Käsijarru pohjassa.

Kesästä asti olemme mieheni kanssa käyneet lähes viikottain kerran tai pari kävelyllä. Olemme ennenkin ulkoilleet satunnaisesti yhdessä, mutta kuuman kesän myötä yhteisistä lenkeistä tuli säännöllisempiä. Raskaan työpäivän jälkeen mies kaipasi jotain liikuntaa, mutta varsinaiset juoksulenkit tuntuivat hänestä liian kuormittavilta. Itse en kanssa jaksanut kesällä oikein juosta, joten lähdin mielelläni mieheni kanssa kävelylle. Meistä kun kumpikaan ei ole oikein "yksin kävelijä". Siinä missä kävely on miehelleni palauttavaa liikuntaa on kävely itseasiassa minulle edelleen hyvää peruskuntoharjoittelua.

Yhteisillä lenkeillä ei paljoa pysähdellä. Kuvat täytyy napata pikaisesti.

Syksyn myötä olemme alkaneet käymään myös omilla juoksulenkeillä. Mieheni on juossut noin muutaman lenkin viikossa. Välillä on hän on juossut vain viikonloppuna pitkänlenkin meidän yhteisten lenkkien ja salikäyntien lisäksi. Loppukesästä hän kävi myös pyöräilemässä muutaman satasen pyöräilyn. Minä olen taas yrittänyt ajoittaa omat juoksuni niihin aamuihin, kun olen menossa vähän myöhempään töihin tai vapaapäiviin.

Minun kohdalla juoksu on sujunut kesän jälkeen vaihtelevasti ja välillä olen tuskastellut sen suhteen paljonkin. Mutta nyt olen onneksi saanut taas sellaisen  tsemppi-vaihteen päälle mikä näkyy positiivisempana asenteena. Jos lenkki tai salitreeni ei ole oikein kulkenut syystä tai toisesta, ei se ole masentanut minua läheskään niin paljoa kuin jossain vaiheessa. Sillä tärkeintä kuitenkin on, että pystyn liikkumaan. Jokainen askel, myös ne kävellen otetut, on aina kotiinpäin.

Välillä ulkoillaan tietenkin myös lasten kanssa.

 Tosin nyt olemme alkaneet lisäämään myös juoksuosuuksia osaan yhteisistä iltalenkeistä mieheni aloitteesta. Vauhti määräytyy tietenkin hitaamman eli minun kuntoni ja jaksamisen mukaan. Mies joutuu siis silloin juoksemaan hiukan käsijarru pohjassa sillä hänen vauhtinsa on normaalisti pari minuuttia kovempi per minuutti kuin minulla. 

Ensimäisellä kerralla kävelimme ensin kilometrin verran, juoksimme viisi ja kävelimme loput neljä kilometriä. Toisella kerralla aloitimme juoksun taas kilometrin kävelyn jälkeen. Tuolloin juoksu tuntui yllättävän helpolta. Tosin hurmosta kesti vain hetken verran, sillä koin kirjaimellisesti pudotuksen takaisin maanpinnalle. Omaa huolimattomuuttani kaatua tömähdin maahan pitkin pituuttani parin kilometrin jälkeen, kun juoksun sijaan keskityin liikaa ihailemaan auringon laskua.

Auringonlaskua tuskin olisi pysähdytty kuvaamaan erikseen, jos en olisi kaatunut.

Onneksi en sentään kierinyt harjun rinnettä alas ja selvisin vain säikähdyksellä ja pinta naarmuilla. Pienen pärräämisen jälkeen nousin ylös ja jatkoimme juoksuosuuden loppuun. Seitsemän kilometrin lenkistä juoksimme yhteensä viisi.

Myös oikean jalan polveen tuli ruhjeita.

Kolmannella lenkillä, minkä teimme tiistaina, aloitimme reippaammalla vauhdilla heti. Juoksu kulki yllättävän hyvin vaikka lähtiessä olo oli työpäivän jäljiltä väsynyt. Tavoitteena oli kympin lenkki. Olimme sopineet, että juoksemme ekat kuusi ja kävelemme loput. Jaksoinkin juosta kilometrin enemmän joten lopussa ei tarvinnut kävellä enää kuin kolme kilometriä. Yksin olisin tuskin juossut seitsemää kilometriä yhtäjaksoisesti vaan olisin varmaan pysähdellyt kuvaamaan kerran jos toisenkin.

Edelleen osa lenkeistä on ihan vain kävelty.

Nyt, kun mieheni "juoksuhulluus" on hiukan laantunut ja treenaminen ei ole enää niin suorituskeskeistä, on hän huomannut, että vähempikin treeni riittää. Jossain vaiheessa tuntui meinaan, että juoksusta ja varsinkin kilometrien keräilystä oli tullut hänelle suorastaan pakkomielle. Hän on alkanut oppimaan olemaan armollisempi itseään kohtaan ja osaa nyt myös ottaa huomioon fyysisentyön kuormittavuuden. Toisinaan elämä on aikamoista tasapainoittelua monen osa-alueen välillä. Jos ei osaa yhtään hellittää voi kokonaiskuormitus käydä liiankin raskaaksi.

Yhteisten lenkkien ja salitereenien myötä on meidän yhteinen aika lisääntynyt mukavasti ja sehän on vain positiivista. On siitä ollut myös se hyöty, että lenkille ja salille tulee lähdettyä herkemmin vaikka työpäivän jälkeen olisi olo ollut väsynyt. Kun on jotain etukäteen sovittu, on suunnitelmista ollut helpompi pitää kiinni yhdessä.

Iltojen pimentyessä on mukavampi lenkkeillä yhdessä.

Kun kuviot muuttuu.

Joskus on vaikeaa saada aika riittämään kaikkeen. Kun on kolme lasta ja kokoaikainen työ on välillä haasteellista löytää aikaa omille harrastuksille. Elämä on täynnä valintoja, mutta oman hyvinvointini takia, en ole valmis luopumaan liikunnasta kokonaan. Sopivat välit täytyy vain löytää ja hyödyntää.

 Blogin ylläpitokin on joutunut hiukan retuperälle ajan puutteen vuoksi. Tämäkin kirjoitus on ollut työn alla jo useamman viikon. Olen bussissa kirjoittanut lauseen silloin toisen tällöin. Iltaisin taas kirjojen  lukeminen on kiinnostanut enemmän kuin oman tekstin kirjoittaminen. Ja mitä pidemmäksi julkaisuväli on venynyt sitä vaikeammaksi jutun viimeistely on käynyt.

Vielä keväällä tein töitä osa-aikaisena. Työpäivät olivat välillä lyhyempiä ja joskus saattoi olla "ylimääräinen" vapaapäivä. Silloin perheelle ja treenaamiselle jäi enemmän aikaa. Kesän alussa sain kokoaikaisen sopparin. Nyt töissä vierähtää keskimäärin kahdeksan tuntia viitenä päivänä viikossa. Vaikka hetki menikin totutellessa lisääntyneeseen työmäärään, ei voi olla kuin tyytyväinen sillä nykyään kaupanalalla ei ole helppoa saada täysiä tunteja.

Työvuoroni vaihtelevat aamu kahdeksan ja ilta kahdeksan välillä. Kesällä tuli vielä kuljettua pyörällä töihin ja kuin huomaamatta tuli harrastettua hyötyliikuntaa.  En ole koskaan ollut mikään himopyöräilijä ja pyöräilykauteni rajoittuu pääosin kesäaikaan. Loman aikana työmatkapyöräilyinto laantuikin sitten täysin. Nyt kuljen matkat pitkälti bussilla. Kun saan taas juoksun kulkemaan paremmin, saatan silloin tällöin juosta töistä kotiin.

Alkusyksystä olisi ollut kanssa hyvät pyäräilyilmat, mutta oma pyäräni on saanut levätä.

Lenkillä olen pyrkinyt käymään edes kerran pari viikossa hyöyntäen vapaapäiviä sekä aamuja ennen iltavuoroa. Salilla olemme niin ikään pyrkineet käymään kaksi kertaa viikossa. Salipäivät vaihtelee myös minun työvuorojen mukaan. Jos molemmat kerrat eivät onnistu arkipäivinä on toinen treeni käyty tekemässä viikonloppuna.

Instagramista löytyy myös treenipäivityksiä. Tämä kuva on elokuun 20. päivä.

Toissaviikolla kävin juoksemassa tiistaina viiden kilometrin aamulenkin ja keskiviikkona kuljin pitkin polkuja pääosin kävellen kahdeksan kilometrin verran. Salilla käytiin keskiviikkona ja sunnuntaina. Torstaina käytiin myös kävelemässä miehen kanssa melkein kympin lenkki sekä sunnuntaina salin jälkeen 8 kilometriä.

Välillä on mukava kulkea pitkin metsäpolkuja.

Viimeviikolla salipäiviä oli torstai ja sunnuntai, kun taas juoksulenkit jäi yhteen kertaan ja sekin oli kaikkea muuta kuin mieltä ylentävä. Lähtiessä fiilis oli vielä hyvä ja ajattelin kokeilla hiukan pidempää juoksulenkkiä. Melkopian juoksu alkoi tökkimään vaikka yritin pitää vauhdin koko ajan maltillisena. Neljän kilometrin jälkeen olikin sitten pakko tyytyä kävelemään loput kolme kilometriä. Hetken kävi jo mielessä, että juoksuharrastus joutaa mun osalta vaikka romukoppaan. No sinne se ei kuitenkaan, ainakaan vielä, ole joutunut. Joskus homma vaan tökkii. Silloin ei auta muu kuin purra hammasta ja yrittää nousta montun pohjalta ylös.

Onneksi sää oli sentään kaunis vaikka juoksu ei kulkenutkaan.

Tällä viikolla me ollaankin oltu taas ystäviä juoksun kanssa. Aamulenkkit tuli juostua maanantaina ja torstaina ja tänään lauantaina tuli hilpaistua hiukan vauhdikkaampi vitonen.

Maanantai aamun lukemat.

Tostaiaamuna tuli lenkillä napattua muutama kuvakin.

Pitkästä aikaa vitonen alle seiskan vauhdilla.

Tänään olisi ehkä ollut aikaa juosta vähän pidempi ja rauhallisempi lenkki, sillä minulla on pitkästä aikaa koko viikonloppu vapaata. Mutta lupasin lapsille, että olen vain hetken poissa. Läpsystä teimme vaihdon mieheni kanssa. Hän lähti vuorostaan juoksemaan, kun minä tulin kotiin. Tosin hänellä oli treffit juoksukaverin kanssa pidemmän matkan merkeissä.

Toivottavasti saamme nauttia vielä aurinkoisista syksyaamuista.