sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Kevättä odotellessa.



Maaliskuun puoliväli on ohitettu eikä oikeasta keväästä näy vielä juuri merkkiäkään. Ei ainakaan kelien suhteen. Sää on jatkunut talvisena ja lunta on satanut vaan lisää. Mutta toisaalta, eikös sitä sanota, että uusi lumi on vanhan surma. 


Välillä tuntuu ettei kevät saavu ollenkaan.


Vaikka terminen kevät antaakin vielä odotuttaa itseään, niin päivät ovat sentään jo mukavasti pidentyneet. Valoisempien aamujen ansiosta on ollut helpompi nousta sängystä ylös. Tosin siihen saattaa vaikuttaa myös se, että yritämme nykyään käydä arkisin nukkumaan ajoissa. Pyrimme olemaan sängyssä viimeistään yhdeltätoista, sillä mieheni herätyskello soi jo nykyään 5:45 ja oma kelloni soi 6:55. Kunnon yöunia oppii iän myötä arvostamaan. Toisinaan tulee tosin sängyssä pyörittyä ja valvottua vaikka nukkumaan menisikin ajoissa eikä mikään varsinaisesti valvottaisikaan. Meillä lapset ovat onneksi nukkuneet pidemmän aikaa hyvin, kun varsinainen vauva-arki on jo historiaa. Tietenkin sairastellessa he nukkuvat levottomasti ja saattavat valvottaa, mutta vain väliäikaisesti.

Vaikka talvi näyttää jatkavan hetken vielä kulkuaan ja varmaan hiihtämäänkin vielä pääsisi, on meillä sukset laitettu jo odottamaan ensi talven lumia. Minun hiihtohimon tyydytti 76,7 km ja mies sai kasaan 496 km. Hiukan häntä tuntuu sapettavan nuo muutamat puuttuvat kilometrit viidestä sadasta, mutta ei häntäkään huvita enää lähteä kiertämään lähiladun lenkkiä. Varsinkin, kun se tuppaa olemaan herkästi roskainen tähän aikaan vuodesta.

Lenkkeilyni on muuttumassa pikkuhiljaa juoksupainotteisemmaksi. Maanantain vapaapäivä meni ihan huilatessa ja kotona puuhastellessa. Tiistain vapaan taas hyödynsin vähän toisella lailla. Ensin kävin juoksemassa 40 minuutin lenkin. Neljän minuutin välein lisäsin puoleksi minuutiksi vauhtia. Jaksoin juosta koko lenkin läpi ilman kävelyä. Myöskään yhtään kuvaustaukoa en pysähtynyt pitämään, sillä en yksinkertaisesti nähnyt mitään sellaista minkä takia olisi kannattanut seisahtua.


Tiistai aamun juoksulenkki.


Iltapäivällä pakkasin kassiin uintikamat ja hyppäsin bussiin. Koulun pysäkiltä kyytiin nousi myös meidän tytöt. Yhdessä matkasimme Kalevan uintikeskukselle. Olen itse aina tykännyt uimisesta, mutta viime vuosina se on vain jäänyt. Myös tytöt tykkäisivät käydä enemmän uimassa, useammin kuin kerran kaksi vuodessa, mutta ei vain ole tullut lähdettyä. Nyt tosin olen ajatellut yrittää löytää myös uimiselle aikaa muutaman kerran kuukaudessa, sillä se olisi mukava yhteinen harrastus. Tosin isäntä ei siitä niin piittaa, joten arvelen, että siitä tulee lähinnä minun ja lasten juttu.


Tämä oli meidän ensimmäinen vierailu Kalevan Uintikeskuksessa peruskorjausken jälkeen.


Tyttöilläkin alkaa olemaan sen verran ikää, että nyt viimeistään olisi oikea aika saada heidän uimataitonsa kohdilleen. Minun uiminen oli tuolla kertaa lähinnä sellaista rentoa polskuttelua ja lasten kanssa hassuttelu. En meinaan vielä uskalla jättää heitä keskenään harjoittelualtaaseen. Sen verran heiltä jo löytyy rohkeutta ja taitoa altaassa, että ehkä seuraavalla kerralla uskallan ottaa myös pojanakin mukaan uimaan. Hän ei ole vielä montaa kertaa päässyt uimaan, joten hänen kanssaan täytyy aloittaa veteen tutusmine ihan alkeista.


Tytöillä on omat uimalasit. Täytyisi varmaan hankkia sellaiset myös itselle.


Keskiviikkona oli ollut hyvää pitää lepopäivä, mutta aikataulusyistä juoksin viikon toisen lenkin. Ohjelmassa olisi ollut 30min kevyt juoksu, mutta sen verran venytin lenkkiä, että sain kasaan vitosen. Yritin pitää vauhdin rauhallisena ja tuntuman rentona. Tosin kova tuuli löi lähinnä kapuloita rattaisiin ja välillä sai juosta kunnon vastatuulessa. Siitäkin huolimatta tuohon vitoseen kului melkein puolitoista minuuttia vähemmän aikaa kuin pari viikkoa sitten. Eli jotain kehitystä on havaittavissa.


Keskiviikonna varsinkin taustalla näkyvä radan vierus oli oikea tuulitunneli.


Ennen perjantain ja lauantain lepoa oli torstaina vielä kotijumpan vuoro. Ensin pieni alkulämpö kuntopyörällä ja sitten parikymmentä minuuttia kahvakuulan heiluttelua.


Pitkästä aikaa älysin hyödyntää meidän kuntopyörää alkulämmittelyssä.


Tänään sunnuntaina minun piti pitkästä aikaa kulkea jalkaisin töihin, mutta eilen iltasuunnitelmat muuttuivat yllättäen. Rauhallinen koti-ilta vaihtuikin treffeihin isosiskon kanssa. Vaikka kotiuduin illanvietosta ihan kohtuu aikaan muutaman lasillisen ja parin tunnin tanssimisen jälkeen, ei juoksuvermeiden päälle pukeminen kauheasti houkutellut.

Ehkä sitten huomenna juoksen sinne töihin...


Pirtsakkaa palmusunnuntaita kaikille!




sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Vetoja ja urheilujuomaa*.



Kolmas viikko juoksuohjelmaa alkaa olla takana. Vielä on vaikea sanoa onko siitä ollut apua. Mutta on ohjelmasta ollut se hyöty, että vaikka kalenteri näyttäisi tiukalta työvuorojen ja muiden menojen takia, tulee juoksutreeneille etsittyä joku sopiva väli. 


Talvisissa maisemissa on saatu tämä viikko juosta.


Tälläkään viikolla en pystynyt jaksottamaan treenejä ja lepopäiviä täysin ohjelman mukaisesti, mutta jokainen harjoitus on tullut kuitenkin tehtyä. 

Maanantaina pidin lepopäivän niin kuin pitikin. Tosin kymmenen tunnin työpäivä piti minut liikkeessä ja toimeliaana ihan riittävästi. Tiistain lenkin siirsin keskiviikolle ja keskiviikon jumpan päivää aikaisemmaksi. Kotijumppa tehdessä tuli taas huomattua, että tauko on tullut pidettyä. Kahvakuula ei heilunut ihan niin lennokkaalla otteella kuin jokin aikaa sitten. Muutaman kyykkysarjan ansiosta jalat olivat tönköt parina seuraavana päivänä.


Aina meno ei ole höyhenen kevyttä. Kuva viime viikon sunnuntain lenkiltä.


Keskiviikkona oli sitten viikon ensimmäisen juoksulenkin aika. Vartin verryttelyn jälkeen oli aika repäistä muutama veto. Oikeiden vauhtien löytyminen vaatii itsellä vielä opettelua, varsinkin kun tarkoituksena on tehdä vedot kiihtyvällä vauhdilla. Sitä helposti lähtee ensimmäiseen vetoon liian kovaa. Tarkoitus, kun ei ole kuitenkaan vetää itseään piippuun jo heti ensimmäisessä pyrähdyksessä. Vedot antavat kropalle uutta ärsykettä ja vaihtelua. Jos aina vaan junnaa samaa matkaa samalla vauhdilla kehitys jumahtaa paikoilleen. Maraton- ja puolimarton harjoittelussa vetoharjoitukset eivät ole niin oleellisia ja tärkeimmästä päästä, mutta omaan harjoitteluun ne tuovat vaihtelua.


Auratulla tiellä oli kohtalaisen hyvä juosta vetoja. Varsinkin kun alla oli nastat.


Ensimmäiset kolme vetoa olivat 300m. Jokaisen pätkän jälkeen kävelin saman matkan. Neljäs veto jäi sata metriä lyhyemmäksi, sillä erehdyin kääntymään hiekkaharjulle. Edellispäivän lumi/räntäsateen jäljiltä polku oli kapea ja sohjoinen ja meno muuttui tarpomiseksi. Vedon jälkeen kävelin polkua vielä hetken eteenpäin, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että on parempi kääntyä. Arvelin junaradan vierustan olevan samassa kunnossa, joten loppumatkasta tulisi aivan liian raskas.


Torstaina hiekkaharjun polkua oli jo parempi kulkea.


Viides veto oli vielä 300 metriä ja kaksi viimeistä 200 metriä mukavasti ylämäkeen. Lopuksi vielä vartti kevyttä hölköteltyä. En saanut enää kasvatettua vauhtia viimeisissä vedoissa. Suurin syy oli todennäköisesti se, että juoksin ne ylämäkeen. Eli sykkeet nousi ainakin vaikka vauhti hiipui.


Vielä täytyy vauhdinjakoa harjoitella.


Torstaina olisi lepo ollut paikallaan, mutta aikataulu syistä juoksin perjantain lenkin päivää etuajassa. Noin tunnin mittaisen lenkin viiden minuutin jaoilla sain tehdä kauniissa auringon paisteessa. Paikoin kova tuuli oli kylmä, mutta vain harvassa kohdassa vastainen.


Torstaina oli ihana aurinkoinen sää.


Sen verran tuota lenkkiä jouduin loppuvaiheessa keventämään lisää, että tokavikan hölkkäpätkän tyydyin kävelemään. Mutta mikäs siinä kävellessä kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta suoraan edestäpäin.


Koska tavoitteena oli kevyt lenkki, maltoin pysähtyä välillä kuvailemaan.


Perjantain ja lauantain huilasin ja tänään sunnuntaina oli pidemmän lenkin vuoro. Vielä minun pitkät eivät ole oikeasti kovinkaan pitkiä, mutta pidennän niitä juoksuohjelman mukaisesti pikkuhiljaa.Tavoitteena on nyt saada juoksuosuudet pidemmiksi ja kävelyt lyhyemmiksi.


Tämän viikon "pitkis" ja vain 100m kävelyä.


Ajoittain aurinko pilkisti pilvien lomasta ja välillä vastatuuli löi kapuloita rattaisiin.


Treenieväisiin saimme kanssa  vähän aika sitten mukavasti täydennystä. Minut meinaan valittiin mukaan Sportyfeel Special Squadiin ja saan nyt kevään ajan toimia Sportyfeel lähettiläänä.


Posti toi yllätyspaketin vähän aikaa sitten.*

Sportyfeeliltä löytyy paljon tuotteita treenien tueksi.*


Sportyfeel on Helsinki City Running Dayn pääyhteistyökumppani ja mm. heidän urhelujuomaa ja energiageelejä juoksijat pääsevät nauttimaan juoksukisojen aikana ja palautumisjuomaa suorituksen jälkeen. Onkin siis hyvä harjoittelukauden aikana testata ja totutella tuotteisiin mitä tietää kisassa olevan tarjolla. Ei tule sitten täytenä yllätyksenä miten oma maha niihin reagoi. Näin pienentää riskiä saada mahaongelmia juoksun aikana.


Urheilu juoma on raikkaan sitruunan makuinen.*


Palautumisjuoma on taas passeli kaakaon ja suklaan ystäville.*


Itselle Sportyfeelin sitruunan makuinen Sports Drink tuli tutuksi viime keväänä juurikin Helsinki City Runilla. Minun mahalle sopii, kunhan muistan tehdä siitä tarpeeksi laimeaa. Nyt kun ilmat alkavat lämpenemään tulee tuota urheilujuomaa otettua varmasti mukaan juomareppuun. Ja kunhan juoksulenkeille saadaan lisää mittaa tulee energiageelitkin varmasti tarpeeseen.


Kuuluvatko vetotreenit sinun harjoitusohjelmaan?

Ja ovatko Sportyfeel tuotteet sinulle jo tuttuja?



Aurinkoista kevään jatkoa kaikille!

*Tuotteet saatu blogiyhteistyön merkeissä.

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Kohti toista puolimaratonia.




Kevät saa hymyilemään vaikka kaikki ei aina menisikään suunnitelmien mukaan.


Päivät ja viikot tuntuvat kuluvan niin kauheata vauhtia, ettei itse meinaa oikein edes pysyä perässä. Nyt eletään jo maaliskuuta ja enää on vain noin kymmenen viikkoa Helsinki City Runnin Dayhin. Paniikki meinaa välillä iskeä. Mahdanko saada itseäni oikeasti puolimaraton-kuntoon toukokuun puoleen väliin mennessä. Nyt on aika keskittyä enemmän lenkkeilyyn sekä juoksuun. Jatketaan hiihtoharjoituksia sitten taas tulevina talvina.


Juoksukuntoni on tällä hetkellä kaukana siitä, mitä se on parhaimmillaan ollut. Viime elokuisen operaation jälkeen on ollut todella vaikeata saada kuntoa kohoamaan. Varsinkin, kun talven mittaan meidän perheessä on flunssa vieraillut kerran jos toisenkin.

Onneksi kerkesin käydä nauttimassa myös hiihdosta muutaman kerran ennen kovia pakkasia. Jokunen lyhyt lenkki tuli kovien pakkasten aikaan kanssa hölkättyä, vaikka kylmän sään takia olisin mielelläni pysytellyt ihan vain sisätiloissa.


Viikko sitten perjantaina testasin aamulenkillä tämän hetkisen juoksukuntoni pakkasen paukkuessa.


Viime viikolla päätin ottaa härkää sarvista juoksun suhteen. Selailin netin puolimaraton ohjelmia siinä toivossa, että löytäisin niistä sellaisen joka luotsaisi minut kohti tavoitetta. Nettihän on pullollaan monen mittaisia juoksuohelmia eri matkoille ja eri tavoitteita silmällä pitäen. Itse etsin lähinnä aloittelijoille soveltuvia vinkkejä, sillä nyt haluan edetä maltilla. Tavoitteeni on tällä kertaa yksinkertaisesti vain selvitä matkasta ja saapua aikarajan puitteissa maaliin. Mieheni on edelleen sitä mieltä, että tänä vuonna hän lähtee vain kannustamaan minua. Voi tosin olla, että kun minä saan kilpailunumeron rintaani, saattaa tuo päätös häntä hiukan harmittaa. Monesti kisainnostus tarttuu, kun tohinaa seuraa vierestä.

Helsinki City Runnin Dayn sivuilta löytyy kanssa vinkkejä harjoitteluun sekä erilaisia harjoitteluohjelmia. Niihin voi käydä tutustumassa täällä. Minä päädyin kuitenkin Fitlandian 12 viikon puolimaraton ohjelmaan, jonka on laatinut Janne Ukonmaanaho vuonna 2013. Tuo ohjelma vain vaikutti sellaiselta, että se voisi sopia minulle.


Ohjelma kokonaisuudessaan löytyy pdf:nä  täältä.


Aloitin suoraan toisesta harjoittelu viikosta, sillä silloin viikot sattuvat kohdilleen kisapäivän kanssa. Ihan täysin kirjaimellisesti en varmaankaan pysty viikko-ohjelmaa noudattamaan, mutta pyrin parhaani mukaan mukailemaan sitä.

Tällä viikolla olen käynyt lenkillä maanantaina, keskiviikkona ja torstaina vaikka sen olisi pitänyt olla lepopäivä. Mutta aikataulu syistä juoksin lyhyen lenkin mielummin hiukan väsyneillä jaloilla kuin ennen kukonlaulun aikaa. Minä kun en edelleenkään ole aamuihmisiä.

Alkuviikon lenkit olivat ohjelmasta poiketen molemmat tunnin mittaisia. Hiljensin vauhdin kävelyksi ohjelman mukaisesti jokaisen viiden minuutin mittaisen juoksupätkän jälkeen.


Maanantain lenkki.


Keskiviikko aamuna sai nauttia auringosta.


Torstai aamuna juoksin sitten kakkos viikon perjantain lenkin, eli 20 minuuttia kevyttä juoksua ja lopussa 5*60m vetoja. Hiukan edellispäivän lenkki painoi jaloissa, mutta mieli oli vireä. En ole aiemmin juuri tehnyt vetoja, mutta nyt ajon ottaa ne mukaan viikottaiseen harjoitteluun.


Torstai aamun kevyehkö aamulenkki.


Ohjelman ekat kyhyet vedot.


Huomenna olisi vuorossa vielä viikon viimeinen lenkki. Töissä on ollut kohtalaisen tiivistahtiset viisi päivää ja työtuntejakin kertyi peräti 40. Jalkojen päällä on siis oltu myös lepopäivinä kohtalaisen mukavasti. Saa nähdä miten juoksu huomenna kulkee.

Nyt sitten vain toivon, että loppu kevään ajan pysyisin terveenä, jotta vihdoinkin pääsisin treenailemaan juoksua kunnolla ja saisin peruskuntoni vakaalle pohjalle.

Ja hei, tiedättekö mitä? Blogi täytti reilu viikko sitten tasan 3vuotta!!!
(Sen verran kiireistä on tosiaan ollut töissä etten ole jaksanut asiaa kauheasti hehkuttaa...)

Kiitos kaikille teille jotka olette jaksaneet juttujani lukea ja toivottavasti viihdytte mukana jatkossakin. Ei siis muuta kuin katse kohti kevättä. Toivottavasti se tuo tullessaan kevyempiä kilometrejä.



*Osallistuminen HCR 2018 saatu HCRD Street Teamin kautta.