keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Taas mennään.

Niin se aika vaan näin kesällä rientää. 
Kaksi viikkoa mennä hurahti kaikenlaista puuhailessa ja lasten kanssa touhutessa. 

Omat lenkkini ovat olleet lähinnä rentoja ja kävelypainotteisia ja monella kerralla ovat muksut olleet mukana.  Viimeeksi eilen ulkoilin yhdessä lasten kanssa. Tytöt pyöräilivät ja minä kannoin poikaa rinkassa. 

Poika on aina valmiina lähtöön, kun hän näkee että rinkka otetaan esille.

Juhannuksena olen itse edellisen kerran kantanut poikaamme rinkassa. Eilinen viiden kilometrin matka tuntui aika työläältä. On ilmeisesti poika kasvanut kuukaudessa jonkin verran, tai sitten omat voimani ovat heikentyneet loman aikana. Sekin on kyllä mahdollista. On meinaan lihaskuntoharjoittelu jäänyt turhankin vähäiseksi viimeaikoina.


Peltolampi 14.7 n. klo 19.00


Pyöräiltyäkin on tullut jokunen kilometri, lähinnä hyötyliikunnan merkeissä. Kesällä kun on paljon mukavampi polkaista asioille pyörällä, kuin ahtautua tunkkaiseen bussiin. Samalla voi aina poiketa Arboretumiin ja pysähtyä ottamaan uusia kuvia.













Mieheni on kyllä treenannut ahkerasti viimeiset pariviikkoa ja aika hyvät kilometrit taitaa tällekkin viikolle tulla.


Mieheni suosii edelleen kynää ja paperia, ja tuskin niistä koskaan luopuukaan.


Kun HCM lähestyy, on mieheni pyrkinyt hiukan enemmän kiinnittämään huomiota palautumiseen. Muutamana kevyempänä päivänä olemmekin tehneet kävelylenkin yhdessä. Tytöt ovat olleet mukana pyöräillen ja jottei lenkki olisi puolisolleni liian kevyt, on hän kantanut poikaa rinkassa.


Isä ja poika, italenkillä 5.7.2015.

Kymmenen kilometrin lenkkiin meiltä menee yhdessä noin kaksi tuntia.


Kuva, jonka otin perhelenkillä 7.7:ttä.  Jouduin välillä juoksemaan, jotta sain muun perheen taas uudestaan kiinni...


Mieheni on myös satsannut enemmän harjoitusten laatuun, eikä vain kerännyt kilometrejä.
Maratonvauhtia hän on hakenut muutamilla kovavauhtisilla parikymppisillä ja viimesen pitkän nelikymppisen ennen virallista maratonia hän juoksi 4.7:ttä. Tuolla lenkillä ei meinannut helteen takia millään riittää nesteet, vaikka selässä olikin Camelbakin juomareppu kolmen litran säiliöllä. Mieheni on ollut muuten tyytyväinen reppuun, ja näin kesäaikaan se onkin erinomainen apu juoman kuljetukseen pidemmillä lenkeillä. 


 Maanantaina oli mukava ilma käydä 8:n kilometrin iltalenkillä kälyn kanssa.


Itse olen vielä pärjännyt lenkeillä ihan vain vyöllä ja yhdellä pullolla, mutta katsotaan. Jospa sitä saisi omat tossunsakkin kunnollo kulkemaan ja jaksaisin taas jossin vaiheess tehdä kunnon juoksulenkkejä. Toistaiseksi tosin parantelen pohjakuntoani ja yritän edelleen saada syketasoja alemmaksi. 

Mutta eikös se menekkin niin, että maltti on valttia vaikka tuntuisikin tylsältä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti