keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Askel askeleelta kohti pidempiä matkoja.



Sää on ollut hyvin vaihtelevaa viime aikoina. 
Pikku pakkasesta plussan puolelle ja nastat ovat olleet tossujen pohjassa kova sana monella lenkillä.
Välillä sataa vettä ja välillä räntää. Ja juuri kun kävelytiet, ainakin täällä meidän suunnalla, ovat kohtalaisen sulassa kunnossa,
niin sohjoa tulee taas taivaan täydeltä lisää. Kunnon talvi tuntuu jäävän harmillisen lyhyeksi. Lumien kadottua on ollut taas harmaata ja synkeetä, mutta onneksi päivät pitenevät ja valon määrä lisääntyy kevättä kohti edetessä.


Viikko sitten oli mukavan aurinkoinen sää.


Mutta aina on hyvä sää juosta. Se on vain asenne ja varuste kysymys.

Lenkki lenkiltä juoksu on alkanut kulkea paremmin ja tauon jälkeinen epätoivo on alkanut hellittämään.
 Nyt vaan toivotaan ettei muksut tuo uusia tauteja tullessaan koulusta ja eskarista.


Lasten kanssa kotiin kävelemässä 3.2.2016.


 Viimeviikko oli pitkästä aikaa täysi viikko monella tapaa.
Juoksulenkkejä kertyi minulle neljä kappaletta ja keskimmäinen muksukin pääsi joka päivä eskariin.
 Joten arkiliikuntaakin tuli mukavasti 28,8 kilometrin edestä.


Viimeviikon maanantaina oli syytä olla nastat alla.


Tämän vuoden ekat kympitkin tuli juostua viimeviikolla ihan vahingossa,
kun juoksin poikkeusreiteillä ja muistin/arvioin valitsemani reitit alakanttiin.
Viime keskiviikon kymppi (ensimmäinen tämän vuoden puolella ja tauon jälkeen) taittui ajassa 1:17;16 eli 7:44 keskivauhdilla.


En ole omista vieläkään kunnon nastalenkkareita joten olen turvautunut irtonastoihin.


Yllättävän hyvin nastat ovat pysyneet paikallaan juostessa.


Sunnuntaina oli tarkoitus ottaa kevyemmin, mutta silloinkin innostuin taittamaan täyden kympin.
Nastakelistä ja sateesta huolimatta aika edelliseen kymppiin parani, 1:13:43 / 7:22, ja tunsin juosseeni tämän vuoden parhaan juoksun siihen mennessä. Viimeviikon kaksi muuta lenkkiä olivat maanantain 7,2 km ja perjantain 6,5 km.
Sykkeetkin ovat pikkuhiljaa palautuneet melkein viimesyksyn tasolle.


Jäinen ylämäkin 7.2.2016


Miehenikin sai vihdoin ja viimein viikko sitten pukea juoksutossut jalkaansa.
Hän alotteli varovasti juoksemalla maanantaina ja tiistaina 11 km ja sykkeet olivat tauon jäljiltä korkeammat kuin viime elokuun maratonilla. Sitten täytyi pitää taas muutaman päivän tauko, kun kurkku meinasi kipeytyä taas uudestaan. Sunnuntaina hän kuitenkin uskaltautui taas juoksemaan lenkkikaverin kysellessä seuraksi. Parikymppinen riitti sillä kertaa pitkäksi.

Tänään hän kävi juoksemassa 12 kilometriä. Sykkeet ei vielä ole täysin hänellä palautuneet normaalille tasolle ja peruslenkit ovat olleet matkaltaan totuttua lyhyempiä. Suunnitelmissa hänellä on lisätä yksi juoksukerta viikossa lisää ja pidentää matkoja lenkki kerrallaan.

Tällä viikolla minä olen ajatellut ottaa juoksun kannalta vähän kevyemmin.


Kai se olisi taas ruvettava pitämään lihaskunnosta huolta.


Maanantaina huilattiin ja eilen tiistaina kävimme pitkästä aikaa salilla kokeilemassa nouseeko penkistä ja kyykystä muutakin kuin oma takalisto. Koska edellisestä salikerrasta oli jo parisen kuukautta. Tuntui tekniikka olevan hakusessa. Penkistä sain ihme kyllä punnerrettua 2x4x40kg. Leukoja vetelin taas kuminauhan avustuksella ja kyykkyä tein ihan vain tangolla (20kg). Lisäksi vähän soutua ja hyppelyä hyppynarulla.


Pikku monsterin mukanaolo salilla syö välillä keskittymistä.


   Mieluiten juoksisin enemmän luonnon keskellä, mutta olosuhteiden pakosta olen pysytellyt enemmän hoidetuilla kävelyteillä.
Sen seurauksen on tullut sen verran tahkottua samoja pätkiä, että on ollut pakko keksiä uusia reittejä jotta homma pysyisi mielekkäänä.

Juoksinkin tänään sellaisen asuinalueen läpi, jossa en ole aikaisemmin edes käynyt. Yhdessä kohtaa jouduin arpomaan lähdenkö oikealle vai vasemmalle, mutta osasin onneksi valita oikean suunnan. Muuten ei olisi ollut niin väliä vaikka olisinkin tehnyt ylimääräisen mutkan, mutta piti keretä ajoissa noutamaan eskarilaista. Tänään matkan arviointi onnistui aika nappiin ja lenkille tuli mittaa suunnitelman mukaisesti 8 km. Jalat yrittivät taas mennä kovempaa kuin mitä olisi ollut järkevää, mutta tihkusateen muuttuessa kunnon sateeksi en viitsinyt liikaa jarrutella. Loppuaika olikin positiivinen yllätys, 55;59 ja keskivauhti 6:59. Keskisykekkään ei ollut kuin muutaman lyönnin korkeampi kuin aikaisemmilla kevyempi vauhtisilla lenkeillä. Ja mikä parasta, jaksoin vielä juosta viimeisen pitkän ja rankan ylämäen vaikka takana olikin jo 7,5 vauhdikkaampaa kilometriä. Viikko sitten vielä kävelin jokusen loppumatkan ylämäen.


Koska vesisateessa ei viitsi kuvailla, niin loppuun kuva viimeviikolta.


 On ollut mukava huomata että kunto alkaa palautumaan viime syksyn tasolle ja tästä se vaan paranee askel askeleelta.