keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Yhdessä.

Nyt viimepäivinä ovat omat treenit jääneet taka-alalle ja on touhuttu ja retkeilty koko perheen voimin. Mieheni kun ei ollut viimeviikolla täysin juoksukunnossa liikuimme yhdessä vähän rauhallisempaan tahtiin.




Viime perjantaina päätimme lähteä extempore-retkelle Kauppiin. Miehelleni se oli ensimmäinen kunnon ulkoilu lastenkantorinkka selässä. Minä puolestani kannoin retkikunnan eväät ja juomat.





Pientä mäkitreeniä lisäpainon kera.


Ansaittu evästauko.


Sateelta suojassa.


Kaikenkaikkiaan kävelimme yhteensä n. 10 kilometriä. Mies teki pojan kanssa muutaman lisämutkan, kun minä kyykin pusikossa kuvaamassa kasveja. Tahdin määräsi tytöt ja ajoittain itikat. Loppumatkasta alkoi hiukan satamaan vettä, mutta se ei tunnelmaa latistanut.

Lauantaina mieheni halusi esitellä minulle yhden juoksureiteistään. Tällä kertaa tytöt lähtivät matkaan pyöräillen, miheni taas kantaen poikaa rinkassa ja minä kantaen eväitä.


Välillä me aikuiset autoimme taluttamaan pyöriä ylämäissä.

Poika kerkeis ottamaan parit unet matkan aikana.


Puolenvälin eväs/veryttely/puistotauko.


Retken määränpää. Ihme kyllä selvisimme kotiin kuivin nahoin ja varustein.

Reitti oli aika mäkinen, mutta mukavan rauhaisa keskellä metsää. Matkaa tälle reitille kertyi yhteensä 21 kilometriä ja aikaa itse matkantekoon meni vähän päälle neljä tuntia. Kaiken kaikkiaan tuli ulkosalla oltua reilusti yli viisi tuntia. Tytöt jaksoivat edellispäivän kävelystä huolimatta polkea urhoollisesti koko matkan. He saivatkin välillä huilata odotellessaan meitä aikuisia.

Ja koska sunnuntainakin ilma oli mitä mainioin, lähdimme taas uudelle seikkailulle. Tällä kertaa suuntasimme Särkänniemeen. Meiltä on sinne n. 10 kilometriä, riippuen reitistä. Ja koska tytöt olivat sitä mieltä, ettei jalat olleet väsyneet edellispäivien uurastuksista, lähdimme liikenteeseen pyörillä.


Retkikunnan menopelit niputettuna yhteen.


Muutama muukin oli lähtenyt nauttimaan auringiosta huvipuistoon.


Huvittelun jälkeen kävimme moikkaamassa rakasta isomummia Amurissa. Pienne lisätankkauksen ja kahvien jälkeen lähdimme polkemaan kotia kohti. Ja koska ilma oli edelleen ihanan aurinkoinen, emme pitäneet mitään kiirettä vaan teimme pienen lisämutkan Arboretumiin.


Kesäilta parhaimmillaan.


Jokunen kuva tuli napattua Arboretumissa.

Isokonnantatar.

En voi kyllä muuta kuin todeta, että meillä on todella reippaita tyttöjä. Sunnuntainkin pyöräily sujui ilman natinoita ja turhia kiukutteluja. No myönnettäköön, että saatoimme välillä lahjoa lapsukaisia pienillä herkuilla...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti