sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Muutoksia ja lisäyksiä kisakalenteriin.


Juoksutreenit jatkuvat vaikka kisamatkat vaihtuvat.

Nyt on keskikesän karkelot vietetty ja alkukesä on jo historiaa.
Ja koska treenit eivät ole menneet ihan suunnitellusti ja mukaan on tullut muuttujia, olemme joutuneet miettimään tulevia kisoja uudestaan.

Meillähän oli alunperin tarkoitus juosta elokuussa Helsinki City Maraton, joka olisi ollut minun toinen maraton. Mutta, koska mieheni vapusta asti kipuillut kantapää ei ole vielä osoittanut merkkejä paranemisesta, päätimme, että osallistumme maratonin sijasta Helsinki Street Runinille, joka juostaan HCM:n yhteydessä. Street Runin reitti on sama kuin HCM:n toinen kierros, eli 17 km. Pääsemme siis kuitenkin nauttimaan maraton- järjestelyistä ja -tunnelmasta vaikka matka tulee olemaankin lyhyempi.

Kuva Helsinki Street Runin fb-sivulta.

Mies ei ole malttanut olla täysin juoksematta, vaikka kantapää on ollut arka. Itse asiassa kantapää on kestänyt paremmin nimenomaan juoksua kuin kävelyä. Tosin juhannusreissulla myös pitkä ajomatka tuntui ärsyttävän sitä. Minä välillä unohdan koko asian, sillä miehen tapoihin ei kuulu jatkuva valittaminen.

Mies oli päätöksensä jälkeen huojentunut, sillä hänen ajatusmaailmaansa ei sovi  pelkästään maratonin läpijuokseminen. Hän on sitä mieltä, että jos virallista maratonia ei voi lähteä juoksemaan tosissaan, ei sitä kannata juosta ollenkaan. Hän kun juoksee välillä päälle nelikymppisiä ihan vain pitkänä lenkkinä. Koska ikinä ei tiedä kauanko kantapää meinaa ryttyillä, on hän itseasiassa sitä mieltä, että hänen maratoninsa on ainakin tältä vuodelta juostu. Kunto olisi kyllä kohdillaan, mutta  vaiva on myös vähän laimentanut miehen juoksuintoa. Samoin myös  juhannusviikon flunssa on laittanut kapuloita rattaisiin
.
 Aikaisemmin juoksutauko olisi stressannut miehen mieltä, mutta nyt kun hän tietää, että Street Runista ja syyskuun puolimaratonista selviää vanhalla pohjalla, niin turhalta stressiltä on vältytty. Päätökseen vaihtaa maraton lyhyempään matkaan vaikutti myös se, että mieheni työkuviot tulevat muuttumaan heinäkuussa. Nuo muuteokset vaikuttamaan suuresti koko perheen arkirutiineihin ja hänen treeneihinsä. 


Kuva keskiviikon kotimatkalta.


Eihän minun olisi välttämättä tarvinnut vaihtaa omaa matkaani. Minusta vain alkoi tuntua, etten kerkeä saamaan itseäni ihan sellaiseen kuntoon, että voisin luottavaisin mielin lähteä juoksemaan 42:ta kilometriä. Omat työkuvioni ovat vieneet veronsa, enkä yksinkertaisesti ole jaksanut ujuttaa lenkkikertoja viikkoon ihan siinä määrin kuin olisi pitänyt. Vaikka onnistumisiakin on juoksutreenien suhteen ollut, olen minäkin huojentunut päätöksestä siirtää maratonille osallistumista.
Yksi viimeviikkojen onnistuneimmista lenkeitä on ehdottomasti ollut toissa viikon maanantain pitkis. Edellinen viikko oli tullut otettua juoksun suhteen kevyemmin ja enemmän pyöräilypainotteisemmin. En yhtään tiennyt mitä odottaa tuolta pitkältälenkiltä, sillä juoksu oli taas takkuillut. Asetin tavoitteeksi juosta ainakin kaksi tuntia vaikka sää oli sateinen.

Lähdin matkaan ja kerrankin heti alusta asti meno tuntui jouhevalta. Jo vitosen jälkeen aloin ajattelemaan, että tavoittelisin puolimaratonin mittaista matkaa. Vasta viimeiset kolme kilometriä alkoivat olemaan kunnolla työläämpiä. Mutta koska olin päättänyt juosta sen 21 kilometriä, en antanut periksi. Kertaakaan en edes pysähtynyt tuon lenkin aikana kuvaamaan, vaan jolkottelin koko matkan kertaakaan pysähtymättä. Loppuaikakaan ei ollut hassumpi. Rennolla juoksulla ilman loppukiriä jäin HCR2017:n ajasta vain kolme ja puoli minuuttia.


Pitkänlenkin lukemat.


Tuon pitkän lenkin lisäksi on viime viikkoina tullut juostua muutamia työ- ja kotimatkoja. Tosin yhdestä kotimatkajuoksusta ei ole todistusaineistoa mittarin jäätyä kotiin, joten en ole varma liekkö sitä koskaan tapahtunutkaan... 


7.6.2017 oli yksi alkukesän harvoista hellepäivistä.

15.6.2017 juoksin töihin tehden pienen lisämutkan.

16.6.2017 kaatosade kirvoitti juoksemaan vähän kovemmalla vauhdilla.


 Suurimman osan työmatkoista olen tietenkin kesän kunniaksi hoitanut pyörällä. Olen vaihtelevasti polkenut joko lyhintä tai vähän pidempää reittiä. Riippuen aikataulusta ja säästä. Kuluneella viikolla en itseasiassa juossut yhtään työmatkaa saati muutakaan lenkkiä, niin kuin ei mieskään flunssansa takia.


Alkuviikon työmatkat poljettiin sääsä kuin säässä. Tiistaiaamuna olo oli kuin uitetulla koiralla, vaikka yritin suojautua sadetta vastaan.


Olemme käyneet myös muutamilla yhteislenkeillä miehen kanssa joilla mies on juossut ja minä olen polkenut pojan istuessa pyörän kyydissä. Nuo lenkit teimme silloin, kun meillä oli vielä tarkoitus osallistua maratonille.  


11.6.2017 yhteislenkillä, jolle kertyi matkaa melkein 29km.


Vaikka maratonista luovuimmekin, päätimme ottaa osaa syyskuussa järjestettävään Tampere maratoniin, joka on Takomorunners- yhteisön yhteistyökumppani. Emme tuolloinkaan juokse täyttä matkaa, vaan mies juoksee puolikkaan ja minä tyydyn näillänäkymin kymppiin. Tuon tapahtuman yksi etu on se, että se juostaan meidän kotikonnuilla. Mutta lisää tuosta tapahtumasta tuonnempana.

Lopuksi vielä koostekuva meidän Juhannuksesta, joka ei sisältänyt yhtään juoksukilometriä.
Koska sää oli vaihteleva ja kolea, oli keskiössä hyvä ruoka ja yhdessäolo lapsuusmaisemissa. 




*Osallistumiset tapahtumiin saatu blogiyhteistyö kautta.




tiistai 6. kesäkuuta 2017

Lisäpotkua treeniin ja palautumiseen.* +Alennuskoodi



*Yhteistyössä Life - Hyvinvoinnin oman erikoisliiken kanssa.


Meillä syödään pääsääntöisesti ihan tavallista kotiruokaa. Pyrimme syömään monipuolisesti kaikkea kohtuudella periaatteella, jotta treenit kulkisivat mahdollisimman hyvin. Käytämme jonkin verran myös vitamiini- ja hivenainevalmisteita sekä urheilu- ja palautumisjuomia, jotta itse urheilusuoritukset sujuisivat hyvin ja palautuminen niistä olisi optimaalista.


Meillä testissä olleet Life-tuotteet.


Saimme jokin aikaa sitten Takomorunnersin kautta Life-tuotteita testattavaksi.
Life on monipuolinen terveyden ja hyvän olon erikoisliike. Heidän valikoimistaan löytyy tuotteita niin sisäiseen- kuin myös ulkoiseen hyvinvointiin liittyen. Lifellä on myös oma Life-tuotesarja josta löytyy korkealaatuisista raaka-aineista valmistettuja luontaistuotteita ja luonnonkosmetiikkaa. Niissä kiteytyy tuotesarjan innoittajan Carl von Linnén (joka eli jo 1700 luvulla ja oli aikansa etevimpiä kasvitieteilijöitä) neuvo "syö oikein, liiku sopivasti ja voi hyvin." 



Meillä oli testattavana seuraavat tuotteet.

Life MultiSport


Life MultiSport on kehitelty paljon urheilua harrastavan tarpeisiin.


Life MultiSport on erityisesti paljon liikkuvalle tarkoitettu monivitamiini, jossa on erityisen suuret annokset kaikkia energia-aineenvaihduntaan osallistuvia B-ryhmän vitamiineja (B1, B2, B5, B6 ja B12) sekä C-vitamiinia, seleeniä ja sinkkiä, jotka paitsi suojaavat soluja hapetusstressiltä, myös edistävät immuunijärjestelmän pysymistä normaalina. Paljon liikkuva tarvitsee enemmän energiaa, jonka valmistamiseen elimistö tarvitsee mm. B-ryhmän vitamiineja; vesiliukoisten C- ja B-vitamiinien tarve myös lisääntyy kun nestekierto on runsasta. Myös muut, joilla B-ryhmän vitamiinien tarve on lisääntynyt, voivat hyötyä Life MultiSportista.
Kaikissa Lifen monivitamiineissa on käytetty pääasiallisena B-vitamiinien lähteenä luonnollista guavauutetta. Niiden sisältämä C-vitamiini on valmistettu luonnollisella kaksoisfermentaatiomenetelmällä, ja mineraaleissa on käytetty hyvin imeytyviä orgaanisia yhdisteitä. Jokainen monivitamiini sisältää 12 eri vitamiinia ja 8 kivennäisainetta, sekä kasviuutteita joiden luonnolliset tehoaineet mm. tukevat vitamiinien imeytymistä. Käyttörajoitukset: Sisältää jodia, joten ei sovellu jodiallergikoille, kilpirauhasen liikatoiminnasta kärsiville tai thyroxin-lääkityksen kanssa käytettynä.**


Yksittäispakatut vitamiini ja hivenaine kapselit.


Kerran päivässä aterian yhteydessä otettavissa kapseleissa ei ole muuta negatiivista mainittavaa, kuin kohtalaisen voimakas haju ja maku, mutta kaikkeen tottuu. 


Life Sport L-Glutamine


Apua palautumiseen.


Aminohapot ovat proteiinien rakennuspalikoita ja niitä esiintyy useimmissa käyttämissämme elintarvikkeissa. Life L-Glutamiini sisältää puhdasta L-Glutamiinia, ilman makeutusaineita.**

L-Glutaminea otetaan yksi mittalusikallinen päivässä urheilusuorituksen jälkeen. Se parantaa proteiinisynteesiä jolloin palautuminen nopeutuu. Mieheni on käyttänyt tätä tuotetta meillä enemmän ja hän on huomannut sen todella nopeuttavan palautumista kovista urheilusuorituksista. 


Sport Nutrition Gainer


Ennen ja jälkeen treenin.


Gainer on hiilihydraattipitoinen valmiste, joka soveltuu  välipalaksi, tankkaamiseen ennen harjoitusta ja palautumiseen harjoituksen jälkeen. Hyvänmakuinen juomajauhe sisältää sekä nopeasti että hitaasti pilkkoutuvia hiilihydraatteja ja proteiineja, joiden suhde (2:1) on ihanteellinen paljon energiaa kuluttavien lajien harrastajille tai massanlisäyskauden aikana. Gainer ei sisällä keinotekoisia aromi-, makeutus- tai väriaineita. Sisältää maidon ainesosia ja laktoosia. Sekoitussuhde: 1 dl (61 g) Gaineria ja 3 dl valitsemaasi juomaa. Nautitaan 1–3 kertaa päivässä. **


Kuin kaakaota joisi.


Itse olen sekoittanut Gainerin aina veteen ja käyttänyt sitä lähinnä palautumisjuomana. Kahdesta makuvaihtoehdosta, mansikka ja suklaa, meillä oli testattavana jälkimmäinen. Jauhe sekoittuu helposti sheikkerissä ja on maultaan miellyttävä.


Life Body Lotion Citrus   


Sitruunan tuoksua koko vartalolle.


Life Body Lotion Soften up vartalovoide on nopeasti imeytyvä voide, joka sisältää kosteuttavaa aloe veraa ja kookosöljyä. Ne jättävät ihon ihanan pehmeäksi ja sileäksi. Tuoksuna virkistävä sitrus.**


 Tähän tuotteeseen tykästyin heti ensimmäisellä käyttökerralla. Voiteen tuoksu on raikkaan sitruunainen, alkuun hiukan voimakas, mutta haihtuu suhtnopeasti. Se kosteuttaa hyvin, imeytyy nopeasti eikä jätä ihoa tahmaiseksi.


Life Foot Cream


Jalkojen hyvinvointiin.


Life Foot Cream on kosteuttava ja pehmentävä jalkavoide kuiville ja rohtuneille jaloille. Se sisältää runsaasti mehiläisvahaa, luonnon kasviöljyjä ja kosteutta sitovia aineita antaen siten pitkäaikaisen suojan kuivumista vastaan. Life Foot Cream hoitaa myös halkeilevat kantapäät ja kovettumat sekä palauttaa jalkojen iholle sen luonnollisen pehmeyden ja sileyden. Mentoli ja eukalyptus raikastavat ja virkistävät väsyneitä jalkoja. Life Foot Cream ei sisällä parabeeneja eikä mineraaliöljyjä, eikä sitä ole testattu eläimillä. Vegaanien kannattaa ottaa huomioon, että tuote sisältää mehiläisvahaa. Levitä jalkojen iholle alkuun kahdesti päivässä. Kun jalat ovat pehmeät ja kosteutetut, jatka käyttöä kerran päivässä tai tarpeen mukaan.**


Jalkavoide on kanssa mahtava tuote. Olen laiska käymään jalkahoidossa tai hoitamaan jalkojani itse. Foot Creme saa jalat tuntumaan pehmeämmiltä joka käyttökerran jälkeen. Sen tuoksu on mieto ja se levittyy hyvin.  

Life-myymälöitä on Suomessa noin 90 ja pohjoismaissa yhteensä noin 450. Niissö koulutetut asiantuntijat auttavat ja palvelevat asiakkaita. Lisäksi heidän luotettavan verkkokaupan kattavasta valikoimasta voi tilata tuotteita kotiovelle asti.


Kuva Lifen Facebook-sivulta.


Itse tulen varmasti tilaamaan uudestaan Life-tuotteita tai piipahdan heidän myymälässään. Lähin kun on melkein työpaikkani vieressä. Jos sinä kiinnostuit heidän tuotteistaan on nyt blogini lukijoilla mahdollisuus saada -10%:n alennus verkkokauppatilauksesta koodilla takomolaura10. Koodi on voimassa kaksi viikkoa alkaen tästä päivästä, eli tiistaista 6.6.2017.



**Teksti lainattu suoraan www.life.fi



sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Juoksua, pyöräilyä ja bambua*.


Kaksi viikkoa on kulunut HCR:nin puolikkaasta ja pikkuhiljaa alkaa kroppa palautumaan tuosta koitoksesta. Ensimmäiset juoksulenkit tosin ovat olleet aika takkuisia ja tukkoisia, mutta eiköhän tuo juoksu ala  taas kulkemaan kunhan jalat ensin tottuvat työmatkapyöräilyn mukanaan tuomaan lisärasitukseen. 


Kuva noin parin viikon takaa ensimmäiseltä kotimatkapyöräilyltä.


Aloitin meinaan vihdoinkin työmatkapyöräilyn heti maanantaina tuon Helsinki reissun jälkeen. Tarkoitus oli aloittaa se jo aikaisemmin keväällä, mutta kylmät ilmat ja flunssa viivästyttivät aloitusta. Viimeisin kuukausibussikortti loppui juuri HCR viikolla, mutta en viitsinyt aloittaa pyöräilyä juuri ennen kilpailua, sillä arvasin pyöräilyn vetävän jalat tukkoon oudokseltaan. Ensimmäiset pyöräilyt sujuivat muuten ihan hyvin, mutta kyllähän siinä alkuun takalisto kipeytyi. Alkuun oli aina alkumatkasta  hiukan hankaluuksia istahtaa satulaan, mutta onneksi arkuus helpotti hetken päästä.


Maisemia työmatkan varrelta.


Suorin reitti meiltä työmaalleni on noin seitsemän kilometrin mittainen, mutta monesti ajan pienen lisämutkan kautta parmpien maisemien takia. Silloin matkaa tulee päälle kahdeksan kilometriä. Joskus taas, jos on aikaa ja sää on hiono tulee kotiin poljettua useammankin lisämutkan kautta. Pyöräily on minulle hyvää peruskuntotreenia tuo mukavaa vaihtelua  kesäajan harjoituksiin. Kuljen vieläkin toisinaan työmatkan bussilla, jos toinen suunta on tarkoitus juosta tai pääsenkin kotiin kyydillä.

Nyt on torstaina käyty myös tämän kesän ensimmäisellä kimppalenkillä, jolla mies juoksee ja minä poljen vieressä pojan istuessa kyydissä. Tuon lenkin piti alkuun olla ihan vain normaalin mittainen peruslenkki jolle lupasin lähteä seuraksi oman tunnin mittaisen juoksulenkkini jälkeen. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat kun tulin kotiin vaihtamaan varusteita ja haukkaamaan pientä välipalaa. 

Mies olikin sitä mieltä, että hän voisi sittenkin juosta viikon pitkiksen. Ei siis auttanut muu, kuin pakata nestettä kunnolla mukaan. Reitti suunniteltiin niin, että se soveltui hyvin myös pyörällä ajettavaksi. Tosin reilun puolenvälin jälkeen jouduimme tekemään pikaisen reittimuutoksen ratikkatyömaan takia. Kaikenkaikkiaan matkaa kertyi 27 km. Loppuvaiheessa miehen energiat meinasi loppua, sillä hän ei ollut valmistautunut niin hyvin kuin yleensä pitkää juoksua varten. Tukkoisesta menosta huolimatta keskivauhti pysytteli viiden minuutin tuntumassa. Minä pystyin ehkä puolet matkasta ottamaan iisisti, mutta kyllä matkan varrelle sattui useampikin ylämäki joissa sai polkea ihan tosissaan. Poikakin jaksoi kohtalaisen hyvin istua kyydissä koko reilun parituntisen, kun hän sai ekan kympin jälkeen rusinarasian hyppysiinsä.


Vielä mahtuu poika omaan istuimeensa ja äidin kyytiin mukaan.


Mies huilasi koko ensimmäisen viikon kisan jälkeen. Hänelle iski vaihteeksi flunssa kovan suorituksen jälkeen. No, onneksi jälkeen eikä ennen. Tällä viikolla hän onkin sitten juossut jo ihan normaaliin tapaan noin 16:ta kilometrin lenkkejä tuon pitkiksen ja yhden salitreenin lisäksi.

Niin ja niissä minun ensimmäisissä juoksulenkeissä kisan jälkeen ei juurikaan ole kehumista. Ensimmäinen meni täysin penkin alle. 

Yritin maanantaina juosta töistä kotiin huonolla menestyksellä. Jalat hyytyivät jo reilun kolmen kilometrin jälkeen ensimmäisessä kunnon ylämäessä. Yritin lyhyen kävelypätkän jälkeen juosta vielä edes pieniä pätkiä, mutta viiden kilometrin jälkeen luovutin ja tyydyin täysin pelkkään kävelyvauhtiin. Mielessä pyöri vain, että miten ihmeessä olin jaksanut juosta puolimaratonin noin viikkoa aikaiesemmin, kun nyt meno tuntui niin toivottomalta. No, osittain hyytymiseen varmasti vaikutti turhan kova alkuvauhti, kun en malttanut alkuun himmailla. Tuo oli myös ensimmäinen lenkki kunnolla lämpimässä säässä, joten sekin saattoi vaikuttaa asiaan.


Maanantain tuskainen ilme kun juoksu ei vaan kulkenut.


Torstain lenkillä jalat olivat tukkoiset tiistain salitreenin jäljiltä vaikka keskiviikon olin täysin huilannut. Juoksu kulki kuitenkin vähän paremmin ja jaksoin juosta kasin. Pysähdyin tosin Pärrinkoskella ja  muutaman kerran kuvaamaan alkukesän kukkasia. Yritin nyt ottaa maltilla, sillä edessä oli vielä se pyöräily miehen lenkkiseurana.


Ketunleipiä lenkkipolun varrelta.


Vielä riittää vettä pienessä luonnonkoskessa.


Olen myös testaillut kuluneella viikolla Color4Caren bambualusvaatteita. Aikaisemminhan minä olen testaillut heidän tukisukkiaan, joita löytyy monissa eri väriyhdistelmissä. Alusvaatteet ovat  käytännonläheisiä sekä arki- työ- ja miksei jopa urheilukäyttöön sopivia. Niiden värikirjo on maltillisempi. Tällä kertaa päädyin tilaamaan täysin mustan setin, topin ja saumattomat alushousut.


Color4Caren bambualusvaatteita.


Toppi on mukavan pitkä ja siinä on säädettävät olkaimet. Miellyttävän tuntuinen ja iholle helläväraisesta materiaalista 93% on bambua ja 7% elastaania.  ja sen saa pestä jopa 60 asteessa. Saumattomien alushousujen materiaali on 75% banbua, 20 nylonia ja 5% spandexia. Ne ovat hyvät alushousut myös juoksuun sillä ne pysyvät hyvin ylhäällä eikä niissä ole ylimääräisä saumoja hiertämässa.


Perustoppi on juuri sopivan mittainen minun makuuni.


Bambusta valmistetut vaatteet pysyyvät pidempään raikkaina lämpötilasta riippumatta sillä sen luonnollisten ominaisuuksien ansiosta materiaali on hengittävää ja nopeasti kuivuvaa. Näiden vaatteiden valmistuksessa on käytetty bambua, jonka viljelyssä ei ole käytetty keinolannoitteita eikä se vahingoita pandojen elinympäristöä.

Nyt olisikin sitten aika suunnata viikon viimeiselle lenkille. Toisaalta tekisi mieli ottaa ihan lunkisti, mutta koska elokuun maratoni lähestyy vääjäämättä, olisi syytä saada itsensä lenkille. Saas nähdä mitä lenkistä tällä kertaa tulee. Tarkoitus olisi ainakin juosta vähän pidempi lenkki.


Arboreettumissa kesän vehreys alkaa kukoistamaan.


*Yhteistyössä Color4Caren kanssa.







 


perjantai 19. toukokuuta 2017

HCR 2017 - kahdella vauhdilla.



Ensimmäinen Helsinki City Run on nyt sitten takana.
Samalla tuli juostua ensimmäinen virallinen puolimaraton. Miehellä on kyllä entuudestaan kokemusta puolikkaiden juoksemisesta, mutta edellisestä on jo useampi vuosi aikaa.


Kaksi uutta mitalia palkintokaappiin.


Meidän ikimuistoinen HCR-päivä alkoi junamatkalla Tampereelta Helsinkiin. Kotona olimme tankanneet kunnon aamupalan ennen lähtöä. Kun saavuimme perille haimme hiukan matkaevästä, koska starttiin oli vielä reilusti aikaa. Mitään tuhtia ateriaa emme halunneet siinä välissä syödä ettei maha menisi sekaisin.


Matka evästä jotta jaksaa juosta.


Suuntasimme Töölön kisahallille hakemaan juoksunumeroita ja muita tykötarpeita. Samalla tustustuimme EXPO:n tarjontaan joka oli kaikille avoin tapahtuma. Siellä tapahtuman yhteistyökumppanit, mm Sportyfeel ja Garmin, olivat vahvasti esillä.




EXPO:ssa oli monenlaista maistiaista tarjolla mm. Lohilon proteinijäätelöitä.


Päästiin maistelemaan myös Den Lille Nøttefabrikkenin pähkinäsekoitusta.


Intersportin kisamyymälässä riitti kuhinaa.


Seuraava etappi oli Sonera Stadium ja varusteiden vaihto. Hiukan arvuuttelimme miten juoksua varten pitäisi pukeutua. Sää oli kaunis ja aurinkoinen, mutta siellä mihin tuuli pääsi kunnolla puhaltamaan oli vilpoista. Mies päätyi sortseihin ja t-paitaan. Minä taas vilukissana ja hitaamman vauhdin edustajana pitkiin trigoisiin ja pitkähihaiseen juoksupaitaan.


Miehellä oli selkeä tavoite minä taas varauduin suunnitelmilla A, B ja C. Ehkä ensivuonna tavoitellen tuota 2.20...


Jännitys alkoi tiivistyä. Vielä viimehetken energiatankkaus ja vähän juomista ja oli aika lähteä saattamaan mies matkaan. Hänen oli määrä startata ensimäisen lähtöryhmän mukana. Minä sain odotella omaa lähtövuoroani vielä vajaan tunnin. Mahani oli temppuillut pitkin aamua ja se lisäsi omaa jännitystäni ennen starttia.


Mieheni valmistautumassa omaan suoritukseensa.


Vihdoin äänimerkki soi ja harmaa ryhmä sai ampaista matkaan. Olin jättänyt sykevyön tarkoituksella kotiin, sillä en halunnut sen hiertävän turhaan. Päätin luottaa ennemmin omaan tuntemukseen kuin mittarin lukemiin. Alkumatkasta yritin välttää liian innokasta menoa ja pitää juoksun keveänä rentona. Seurailin ajoittain mittarista vauhtia, jotta tietäisin vähän missä mennään. 

Juoksu tuntui yllättävän helpolta siihen nähden miten nihkeältä juoksu oli tuntunut viime aikoina.
Alkumatkasta reitti oli mukavan tasaista ja alamäkivoittoista. Kolmen kilsan kohdilla aloin jo odottamaan ensimmäistä juomapistettä. Niiden odottelu rytmittikin oikeastaan koko kisaa.

Seitsemän kilsan kohdilla aloin odottamaan mieheni soittoa. Olimme sopineet, että hän soittaa minulle, kun hän pääsee maaliin ja on saanut hengityksen tasaantumaan. Tiesin hänen tavoitteen ja sen mukaan pystyin arvioimaan maaliintuloajan. Tosin oli vain arvoitus kuinka paljon kipeä kantapää haittasi juoksemista. Vilkuilin puhelimesta tulospalvelua, jotta tietäisin juttelisinko tyytyväisen vai pettyneen miehen kanssa.

Vihdoin puhelin soi ja tietenkin minä olin juuri juoksemassa ylös ensimmäistä pitkää nousua ennen kympin juomapistettä. Miehen juoksu oli mennyt nappiin ja kipeästä kantapäästä huolimatta juoksu kulki siivittäen hänet maaliin 1:40,30 loppuajalla. Alkumatkasta hän joutui oikeaa jalkaa ajoittain ontumaan, mutta loppua kohden kipuilu unohtui. Ilman tuota ilkeää kantapää vaivaa olisi aika varmaan ollut parempikin, sillä mitään muita vaivoja tai ongelmia ei hänellä juoksun suhteen ollut. Nesteet olivat imeytyneet hyvin ja tankkaus oli mennyt muutenkin putkeen.

Mies kyseli minun kuulumiset ja tsemppasi minua. Pelkäsin aloittaneeni kuitenkin liian lujaa, mutta mies uskoi kaiken menevän hyvin ja tokaisi, että 15:ta kilometrin ylämäkien jälkeen helpottaa.

Vihdoin saavuin toiselle juomapisteelle. Hörpin juomat ja mussutin muutaman rusinan. Sain uutta virtaa ja mielessä siinsi seuraava etappi. Joskus kympin jälkeen kaivoin vyölaukustani oman matka evääni ja haukkasin siitä paloja silloin tällöin. En antanut ohijuoksevien kanssakilpalijoiden latistaa fiilistäni vaan jatkoin omalla taktiikallani. Vastaan alkoi tulla myös syystä tai toisesta kävelyyn siirtyneitä puurtajia. Olin itsekkin pelännyt, että saattaisin joutua kävelemään ylämäkiä, mutta en minä joutunutkaan.

Ja mies oli oikeassa. 15:ta jälkeen alkoi helpottaa. Kunhan ensin sai raahattua itsensä tokavikalle juomapisteelle. Sen jälkeen päätin ettei pelkkä läpijuoksu riittäisi, vaan loppumatkasta laitetaan kaikki peliin. Enään ei himmailla turhia.

Olen myös aikaisemmin huomannut sen, että jos meno on oikein tahmeeta, löydän ympäristöstä herkemmin kuvattavaa (= syyn pysähtyä). Keskuspuiston valkovuokkomeri houkutteli kuvaamaan, mutta arvatkaapa montako kuvaa minulla on otettuna matkan varrelta? Ei sitten niin yhtään! Ei silloin voi pysähtyä, kun juoksu kulkee ja kello raksuttaa maalissa.

Mies soitti uudestaan noin 18:ta kilometrin paikkeilla ja varmisti, että kaikki on hyvin. Viimeiset tsemppaukset ja hän olisi maalissa odottamassa. Muutama viimeinen mäki pisti toden teolla puuskuttamaan, mutta onneksi aina sen jälkeen tuli alamäki jota lasketella alas. Varsinainen loppukiri alkoi Auroransillan päältä. Näin yhden lippalakin, jonka päätin ohittaa. Jäin sen verran mottiin yhdessä kaarteessa, että tuo lakki pääsi harmikseni karkaamaan, mutta alkoikin uusi kamppailu...

 Oikelta puolelta minut ohitti vanhempi mies... Sitten minä ohitin hänet... Hän pyrki uudestaan ohitseni... Näin, että hän piti minua viimeisenä taistonaan... Taisin jopa kirota ääneen ja laitoin viimeisen vaihteen silmää... Enää viimeinen tiukka kaarros maalille... Minulla oli parempi juoksulinja... Vedin mutkan tosin sen verra tiukasti, että kylkeni melkein hipoi aitaa ja olin kompastua jalkoihini... Mutta pysyin pystyssä ja mies pysyi takanani... Ja vihdoinkin MAALISSA!!!


Päästiin fiilistelemään maalialuetta jo ennen starttia.


Näin mieheni aidan vieressä heti maalin tuntumassa. Hoipertelin hänen luokseen ja vedin henkeä. Pienen hetken tuntui, että taju meinaa lähteä. Olin kuulemma liidun valkoinen. Mutta halaus ja pari kunnon hengennvetoa ja elämä alkoi voittaa taas.


Maalissa loppuajalla 2:25,17.


Sain mitallin kaulaan ja kylmää juotavaa. Maalihuolto oli kattava. Mielestäni tapahtuma oli muutenkin hyvin järjestetty. Tosin juomapisteiden jälkeen olisi voinut olla roskikssia vähän kauempanakin. Kaikki kun eivät kuitenkaan pysähdy juomaan. Mutta tuo nyt on vain pieni huomio isossa kokonaisuudessa.

Fiilis oli mitä parhain. Olin antanut kaikkeni ja lähtökohtiin nähden juoksu oli mennyt paremmin kuin olin uskaltanut etukäteen toivoa. Loppuaika ei ole ehkä maailman nopein, mutt voitin itseni. Matkalla muistin taas miksi haluan juosta, vaikka ei aina tossu nousisikaan niin keveästi.

Aurinko paistoi ja ympärillä oli mahtava tunnelma. Vaihdeltiin kuulumisia toisten juoksijoiden kanssa, jokaisella oli omanlaisensa tarina kerrottavana. Oli onnistumisia ja sitten taas toisilla ei kaikki ollut mennyt ihan niin kuin he olisivat toivoneet. Mutta yhdestä asiasta melkein kaikki oli samaa mieltä. Uudesta reitistä tykättiin. Niin tykkäsimme myös me.
Ehkä ensivuonna juoksemme HCR:n uudestaan.


*Osallistumiset tapahtumaan saatu blogiyhteistyöllä SUL:n kanssa.





 

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Vajaa viikko puolikkaaseen.


Voi kauhistus!
Enää vajaa viikko siihen, kun pitäisi astella juoksunumero rinnassa HCR:n lähtöviivalle ja lähteä testaamaan muiden juoksuun hurahtaneiden kanssa uudistettu puolimaratonreitti. 


Kuva otettu Helsinki running events 2-2017 lehdestä.


 Juoksunumerot on saatu  ja omat lähtöryhmät ovat varmistuneet. Ihan ei mies kerkeä juoksemaan maaliin asti ennen kuin minä pääsen starttaamaan. Hän meinaan starttaa ensimmäisessä eli valkoisessa ryhmässä ja minä vajaan tunnin myöhemmin harmaassa ryhmässä. Tiedän, että itse olen turhankin kovassa lähtöryhmässä. Minulla oli ilmeisesti turhankin optimistinen haave kuntoni kehityksestä ilmottautumishetkellä, mutta en tullut muuttaneeksi tavoiteaikaa ennen ryhmien muodostamista.  


Lähtöryhmät. Kuva otettu Helsinki running events 2-2017 lehdestä.



Epävarmuus yrittää luikerralla mieleeni ja koitan hätistellä sitä pois positiivisen ajattelun avulla. Tuskin olisin näin epävarma itsestäni, jos viimeviikkojen valmistautuminen olisi mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Toissaviikkoisen räkätaudin takia väliin jäi yksi salitreeni ja viikon juoksulenkit. Eniten kuitenkin harmittaa se, etten päässyt juoksemaan viimeistä kunnon pitkäälenkkiä sairatumisen takia. Kuumetta minulla ei varsinaisesti ollut, mutta olo oli sen verran vetämätön ettei lenkille lähdöstä kannattanut haaveilla. Onneksi sentään olo parani loppuviikoa kohden ja pääsin nauttimaan kauan odotetusta Haloo Helsingin keikasta Pakkahuoneella.


Viimeviikon kovin "urheilusuoritus" tuli suoritettua tanssien.


Viikko sitten sunnuntaina vappuaaton räntäsateessa uskaltauduin taas pukemaan lenkkitamineet päälle. Varovasti tunnustellen lähdin matkaan. Itse oli ajatellut juoksevani rauhallisesti 6-8 kilometriä. Loppuperin juoksin kuitenkin täyden kympin, sillä mieheni mielestä siihen olisi hyvä pyrkiä. Vauhdissa ei ollut kehumista, mutta pakko oli aloittaa rauhallisesti.


Vappuaaton loska ja säähän sopivat jalkineet.


Varovasti ja hissukseen räkätaudin jälkeen.


Vappupäivänä auringonpaiste houkutteli taas juoksemaan. Mies tosin piti lepopäivän, sillä edellis päivän pitkä (34km) painoi jaloissa. Lisäksi oikean jalan kantapää ärtyi tuosta vappulenkistä. Ilmeisesti kantapää ei tykännyt kenkävalinnasta. Mies on jo jonkin aikaa juossut taas ruullaavammilla Adidaksilla, mutta tuolle lenkille hän valitsi jäykemmät Saigonit jotka olivat muuten rätäsäähän sopivammat. 


Vielä ovat aamut olleet kylmiä.


Mutta takaisin vappupäivän juoksuun. Uskaltauduin juoksemaan hitusen vauhdikkaammin. Muutaman kuvaustauon ansiosta jaksoin juosta taas kympin. Myöhemmin päivällä kävelimme vieleä useamman kilometrin kaupungilla auringosta nauttien ja vappuhumua ihmetellen.


Kevään ensimmäinen perhoshavainto.


"Vappukukka" tienposkessa.


Koska aika alkaa käydä vähiin kävin myös keskiviikkona aamulenkillä. Otin alun rauhallisemmin, mutta loppumatkasta yritin juosta yhden kilometrin vielä vähän kovempaa. Ensin ajattelin juosta koko kympin lenkin pysähtymättä, mutta pitäähän sitä nyt edes yksi kuva lenkin varrelta taltioida ja pysähdyin hetkeksi yhdeksän kilometrin jälkeen.


Kukkimisen aloitttaneet pajunkissat aamuauringossa.


Perjanataina kävimme salilla tekemässä kevennetyn jalka ja selkätreenin. Jos viimeviikon sali ei olisi jäänyt väliin olisimme varmaan nyt jättäneet tuon treenin tekemättä. Mutta, koska ensi viikolla ei painoja nostella, jotta jalat eivät olisi jumissa kisapäivänä, olisi tullut turhan pitkä salitauko.


Hiirenkorvalla. Kyllä se kesä sieltä pikkuhiljaa lähenee.


Mies innostui eile lauantaina juoksemassa vielä 14 km vaikka hänen piti juosta jo vähän lyhempi lenkki. Tänään hänellä on vuorossa sunnuntaipitkiksen sijaan lyhyt veryttely. Kantapää oireilee edelleen, mutta toivottavasti vaiva alkaa helpottamaan pallonpyörityksen ja geelipohjallisten avulla.

Minulla on tänään kanssa lenkkipäivä. Ohjelmassa on kevyt 4-5 km. Saman moiset olisi tarkoitus juosta vielä maanantaina ja keskiviikkona. Muuten otetaan iisisti. Bussikorttikin umpeutuu maantaina, mutta taidan aloittaa työmatkapyöräilyn vasta HCR:n jälkeen. En meinaan ole vielä pyöräillyt talven jälkeen enkä nyt todellakaan halua jumiuttaa takalistoani istumalla satulaan pitkän tauon jälkeen.


Kevään enimmäisä kukkasia on päästy jo onneksi ihastelemaan


Tulevaan puolimaratonreissuun on valmistauduttu muutenkin jo monin tavoin. Mm. lastenhoito on järjestetty ja junaliput mennen tullen on varattu. Samoin myös pöytävaraus on tehty illaksi. Kisapäivän syömisiä ennen starttia on mietitty, mutta vaatetusta ei ole vielä lyöty lukkoon. Varusteet selvinnee sitten lähempänä, kun säästä on tarkempaa tietoa. Ja ennenkaikkea lehtistä on kanssa luettu huolella ja aikatauiluhin tutustuttu.


Helsinki running events 2-2017 lehdessä oli paljon luettavaa.


Jännittäviä aikoja siis eletään...



*Osallistumiset tapahtumaan saatu blogiyhteistyöllä SUL:n kanssa.