sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Ilmottautuminen = lisämotivaatio.



Takana on viikko johon mahtuu juoksua, salitreeniä ja ilmottautumisia ensivuoden juoksutapahtumiin.


Takana hyvän fiiliksen viikko.


Mieheni on jo useamman vuoden treenannut tavoitteellisemmin kuin minä. Hänellä on ollut vuosittain ainakin yksi kilpailu johon osallistua. Itse en ole aikaisemmin pitänyt tärkeänä osallistumista. juoksutapahtumiin. Aikaisemmin kun olen juossut lähinnä muuten vain parantaakseni kuntoani. Juoksu on ollut minulle myös keino pitää painoni järkevissä lukemissa.
 
 Mutta nyt olen huomannut kaipaavani uusia haasteita ja tapahtumia joita odotella ja joita varten treenata. Viime kesän elämäni ensimmäinen maraton sytytti minussakin kilpailukipinän. Ja niimpä on nyt myös ensivuodelle lyöty lukkoon osallistumiset ainakin kahteen eri juoksutapahtumaan.


Luomassa juuria hyvälle peruskunnolle.


Talven juoksutreeneihin lisämotivaatiota tuo ilmottautuminen toukokuussa juostavalle HCR:lle. Minähän en ole  virallista puolikasta aikaisemmin edes juossut ja tuo tapahtuma tulee olemaan uusi tuttavuus myös miehelleni. Hän on kyllä jokunen virallinen aika puolimaratoneilta, mutta Helsingissä emme ole tuon tapahtuman tiimoilta aijemmin vierailleet. 


 


Puolikkaalle osallistumisen varmistuminen on siivittänyt tämän viikon treenejä. Maanantaina ja tiistaina juoksin kutoset ennen iltavuoroon kiirehtimistä. Varsinkin maanantain lenkillä meinasi vauhti karata koko ajan. Ensimmäiset kolme kilometriä taittui alle seitsemän minuutin vauhdilla ja loput sitten vähän päälle seitsemän. 


Tiistai oli hyvin harmaa päivä.

Tiistaina onnistuin vähän paremmin pitämään vauhdin maltillisena ja maltoin pysähtyä ottamaan muutaman kuvankin lenkkipolunvarrelta, toisin kuin edellisenä päivänä.


Aamulenkin tunnelmia.


Keskiviikkona pääsimme käymään salilla yhdessä. Tämä oli nyt kolmas viikko putkeen, kun pääsimme yhdessä nostelemaan painoja keskustan salille. On siis saatu taas rutiinia lihaskuntoharjoitteluun. Koska toistaiseksi salitreenit ovat aikataulusyistä jääneet yhteen kertaan viikossa, olemme keskittyneet jalkojen ja selän treenaamiseen. Vatsalihaksia ja käsiä olen yrittänyt treenata kotona kerran pari viikossa.


Saliselfie...


Perjantaina ei ollut pelkoa vauhdin karkaamisesta juoksulenkillä. Jalat olivat vielä väsyneet keskiviikon salikäynnin jäljiltä. Vaikka heti alusta asti juoksu tuntui takkuiselta, innostuin kuitenkin tekemään pienen lisämutkan ja lenkille tuli mittaa seitsemän kilometriä.


Perjantai aamupäivän tunnelmia


Perjantain lenkillä tuli testattua uusia tossuja jotka lupailivat parempaa pitoa talvisiinolosuhteisiin


Miehellä on ollut menossa toinen kovaviikko putkeen ja tästäkin viikosta tuli satasen viikko. Tämän päivän pitkällä (23km) alkoi jo kuulemma tuntumaan turnajaisväsymystä. Tulevan viikon mies aikookin ottaa kevyemmin.
Kuten aikaisemmin mainitsin, ei HCR 2017 tule siis jäämään ainoaksi lappujuoksuksi ensivuonna. Loppukesän kohokohta tulee olemaan taas Helsinki City Maraton, joka juostaan 12.8.2017.  Näiden kahden tapahtuman pariin sekä ennakkofiiliksiin tulen palaamaan talven ja kevään mittaan. 

Treenit siis jatkuvat tulevaisuudessakin.


*Yhteistyössä SUL/Helsinki City-juoksutapahtumat









sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Ei ihan suunnitelmien mukaan.



Vettä ja jäätä. 


Kolmisen viikkoa on taas takana ja ne ei tälläkään kertaan menneet aivan alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Tai ei anakaan minun treenieni suhteen. Kun viimeeksi kirjoittelin, oli telakalta päästy vihdoin irrottautumaan ja olin yllättynyt ettei kuntoni ollutkaan romahtanut niin paljoa kuin olin pelännyt. Mutta nyt minusta tuntuu taas siltä, että matka pinnalle tulee olemaan pitkä ja kivikkoinen.

Niiden kahden hyvän lenkin jälkeen seurasikin sitten kaksi surkeampaa lenkkiä ja uusi tauko.  Nyt en ole taas kahteen viikkoon juossut muuta kuin kiireessä bussipysäkille. 

Noissa kahdessa viimeisimmässä lenkissä ei ole juurikaan kehumista ja varsinkin viimeisin viiden kilometri lenkki oli suorastaan masentava. Olin jaksanut juosta seiskan verran muutamaa päivää aijemmin, mutta sitten meno tuntui tyssäävän täysin.  Muutamassa ylämäessä oli pakko kävellä ja suosiolla pysähdyin pitämään kuvaustauon reilun kolmen kilsan jälkeen. 


Kuvaustauko Pärrinkoskella.


Tuolla lenkillä sai sentään vielä nauttia hiukan talvisemmista maisemista. 


Jäätä kosken törmällä.


Yksi syy nihkeään menoo selvisikin sitten seuraavana päivänä, kun olo oli taas tukkoinen ja kurkku karhea. Jatkuva sairastelu syö kyllä motivaatiota. Tuntuu taas siltä ettei tätä treenikautta meinaa saada millään käyntiin. 

Isänpäivä viikonloppuna olisin ehkä ollut juoksukunnossa, mutta päätimme ottaa ihan iisisti ja touhuta mielummin lasten kanssa, kuin hötkyillä aikataulujen kanssa. 


Pikkuherra veti itse mielummin pulkkaa kuin istui sen kyydissä.

 
Hetken kerkesimme nauttimaan lumen tuomista iloista.


Tytöt yrittivät vetää isää ja veljeä pulkassa.


Minullakin oli pitkästä aikaa täysin vapaa viikonloppu ja oli mukava  olla vaan ja ulkoilla lasten kanssa, katsella piirrettyjä yhdessä ja nauttia tietenkin hyvästä ruuasta. Varsinkin isänpäivä meni herkutellessa, kun kävimme anoppilassa syömässä ja onnittelemass pappaa.

Kahvakuulakaan ei ole kotona heilunut niin ahkeraan kuin olin suunnitellut. Viimeviikolla kävimme tosin pitkästä aikaa  vakkarisalilla treenaamassa jalkoja ja selkää. Painojen nostelu sai jalat kohtalaisen hyvin jumiin, mutta siitä huolimatta se sai pienen kipinän syttymään saliharjoittelua kohtaan. Tälläkin viikolla pääsimme onneksi käymään yhdessä salilla vaikka meillä on taas hyvät mahdollisuudet joutua telakalle. Muksut ovat taas vaihteeksi tuoneet flunssan vieraaksi perheeseemme.


Ylätäljan painopakka.


Salitreeniin kuului mm. tasahyppyjä korokkeelle.


Mieheni juoksulenkit ovat onneksi sujuneet paremmin kuin minun. Tänään hän juoksi pitkästä aikaa kunnon pitkänlenkin. Sille kertyi mittaa 32km ja sen ansiosta viikkokilometreiksi tuli 101. Viime viikko hänelläkin meni juoksusta huilatessa ja sitä edellisellä viikolla juoksuaskelista kertyi 78 km. 

Nyt täytyisi löytää itsekkin juoksumotivaatio ja saada treenit kunnolla käyntiin, sillä näyttää siltä, että ensi vuonnakin olisi pari haastetta tiedossa juoksukilpailuiden merkeissä.
Mutta niistä lisää seuraavalla kerralla...