä Pärrinkoski-päivityksessä. 

Lauantai aamuna kävin juoksulenkillä viikon tauon jälkeen. Aluksi juoksin 4 km. Sitten pysähdyin uimarannan jumppapaikalle tekemään selkä- ja rintaliikettä omalla painolla 3 x 15 kumpaakin. Juoksua taas 3.5 km, samat sarjat jumppapaikalla ja 600 m loppuspurtti vanhalle rannalle. 
 Yhteensä juoksu siis mittarissa näkyvät 8.1km.



 Jatkoin vielä lihaskuntotreeniä rannalla. 10 hyppyä laiturille, 50 askelkyykkyä laiturin päähän ja polvennostokävelyä takaisin ja samat uudestaan + 10 hyppyä laiturille. Lopuksi vielä 2 x 20 syväkyykkyä ja 2 x 20 sumokyykkyä sekä kotona vatsoja.

Mieheni kävi kanssa juoksulenkillä lauantaina. Puolentoista viikon treenitauon jälkeen kevyt aloitus, 40 km rennosti.

Sunnuntaina kävimme taas äitienpäivän kunniaksi ulkoilemassa yhdessä. Teimme saman lenkin kuin perjantaina, mutta tällä kertaa emme kerenneet pysähtymään katselemaan kosken kuohuja.

Tämän viikon aloitin peruslenkillä. Tavoitteeni oli juosta kevyesti 10 km. Kymppi tuli kyllä täyteen, mutta ei niin kevyen ja rennon tuntuisesti kuin olin ajatellut. Mutta sitkeästi, kun laittoi tossua toisen eteen, tavoite täyttyi ainakin matkan suhteen.



Huomenna ajattelin polkaista pyörällä keskustan kuntosalille muutaman viikon tauon jälkeen.

perjantai 8. toukokuuta 2015

Pärrinkoski.

 
 
 
 
Flunssa on pikkuhiljaa voitettu ja pääsimme tänään pitkästä aikaa koko perheen voimin ulkoilemaan.

Tarkoitus oli kiertää pikkulenkki, mutta aina se vähän venähtää kun mies on mukana.
Matkaa meille kertyi 8.6 km ja kaiken kaikkiaan olimme ulkosalla pari tuntia.



Tytöt pyöräilivät ja jäivät aina aika-ajoin odottamaan meitä, sillä me aikuset kävelimme ja poika oli mukana rattaissa.



Alkumatkasta ripsi välillä vettä, mutta loppua kohden ilma kirkastui.









Korviimme kantautunut kosken kohina houkutteli meidät hiukan sivupolulle ja poikkesimme katsomaan Pärrinkosken kuohuntaa. Mitä pidemmälle kevät ja kesä etenee, sitä vaimeammaksi kosken virta käy.



Ja pitihän se kaikkien päästä katsomaan, miltä vastarannalla näyttää.


















Loppumatkasta tarvittiin hiukan lisäapuja ylämäissä.



Tasan kymmenen vuotta sitten polkumme kohtasivat ensimmäisen kerran ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Päivä täynnnä hienoja hetkiä. Ei mitään kummempaa ja suurempaa, vain yhdessä oloa ja ajoittaista auringonpaistetta.
<3