maanantai 25. tammikuuta 2016

Tauon jälkeen takaisin juoksemisen pariin.


Reipasta alkanutta vuotta kaikille lukijoille!


Polkuja lammen jäällä 20.1.2016


Kirjoittelutauko venähti vähän pidemmäksi, kuin oli alunperin tarkoitus. 
Tosin eipä tässä ole ollut kauheasti treeneistä kerrottavaa. Perheessämme marras- joulukuun vaihteessa alkanut flunssakierre ei ole meinannut päästää otteestaan millään. Viimeisen puolentoista kuukauden aikana on joku meistä ollut enemmän tai vähemmän kipeänä. 


Kuva eräältä joulukuun alkupuolen lenkiltä.


Esimerkiksi keskimmäinen lapsista oli joulukuussa peräti kolmena päivänä eskarissa ja esikoinenkin oli muutaman kerran koulusta poissa. Joululomareissutkin jäi tekemättä kun mies oli kuumeinen ja sitten taas joku muksuista aloitti sairastelun uudestaan. 
Oma olotilakin oli useamman viikon todella surkea ja muutamana päivänä oli kanssa kuumetta.
 Aina kun olo tuntui helpottavan oli seuraava aamu taas kurjempi.
 

Jouluaattona 2015. Poikaa rattaissa työnnellen kävelimme miehen kanssa vajaan kympin ennen joulusaunaa.


Viimeiset pariviikkoa on mies taas ollut kuumeinen ja yskinyt urakalla. 
Edellisestä juoksulenkistä on aikaa noin kuusi viikkoa ja vähän on turhautumista havaittavissa. 
Joulukuun kaksi ekaa viikkoa olivat vielä sadan kilometrin viikkoja, mutta sen jälkeen on ollut lepoa, 
kolmea yhteistä kävelylenkkiä lukuun ottamatta. Treenitauko siis hänen kohdallaan jatkuu vielä tovin, 
sillä olotila on vileä kaukana normaalista.


Tunnelma kävelylenkiltä 28.12.2015.


Itse pääsin viime viikolla tekemään pitkästä aikaa kaksi pientä juoksulenkkiä. 
Kovinkaan kevyeltä ei meno noilla lenkeillä vielä tuntunut. Sykkeet on korkealla ja tuntuma 
tarpeeksi maltilliseen vauhtiin kadoksissa. Viime tiistaina juoksin ensimmäisen reilun vitosen lenkin tauon jälkeen. 
Sitä ennen olin viimeeksi juossut 16.12.2015.


Viimeisen lenkin lukemat ennen pakkolepoa.

Tiistain lenkillä pakkasta rapiat -15 ja kaunis auringonpaiste.


 Eli ihan kunnon tauko tuli minullekkin. Perjantaina oli toisen lenkin vuoro. 
Tuolloin juoksin seitsemän kilometriä ja yhdistin lenkkiin myös lasten haun koululta. 
Kovan pakkasen takia en malttanut ottaa ihan tarpeeksi rauhallisesti ja sydän oli pakahtua. 
Mutta ennemminkin silkasta onnesta ja juoksemisen riemusta kuin itse rasituksesta.



Mutta palataan vielä viimevuoden puolelle ja joulukuun tapahtumiin.


On tullut taas yhdistettyä kaksi harrastusta. Kuva viimevuoden lopulta.


Minullahan oli se itselleni asettamani 45:n päivän herkkulakko, 
joka alkoi Isänpäivän jälkeen ja päättyi jouluaattoon.


Erilainen "joulukalenteri".


Tahdonvoimalla pidin näppini erossa herkuista koko tuon ajan,vaikka muutama haasteellisempi päivä sattui kohdalle. 
Kuten mieheni siskon syntymäpäivät, jonne leivoin suklaakakun. 


Suklaakakku jonka tein päivänsankarille.


Ja elämäni enisimmäisen kerran leivoin lasten kanssa pipareita ilman, että söin taikinaa ollenkaan. 
Lapset kyllä hoitivat laadunvalvonnan ennen ja jälkeen paistamisen mallikkaasti.
 Etukäteen leivottuja joulutorttujakin söin vasta joulupäivänä. 


Porsas poikineen ja muut piparikaverit.


Joulun pyhinä tilanne tulikin sitten korjattua ja herkkuja syötyä jonkin verran. 
Vuoden vaihteen jälkeen olen taas pyrkinyt välttämään ylimääräisten herkkujen syömistä vaihtelevalla menestyksellä.


Palkinto iteslleni suoriuduttuani haasteesta kunnialla.


Yksi askel lähemmäksi tämän vuoden tavoitetta tuli myös otettua joulukuussa. 
Aikaisemminhan vain mieheni on ilmoittautunut juoksutapahtumiin, 
mutta nyt minäkin olen virallisesti mukana HCM 2016 oallistujalistalla.


Talvimaisema tammikuussa.


Toivonkin nyt, että pääsen pikkuhiljaa harjoittelemaan kunnolla tuota elokuussa odottavaa maratonia varten. 
Kyllä tässä on sen verran jo sairasteltu, että riittäisi tältä erää.