lauantai 29. elokuuta 2015

Peruskuntoa parantamassa.


 Lauantai ja viikon ainoa kunnon lepopäivä.

 Alkuviikko mennä vierähti taas lapsia saatellessa. Viiden päivän aikana kilometrejä kertyi 54,1.
Keskiviikkona ja perjantaina lenkkeily jäi yhteen kertaan, mutta muina päivinä tuli tehtyä kaksi lenkkiä.
Reipas kävely vaunujen kanssa on minulle hyvää peruskunnon kasvattamista tässä vaiheessa. Sykkeeni nousee edelleen helposti, mutta olen silti juossut muutaman lenkin silloin tällöin reippaammin. Ihan vain mielen virkistykseksi ja pään nollaamiseksi.


Kiipeilyteline koulun pihalla.


Lihaskuntoharjoittelun suhteen olen ollut vieläkin aika laiska. Maanantaina tosin tuli tehtyä koulun pihalla viisi sarjaa leuanvetoja kuminauhalla ja neljä sarjaa punnerruksia puomia vasten. Muutamana aamuna olen myös yrittänyt tsempata itseni tekemään vatsalihasliikkeitä.  Maanantain kaunis ilma innoitti minut myös kävelemään aamusta 11,2 km. Poikakin kun nukahti alkumatkasta rattaisiin, ei ollut mitään kiirettä kotiin. Iltapäivästä kävelin vielä kiertotien kautta hakemaan lapsia.


Vedenpinta oli maanantaiaamuna aivan tyyni ja taivas oli kirkas


Viikon edetessä ilmakin on muuttunut aamu aamulta syksyisemmäksi. 


Tiistaiaamu ei ollut enää niin kirkas.


Keskiviikkoaamuna saikin pitkästä aikaa kävellä vesisateessa. Tuo kerta tuskin jäänee ainoaksi syksyn edetessä. Mutta oikealla asenteella ja kunnon varustuksella ei sateista kannata olla moksiskaan. Onneksi saimme nauttia lukuvuoden alussa auringonpaisteesta. Nyt, kun on takana kolmisen viikkoa aamulenkkejä, olen saanut hyvän vaihteen päälle. Aamuisin ei enää tuota vaikeuksia lähteä liikkeellä ja jo illalla ajattelen, että jes aamulla lenkille.


Keskiviikkona sade ropisi iloisesti.


Tämänviikon reippaammat lenkit tuli juostua torstaina ja perjantaina. Torstaiaamuna sain naapurin seuraksi. Kun olimme saattaneet eskarilaisen, jatkoimme lenkkiä välillä kävellen ja välillä juosten. Tuolle lenkille tuli mittaa yhteensä 7 km. Lopussa vielä innostuimme vetämään muutamat kunnon ylämäkivedot reippaalla vauhdilla.

Perjantaina juoksin aamulenkin yksin. Ensin tietysti kiersin koulun kautta, mutta koska tytär lähti liikkeelle pyörällä, sai jo alusta alkaen ottaa reippaamman vaihteen päälle. Parin kilometrin kohdalla tulee aina tuo pakollinen pysähtyminen, kun saatan muksun sisätiloihin, mutta sitten matka taas jatkuu. Lopulta kiersin perjantaina melkein saman reitin kuin edellisenä aamuna. Tosin nyt koko matkan juosten, itseni haastaen ja loppua kohden vauhtia kiristäen. Lopun viimeiset 150 metriä ylämäkeen sai sydämeni melkein  pomppaamaan rinnasta ulos. Maksimisyke nousikin hetkellisesti 190:een. Tajukin meinasi mennä, mutta kun sain hengitykseni tasaantumaan, oli fiilis mahtava. Alunperin tarkoitukseni oli juosta tuo lenkki rennosti ja kevyesti, mutta joskus sitä vain karkaa mopo käsistä.


Perjantaiaamun lukemat.


Vielä tuo vauhti tuntuu raskaalta. Tarkoitus on vielä jatkaa kunnon parantamista ihan vain peruslenkeillä, jotka minun kohdallani tarkoittavat niitä reippaita kävelyjä rattailla ja ilman. Muutaman lenkin viikossa aion kyllä juosta, jotta keväällä ei tarvitse vauhtiharjoittelua aloittaa aivan nollasta. Näin mieheni on minua ohjeistanut Hän kun on tosiaan sitä mieltä, että minäkin juoksen ensi vuonna sen maratonin.


Mieheni on edelleen pitänyt lepoa juoksusta koko kuluneen viikon ja on ajankuluksi remontoinut taloyhtiön pihassa olevaa leikkimökkiä.






Ensi viikolla olisi miehellänikin tarkoitus aloittaa pikkuhiljaa treenaaminen.
Mutta tänään otamme ihan iisisti ja käymme isomummilla vierailulla ja
huomenna mahdollisesti suuntaamme Ruoveden Siikanevalle vähän retkeilemään.


Tämän otuksen kanssa tartuimme samaan harjanvarteen yhtäaikaan .





sunnuntai 23. elokuuta 2015

Tyhjä olo.


Tyhjä olo, kuvastaa tunnetta joka vallitsee maratonin jälkeen. 
Näin mieheni kuvaili tunteitaan seuraavana päivänä maratonin jälkeen. Kun jotain odottaa ja johon satsaa oikein kovasti ja sitten kun se on ohi, on ihan ymmärrettävää, että olo on hiukan haikea. 
Tilanne korjaantuu, kun uudet tavoitteet on asetettu ja niitä kohti lähdetään menemään.


Aamulenkillä tiistaina.


Tämän viikon mieheni on huilannut ja palautellut. Ihan kokonaan ei olla maattu laakereilla tälläkään viikkolla. 
Tosin se maanantai meni miehelläni hyvin aloillaan ollessa migreenin takia.


Aamun hienoja hetkiä. Kyllä on kelvannut tällä viikolla ulkoilla.


Itse olen jäänyt aivan koukkuun aamulenkkeihin jotka ovat tulleet rutiineihin eskarin myötä. Eskarilainen kun pitää saattaa aamulla yhdeksään ja hakea yhdeltä. Meiltä lyhin matka koululle yhteen suuntaan on noin 1,7 km. Bussi kulkisi aivan vierestä, mutta en todellakaan viitsi tuon mittaisen matkan takia ahtautua täysinäiseen kulkuneuvoon. 
Ja koska ajokorttia minulle ei ole, jää vaihtoehdoiksi omat jalat tai polkupyörä.


Pojan kanssa saatilla.


Nyt varsinkin, kun ilma on ollut vielä mitä parhain, on tullut kierrettyä mutkan kautta kotiin aamulla tai mennessä hakemaan koululta. Kaiken kaikkiaan tällä viikolla kertyi kilometrejä viitenä päivä yhteensä 55,5 joista suurimman osan kävelin. Maanantaina juoksin iltapäivän hakureissulla 3,1 km ja perjantaiaamuna 5,5 km. Tuo perjantain juoksulenkki oli hiukan turhan kovavauhtinen, mutta välillä on päästeltävä höyryjä. Tiistai aamuna mieskin oli mukana saattoreissulla ja kävelimme yhdessä 10,4 km ja keskiviikkona kävelimme poikaa rattaissa työntäen 12 km. 
Yhtään varsinaista omaa juoksulenkkiä mieheni ei vielä kuluneella viikolla tehnyt.


Reittiä suunnittelemassa.


Lauantaina saimme lisäkilometrejä patikoimalla Helvetinkolulla. Tällä kertaa saimme lisävahvistusta retkikuntaan veljestäni ja hänen pojastaan. Yhteensä kävelimme 9,5 km ja kiipesimme myös rotkoa pitkin ylös. 


Mies sai lisähaastetta nousuun poikaa kantaessa.


Kiipeäminen oli lasten mielestä retken kohokohta, makkaranpaiston lisäksi tietenkin.
Taaskin lapset jaksoivat hienosti. Varsinkin veljen pojalta löytyi vauhtia, hyvä että me muut pysyimme perässä.


Taas näimme useamman pienen sammakon.




Ei ole maisemissa valittamista Helvetinjärven rannalla.

Lisää kuvia retkeltä löytyy myös osoitteesta www.facebook.com/juoksuhullunvaimo .

Nyt tämä sunnuntaipäivä on otettu rennosti, jotta taas ensiviikolla jaksaa kulkea edestakas koulun ja kodin väliä. 


keskiviikko 19. elokuuta 2015

HCM 2015.



Mukava viikonloppureissu on nyt takana ja palkintokaappiin on saatu yksi uusi mitali lisää.


Kymmenes maratonmitali.


Sää suosi koko viikonlopun. Ei ehkä juoksijoita mutta meitä muita.

Perjantaina saavuttuamme Helsinkiin suuntasimme tietenkin ensin hotellille ja raahasimme matkatavarat huoneeseemme. Seuraava kohde oli Töölön kisahalli, josta kävimme hakemassa kilpailunumeron.


Töölön kisahalli.


 Pientä jännitystä oli ilmassa jo juoksua edeltävänä iltana. Takana oli jo muutama huonommin nukuttu yö eikä viimeisenäkään yönä mieheni saanut kunnolla nukuttua. Siinä illan mittaan katsoimme varusteet kuntoon ja suunnittelimme maratonpäivän aikataulua.


Numeroitu juoksuhullu...


Lauantaiaamu valkeni kauniina ja nuorimmainen piti huolen, että heräsimme aikaisin.
Aamupalalla meidän muiden tankatessa kaikenlaisia herkkuja aamupalaksi, tyytyi mies vain syömään kaurapuuroa, jugurttia sekä juomaan vähän kahvia. Varovaisuudesta huolimatta, mieheni maha meni aivan sekaisin. Liekkö johtunut jännityksestä, mutta lisäsi ainakin stressiä aamuun ja startin odotteluun.


Hotellinmajoittumisen parhainta antia. Runsas ja maittava aamupala.


Minä lähdin lasten kanssa aamupäivästä hetkeksi kaupungille, jotta juoksija sai olla hetken rauhassa. Mahakin onneksi rauhoittui pikkuhiljaa, mutta jännitys sen kuin kasvoi. 

Vähän yli kaksi lähdimme valumaan lähtöalueelle seuraten muita numeroituja hulluja.
Jäin lasten kansa lähtöviivan tuntumaan odottelemaan kun mies etsi oman paikkansa karsinasta. Minuutit matelivat ja jännitys tiivistyi. Vihdoin kuului lähtölaukaus ja juoksijat ampaisivat matkaan.


Pientä odottelua ennen starttia.



Hetki ennen starttia. Noin 4500 juoksijaa, 59 kansalaisuutta edustettuna.


Sillä välin kun mies juoksi ensimmäistä kierrosta, kävimme lasten kanssa tutustumassa Helsingin Talvipuutarhaan.




Tytöt ihastelivat tanssijoiden harjoituksia puutarhassa.


Olimme sopineet ennalta, että olisimme kannustamassa noin 24 kilometrin
kohdilla Töölönlahden puistossa.


Kilometrejä takana noin 24.


Mieheni juoksu kulki suunnitelmien mukaan ja näimme häent muiden juoksijoiden seassa. Tytär antoi hänelle yhden lisägeelin matkaan. Vaihdossa saimme hikisen lippalakin. Lakin poisheittämisestä on tullut tapa ja olinkin varautunut siihen ja ottanut muovipussin mukaan.

Juoksun etenemistä oli hyvä seurata puhelimella UltimateLIVE-sovelluksen avulla ja pienen puistotauon jälkeen lähdimmekin valmiiksi Olympiastadionille vastaanottamaan maaliintulijaa.


Helsingin Olympiastadion.


Tunnelma stadionilla oli mahtava ja kannustajia oli paljon.


Maaliviivan ylitys.


Maaliviiva ylittyi ajassa 3:29,17, eli tavoitteen mukaisesti alle 3:30:n. Hiukan miestäni jäi kaivelemaan se, että uusi ennätys jäi vajaan minuutin päähän. Tosin viimevuoden maratontulokseen verrattuna aika parani viidellä minuutilla. Sää oli tänävuonna lämmin ja vaati pienen veronsa. Ennätysjuoksunsa 2013 mieheni juoksi viileämmässä ja sateisessa ilmassa. Olosuhteisiin nähden mieheni on suoritukseensa suhteellisen tyytyväinen. Vauhdinjako meni suurinpiirtein niin kuin pitikin eikä suurempia ongelmia ollut reitin varrella. Rakoilta ja hiertymiltä vältyttiin. Ja vaikka mieheni antoi kaikkensa juoksulle, jaksoi hän vielä kävellä hotellille.

Lapsetkin jaksoivat reippasti kulkea koko päivän kaupungilla. Tyttöjen maratonpäivän kruunasi pitkä kylpy hotellin kylpyammeesa, jossa kylvettiin kaikenkaikkiaan neljä kertaa.

Sunnuntaina miehenikin uskalsi syödä aamiaisella runsaammin. Vielä ennen kotimatkaa veimme matkatavarat rautatieasemalle säilöön ja suuntasimme Kauppatorille. Lautalla seilasimme Suomenlinnaan.


Onneksi meillä oli mukana maastokelpoiset rattaat...


Hiukan oli miehen jalat kuin puupökkelöt, mutta hienosti hänkin jaksoi kolmisen tuntia kulkea saaren nähtävyykisä katsellen ja tunneleita tutkien. Tytöt vierailivat Suomenlinnassa ensimmäistä kertaa ja
he olivat yllättyneitä siitä kuinka kivaa siellä oli.


Tyttöjen kanssa tutkittiin kaikki mahdolliset tunnelit. Onneksi laukusta löytyi taskulamppu.


Yllättävän paljon juoksu kävi hartioihin ja sunnuntai-illan sekä kotiin paluun kunniaksi miehelläni alkoi migreeni, joka helpotti vasta tiistaina.

Sen verran puolisolleni jäi tästä reissusta nälkää, että ensi vuonna hänet todennäköisesti nähdään taas Helsingissä juoksunumerolla varustettuna. Tosin hän on sitä mieltä, että minä juoksen siellä myös...

On siis vissiin aloitettava harjoittelemaan tavoitteellisemmin.


perjantai 14. elokuuta 2015

Valmistautumista ja pakkaamista.


Huomennna se vihdoin on, HCM 2015 ja uusi reitti.

Osa matka tavaroista....


Mieheni on tämän viikon ottanut treenien suhteen rennosti, mutta pää on tuntunut käyvän kierroksilla. Tulevan juoksumatkan pituus ei tule olemaan mikään ongelma, sillä mieheni laski juosseensa tämän vuoden puolella n. 30 epävirallista maratonia. Jännitystä juoksuun tuo itselle asetettu aikatavoite ja uusi juoksureitti. 

Tämä viikko on tankattu syömällä ihan vain perusruokaa enemmän ja juomalla reilusti vissyä. Tälläkin kertaa kävi tankkauksen suhteen samoin kuin aijemmin. Kahden ensimmäisen päivän jälkeen paino olikin laskenut eikä noussut, mutta nyt tilanne on korjaantunut.


Ensimmäisenä koulu- ja eskaripäivän aamuna mentiin juosujalkaa.


Hiilarivarastot ovat täyttyneet myös levon ansiosta. 
Yhden juoksulenkin puolisoni on tällä viikolla tehnyt. Keskiviikkona 10 km maratonvauhdilla. Tiistaina myös kävelimme yhdessä rennosti n. 9,5 km saatettuamme tytöt ensin kouluun ja eskariin.


Tällä viikolla on saatu nauttia kauneista aamuista.


Nyt laukut on pakattu ja kohtapuoleen matkamme Helsinkiin alkaa. 
Ensin majouttaudumme hotelliin, sitten haemme juoksunumeron kisastudiolta. Samalla sovimme missä kohtaa reittiä olemme huomenna kannustamassa, noin 24:n kilometrin kohdilla Töölönlahden puistoalueella.

Huomenna syömme kunnon aamupalan. Sitten minä lähden lasten kanssa kaupungille, jotta mieheni saa hetken olla rauhassa ja kerätä ajatuksensa ja voimansa. Yhdessä menemme iltapäivällä lähtöalueelle ja kannustamme lasten kanssa juoksijat matkaan. 

Ja kuinka sitten kävikään. Sen kerron teille ensiviikolla.

Matkakuulumisia voi luke myös Facebookin kautta.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

maanantai 10. elokuuta 2015

Jännittävä viikko edessä.


Meidän perheessä alkoi jännittävä viikko.
Tytöt odottavat innolla huomista tiistaita, kun koulu ja eskari alkaa. Esikoisemme menee toiselle luokalle ja keskimmäinen aloittaa esikoulun. Loman päättyminen tietää uusia rutiineja perheeseemme.


Pinja 6v.


Toinen asia mitä meillä odototetaan on lauantaina 15.8:tta juostava HCM, josta olenkin jo maininnut aijemmin. Tuleva maratoni on miehelleni kymmenes. Jo tavaksi tullut viimeisten viikkojen pähkäily on alkanut jo jonkin aikaa sitten. Vieläkö kannattaa juosta minkä mittaista lenkkiä ja millä vauhdilla.? Viime vuonna tein näin ja meni noin...


Viimevuoden HCM:n startti.


Eilen miehesi heräsi painajaiseen. Viisi minuuttia lähtöön ja olimme eksyksissä metsässä...

Useimmiten maratonreissut ovat olleet meille kahdenkeskistä aikaa. Vaikkakin toisen ajatukset ovatkin olleet muissa maailmoissa, olen aina mielelläni lähtenyt mukaan "huoltojoukkoihin" ja kannustamaan.


Pieni mies Solo Sokos Hotel Tornin suurella sängyllä 2014.

Viime vuonna poikamme oli mukana matkassa tyttöjen ollessa isovanhemmilla yökylässä. Tänä vuonna lähdemmekin koko konkkaronkka kannustamaan ja viettämään hotelliviikonloppua.


Ada 8v.


Varusteet lauantaille on jo hankittu ja tarvittavat varaukset tehty.
Ainoa päänvaiva on viikonlopulle luvattu helle. Meille katsojille aurinko ja lämpö ovat vain plussaa, mutta juoksijoille se on raakaa. Varsinkin jos lähtee juoksemaan parempaa aikaa tavoitellen.
Mieheni mielestä paras sää olisi +15 eikä tihkusadekkaan haittaisi. Mutta tottakai, kuin kiusaksi, helteet tulevat vasta näin kesän päätteeksi.

Juoksuolosuhteet ovat tietenkin kaikille samat. Toiset sietävät lämpöä paremmin kuin toiset, ja vasta juoksun jälkeen näkee minkälainen vaikutus säällä on ollut.

Viime viikolla mieheni juoksi kolme lenkkiä. Tiistaina 15 km 4:53min/km keskivauhdilla, keskiviikkona 16 km 5:22min/km ja sunnuntaina 15 km 4:58min /km. Lisäksi maanantaina pyöräiltiin lasten kanssa päälle 20 km, kun kävimme pyörillä liikennepuistossa.


Tampereen liikennepuisto.

Toissa viikonloppuna kävimme myös lauantaina Seitsemisessä patikoimassa kaatosateen kastelemilla poluilla koko perheen voimin 11,7 km ja sunnuntaina mieheni juoksi viimeisen päälle parikymppisen ennen maratoonia.


Kuva sateen kasteleman  metsäpolun varrelta.


Itsekkin olen taas pääsemässä lenkkeilyn makuun ja kävin myös kolme kertaa lenkillä.
Tiistaina ja sunnuntaina kävin lenkillä yksin ja keskiviikon lenkille sain seuraa. Lisäksi olen käynyt lasten kanssa kävelyllä ja olemme ulkoilleet muuten vain.


Jumppatauko puolessavälissä lenkkiä.