sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Virvon varvon.



Se on viikko taas vierähtänyt ja tänään on vietetty palmusunnuntaita.
Meidän oven takana ei yhtään noitia vieraillut, mutta me piipahdimme mummolassa perinteen mukaisesti.

Tosin meidän muksut eivät halunneet pukeutua noidiksi, joten meidän ovesta astui ulos musta kissa, kirjava pantteri ja pikkutiikeri.



Treenit sujuivat tällä viikkolla harmaissa ja osin sateisessa ilmassa. 

Minun kolmen juoksulenkkini lukemat näyttivät seuraavilta.


Maanantain lenkki piti olla kevyt peruslenkki, mutta en malttanutkaan ottaa iisisti vaan paransin vitosen aikaani.


Tiistain lenkkireitti kulki osin sellaisia polkuja pitkin, jotka oli vielä paikoin jäisiä tai tosi kuraisia.


Yleensä juoksen viikonloppuna pitkän lenkin, mutta tänään tiukemman aikataulun takia päätin yrittää reippaamman vauhtista kasia.  Tänäänkin oli pakko loppumatkasta poiketa metsäpolulle, vaikka tiesin että se on vielä huonossa kunnossa. Mieleni kaipasi luonnon rauhaan edes hetkeksi juostuani ensin pitkin asvaltoituja teitä.

Lisäksi viikkoon mahtui kolme salitreeniä ja muutama lasten kanssa tehty kävelylenkki. 

Minun juoksukilometrini oli siis yhteensä 21km, mikä on noin puolet siitä mitä mieheni juoksi pelkästään tänään.


Hän juoksi tänään yksin pitkän lenkin ohitellen pääsiäisnoitia siellä sun täällä. Itselläni on vielä hiukan tekemistä siinä, että jaksaisin juosta edes vitosen tuolla keskivauhdilla millä puolisoni juoksi 40km.


Yllä kuva mieheni harjoitusvihkosta tältä viikolta. Kilometrejä siis yhteensä 118,35. 

Hän on vuosia kirjannut harjoituksensä ylös perinteisesti kuulakärkikynällä paperille, sillä tietokoneet ja muut vempeleet, sykemittaria lukuun ottamatta, eivät ole hänen juttunsa. Ja noita vihkoja löytyy aika monta vuosien takaa. 

Huomenna treenit jatkuu pääsiäistä odotellessa. 


maanantai 23. maaliskuuta 2015

Kahden viikon kuulumiset.

Niin sitä vain vierähti kaksi viikkoa kuin siivillä.
Aina kun ajattelin kirjoitella tänne jotakin, ilmestyi muuta puuhaa. Sellaista se elämä on lapsiperheessä.

Minulla on takana kaksi aikalailla erilaista viikkoa. 

Viime viikolla juoksin yhden 5km-peruslenkin ja yhden pitkänlenkin, joka on itseasiassa minun tähän astisista juoksulenkeistä pisin. Edelliset kaksi pisintä ovat olleet 14km.


Aikaankin olen itse ihan tyytyväinen.

Alkuviikosta salilla paransin tämänhetkistä penkkipunnerrusennätystäni. Penkistä nousi 47,5kg, enkä nyt tarkoita vain takapuoltani. ; ) Tosin tuo lukema jää hiukan parin vuoden takaisesta ennätyksestä joka on 51kg. Sääreni ovat myös mustelmilla, sillä olen opetellut tekemään maastavetoa.

Torstaina pyöräilin salille 3.6km ja rääkkäsin itseäni menemallä ensin 30min Hiit-tunnille ja perään vielä 30min kahvakuula-tunnille. Niin ja sitten vielä pyörällä kotiin.

Arkiliikuntaa tuli myös harrastettua useampana päivänä, kun kävelin kahden nuorimman kanssa koululaista vastaan.

Mieheni treenit ovat taas oma lukunsa. Hänellä oli tarkoituksena viettää viimeviikolla kevyttä viikkoa kahden kovan viikon jälkeen, mutta alkuviikosta näytti siltä ettei hän malta ollenkaan ottaa iisimmin. Maanantaina oltiin yhdessä salilla. Tiistaina mieheni laitatutti pyöränsä kuntoon ja pitihän sitä käydä heti vähän kokeilemassa kuinka talven jälkeen renkaat pyörii. No, pyöräily kilometrejä kertyikin koko viikon aikana n. 150km. Perjantain ohjelmaan kuului perinteisesti kuntosalikäynti kaupungilla, jonne mieheni polki jälleen pyörällä.
No, viimein viikonlopun puolisoni malttoi ottaa täysin levon kannalta kokonaiset kaksi päivää.

Toissaviikko oli kummallakin kovempi viikko.

Minulle kerty viisi lenkkiä joista neljä oli peruslenkkejä ja yksi pidempi joka oli 10km. Yhteensä kilometrejä kertyi 29,7. Lisäksi treeneihin mahtui yksi salikäynti ja yksi 30 min kahvakuula-tunti.

Mieheni yhteenlasketut juoksukilometrit oli tuolla viikolla 122. Lenkkejä hän juoksi kuusi kappaletta pituudelta 16 - 40 km. Lisäksi viikkoon mahtui kaksi salikäyntiä.

Lisäksi saimme nautti ihanan aurinkoisista ilmoista monena päivänä putkeen. Tosin täällä kaupungissa jokaisella lenkillä meinasi tukehtua katupölyyn.


Hiekkapöly tunkeutui jopa varpaidenkin väliin 10km lenkillä vaikka minulla oli jalassa kahdet paksut sukat...

No, tänään ei tuota katupölyongelmaa enää ollut, kun lenkin sai tehdä vesi- ja räntäsateessa. 
Tarkoitus oli tehdä vain kevyt vitonen, mutta en malttanutkaan ottaa iisisti vaan paransin viidenkilometrin aikaani jonkin verran. 



sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Viikkokatsaus.

Se on melkein tämä viikko pulkassa.

Kiitos kaikille, jotka olette blogini mukana juoksennelleet. On mukava huomata että juttuni ovat muitakin kiinnostaneet ja 1000 käyntikertaa on mennyt rikki! : )

Itse vietin tänään viikon toista lepopäivää. Tosin on tainnut jonkinmoinen kärpänen minuakin puraista, sillä on tuntunut puuduttavalta olla treenaamatta. Perjantainakin oli pakko kotona imuria heilutella, jotta sai edes jonkimoista liikettä kropalle.

Minun viikkooni mahtui neljä lenkkiä, yksi salikäynti ja kaksi ohjattua jumppaa.

Yhteensä juoksukilometrejä minun mittariini kertyi 25,5.
Tyytyväisin olen eiliseen lenkkiini.
 
 
Tämän kevään toinen kymppi, jonka jaksoin pakertaa. Viimeiset kolme kilometriä tosin oli aikamoista taistelua vastatuulta vastaan. Sykkeet minulla on aina olleet korkealla.

Mieheni tosin ei ole malttanut viikon takaisen viidenkympin jälkeen pitää yhtään kunnon lepopäivää. Maanantaina ja Perjantaina hän tosin piti juoksusta taukoa ja kävi salilla pitämässä lihaskuntoa yllä. 

Juosukilometrejä hänelle kertyi tälle viikolle reilut satakunta. Lyhyin lenkki oli 16km ja pisin päälle kolmekymmentä joka juostiin tänään. 

Huomenna treenit taas jatkuu ja toinen kovaviikko käynnistyy. Maanantain ohjelmassa lenkki ja sali.

Ja kun puhuin miehelleni lepopäivän pitämisestä, tokaisi hän: Täytynee googlata mitä se tarkoittaa...

- Kohtuus on tylsää.- 
( Dean Karnazes )

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Aina hyvä sää.

 Aina on hyvä sää juosta. Se on vain asenne- ja pukeutumiskysymys.

Jos Suomessa kävisi lenkillä vain silloin, kun on hyvä ilma, ei montaa lenkkiä vuodessa tarvitsisi tehdä.

Ainakin tällä viikolla on juoksuolosuhteet olleet joka päivä erillaiset. Alkuviikosta sai juosta melkein kuivilla ja puhtailla kevyenliikenteen väylillä ( ainakin täällä kaupungissa ).


Keskellä viikkoa alkoi räntäsade ja lenkin sai luistella läpi sohjossa.


Ja tänään... On lunta satanut jo jonkin verran. Luvassa siis lähipäivinä lisää sohjoa ja ropakkoa.


Se on kyllä kumma, että silloin kun toivoo että lunta tulisi ja sitä olisi kunnolla. Ei siitä ole tietoakaan. Ainakaan täällä meillä ei parii talveen ole ollut kunnolla lunta. Ja nyt, kun toivoo, että lumet sulaisi kokonaan pois, tulee sitä vaan lisää. Mutta niinhän tuntuu käyvän joka kevät.

Miestäni ei tosin säävaihtelut  juuri hetkauta. Lenkki juostaan vaikka taivaalta sataisi sammakoita ja puukkoja.

Itsekkin olen onneksi jo saavuttanut sen pisteen treenaamisessa, että lenkille tulee lähdettyä kelissä kuin kelissä, jos niin on aikaisemmin suunnitellut tekevänsä.

Tottakai on aina mukavampaa juosta kun olosuhteet on hyvät ja aurinko paistaa. Mutta eniten olen itseeni tyytyväinen juuri silloin, kun olen rämpinyt lenkkini läpi huonossa kelissä. Vaikka treeni olisikin tuntunut raskaalta ja olosuhteet olisivat olleet suorastaan hanurista, on sellaisen lenkin jälkeen kaikista eniten voittajafiilis. Juuri siitä syystä, että on saanut itsensä sohvalta ylös ja ulos säästä huolimatta.

- Asenne ratkaisee. -

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Lenkkeilyä kerrakseen.

Tänään ollaan kaikki käyty vähän lenkkeilemässä.

Minä sain aamupäivällä nauttia jatkuvasta tihkusateesta, kun kävin yksin hölkkäilemässä. Lenkille tuli mittaa kuusi kilometriä. Keskiaikaa sain hiukan parannettua edellisestä kerrasta. No, ei se (6:58) mikään huippuaika vieläkään ole, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee.

Iltapäivästä kävin kävelyllä lasten kanssa. Ilmakin onneksi kirkastui ja välillä paistoi jopa aurinko.


Keskimmäinen muksu tosin jaksoi koko matkan (3,5km) valittaa, ettei jaksa kävellä, mutta pienellä lahjonnalla ja kiristyksellä jaksoi kuin jaksoikin laittaa tossua toisen eteen.


Pieni temppuilutauko täytyi pitää loppumatkasta.


Tälläisessa kulkupelissä nuorimmainen kulkee lenkeillä mukana.


Ja uni maistui tälläkin kertaa raittiissa ulkoilmassa.

Mieheni kävi kanssa iltapäivällä omalla pikku lenkillään. 


Kilometrejä kertyi se 50, jota varten eilen tankattiin. Kokonaisaika oli 4:56:13 ja oikea keskivauhti kuvasta poiketen 5:30. Matkan aikana oli tosin jälleen kerran kuulemma neste loppunut kesken. On ilmeisesti harkittava juomarepun ostamista. 

Kaikki voimat eivät ilmeisesti kuitenkaan jääneet lenkkipolulle, sillä herra jaksoi kaivaa vielä imurin kaapista ennen suihkuun menoa...

Huomenna todennäköisesti juoksusta lepoa, mutta kuntosali kutsuu.