lauantai 29. heinäkuuta 2017

Eläimellistä menoa*. Miniloma osa 2.



Kissapetoa kuvailemassa. Onnesi välissä oli paksu lasi.


Huomenna mennään Korkeasaareen Korkeasaareen Korkeasaareen. Huomenna mennään Korkeasaareen koko päiväks...

Tuo lapsuudesta tuttu laulu soi päässäni muutama viikkoa sitten, kun kävimme perheen kanssa vierailulla Korkeasaaren eläinpuistossa blogiyhteistyön merkeissä. Vierailu eläintarhassa kuului meidän yhden yön miniloman toisen päivän ohjelmaan.

Edellisestä vierailusta olikin kulunut jo jokunen vuosi. Tytöt olivat silloin sen verran pieniä, että työntelimme keskimmäistä vielä rattaissa. Tällä kertaa kyydissä, ainakin osan aikaa, oli meidän kolmen vuoden ikäinen pienimies. Jos omia rattaita ei ole mukana, voi sellaiset vuokrata käyttöönsä 3:n euron päivähintaan pääportilta tai laivarannasta.


Portti Korkeasaareen lähtevälle vesibussille.


Korkeasaareen pääsee kahta eri reittiä. Bussilla ja omalla autolla Mustikkamaan sillan kautta tai kesäaikaan vesibussilla Hakaniemestä sekä Kauppatorilta. Me valitsimme vesireitin, sillä tiesimme, että laivamatka itsessään olisi elämys pojalle. Emme olleet katsoneet aikatauluja sen paremmin, mutta meillä kävi hyvä tuuri. Kun saavuimme Kauppatorille pääsimme ihan viimeisten ihmisten joukossa laivan kyytiin. Seuraavat joutuivatkin odottelemaan kyytiä kuulemma noin 40 minuuttia.


Laiva on lastattu.


 Laivalla oli jaossa Korkeasaaren esitteita, joten pääsimme heti tunnelmaan ja luomaan vilkaisun kohteeseen. Saaren karttaan ja ohjelmaan on mahdollista tutustua ennakkoon jo kotona, sillä netistä voi ladata kartan vaikka jo valmiikisi älypuhelimeen.


Lapset tutustuvat kohteeseen.
.

Saaren kartta on eläintarhan omilta nettisivuilta.


Me aloitimme eläimiin tutustumisen Kissalaaksosta. Saavuimme juuri sopivasti näkemään amurinleopardin ruokinnan.


Lihakimpaletta tavoittelemassa


Leopardeja on ollut Korkeasaaressa 1970-luvulta lähtien.


Emmemme päässeet näkemään kaikkia isoja kissapetoja kunnolla, sillä ne laiskottelivat varjossa. Esimerkiksi uhanalaiset aasianleijonat ottivat hyvinkin rennosti. Ne nukkuivat samassa kohtaa, kun aloittelimme ja lopettelimme kierrosta.


Urosleijonasta näkyi oikeastaan vain harja aitauksen takaa.


Aasianleijonia elää luonnossa enää n. 350 yksilöä.


Tiikerit sentään olivat vähän aktiivisemmalla tuulella. Naarastiikeri kävi jopa tervehtimässäm lasin vieressä pentujen leikkiessä taaempana. Korkeasaaren tiikerit ovat amurintiikeritä. Ne olivat lähellä kuolla sukupuuttoon jo vuonna 1940. Sittemmin kantaa on saatu elpymään aktiivisen suojelutyön ansiosta.


Vuosi sitten keväällä syntyneet amurintiikerin poikaset ottivat rennosti.


Päivälevon aika.


Minun suosikkini on aina ollut lumileopardi. Harmikseni se pysytteli kanssa piilossa, vaikka ne pääsääntöisesti liikkuvat valoisan ajan. Ehkä ne vain halusivat pysytellä varjossa. Lumileopardin luontainen ympäristö Himalajan vuoristossa, kun on ilmastoltaan toisen lainen kuin aurinkoinen kesäpäivä Helsingissä. Päivä oli tosiaan muutamaa sadekuuroa lukuun ottamatta lämmin ja aurinkoinen.


Lumileopardi pystyy loikkaamaan jopa 15 metriä.


Kissalaaksosta matka jatkui Korpi-alueelle, jossa näimme Suomenkin luonnossa liikkuvia eläimiä, kuten huuhkajan, metsäpeuran, hirven ja ahman. Ahma oli alkuun kanssa piilossa, mutta tuntui kuin tulevan esittelemään itsensä kuullessaan puhetta.


Ahma on Suomen suurin näätäeläin.


Monenlaista pääsi poikamme näkemään miniloman aikana.


Ennen Karhulinnaa vierailimme Apinalinnassa. Matkalla näimme isoja visenttejä. Myös kuningasmerikotka oli vaikuttava näky isoine siipineen ja jykevine nokkineen.


Visentit jonossa.


Kuningasmerikotka ylväänä omalla oksallaan.


Berberipinoista vain muutama oli ulkosalla, kun kuljimme Apinalinnan ohitse.


Kun pääsimme Karhulinnaan oli sää suorastaan paahtavan aurinkoinen. Kävimme katsomassa otsoja ensin ylä tasanteelta. Pääsimme myös näkemään toisen niistä hyvinkin läheltä, kun se nukkui rappustasanteen ikkunan vieressä.


Ensimmäiset Ruskeakarhut ovat tulleet Korkeasaarenn jo vuotta ennen eläintarhan aukeamista, eli vuonna 1888.


Tälläiseen en välttämättä haluaisi lenkkipolulla törmätä.


Korkeasaaressa on mahdollista syödä kolmessa ravintolassa, Ravintola Pukkissa, Karhulinnan Ravintola Karhussa tai Bistro & Café Bronissa. Voi myös kahvitella Kafe Hedvigssä, tai ostaa pieniä herkkuja Pukin tai Karhun kioskeista. On myös mahdollista syödä omia eväitä, sillä saarella on useampi piknik-alue ja muutama grilli-alue. Omia eväitä voi myös paistella ja nauttia laavulla, autiotuvassa sekä kodassa. Niissä on aina polttopuita valmiina tulentekoa varten.


Korpi-alueen reunamilta löytyy kota, jossa voi pysähtyä pitämään vaikka evästaukoa.


Meillä oli matkassa omat pienet eväät. Olimme syöneet runsaan aamupalan hotellilla ja tarkoituksemme oli syödä isommin maissa juuri ennen junamatkan alkua.


Evästauon jälkeen jaksettiin taas katsella eläimiä.


Evästauon jälkeen lähdimme kiertämään saaren keskiosaa jossa asustavat mm. milut, kamelit ja mäen päällä kuhertajagasellit, Mongolianvillihevoset sekä kulaanit.


Jokaisesta lajista oli esillä opastaulut. Niissä kerrottiin mm. onko laji uhanalainen vai elinvoimainen.


Kaksikyttyräinen kameli on yksikyttyräistä serkkuaan uhanalaisempi.


Mongolianvillihevoset katosivat luonnosta 1960-luvun lopulla, mutta suojelutyön ansiosta niitä elää taas Kiinan ja Mongolian aroilla.


Välillä täytyi tietenkin pysähtyä vähän leikkimään lasten toiveiden mukaisesti.


Päät pyörryksiin karusellissa.


Olimme juuri menossa katsomaan punaniskakenguruita, kun sade yllätti meidät. Noiden keskikokoisten kenguruiden tarhan läpi kulkee Kengurukuja jota pääsee kävelemään kesäaikaan joka päivä klo 11-13. Korkeasaaressa on myös muita tarhapolkuja (Vuohipiha, Vikunjaväylä sekä Kilpparikurvi) joiden aikatauluihin voi tutustua esim. netissä. Me emme käyneet tekemässä lähempää tuttavuutta noiden eläimien kanssa, sillä isommat lapsemme ovat hiukan säikkyjä kaikkien nelijalkaisten seurassa.


Punaniskakenguruita kutsuttiin ennen punaniskavallabeiksi.
 

Sade tuntui saavan muutkin ihmiset etsimään suojaa. Joten, kun saavuimme Amazonia & Africassaan oli siellä todellakin tiivis ja kostean lämmin tunnelma.


Pienipala tropiikkia.


Sisätiloissa pääsi tutustumaan mm. matelijoihin, hämähäkkeihin ja hyönteisiin, sammakoihin, jyrsijoihin sekä pieniin apinalajeihin.


Käärme kerällä.


Koppakuoriaisten liikenneruuhka.


Tämä käärme kävi tekemässä tuttavuutta poikamme kanssa.


Gundit ruokailemassa.


Kilpikonnaa ihastelemassa.


Aksolotli elää ikuista toukkavaihetta ja on luonnossa äärinmäisen uhanalainen.


Pikkumarmosetti pääsevät kesäaikaan halutessaan myös ulkoaitaukseen.


 Koska suuntasimmekin sateen takia sisätiloihin jäi meiltä saaren pohjoispuoli katsastamatta ja muutamat eläinlajit näkemättä. Kierrettyämme Amazonian ja Africsian emme vain enää jaksaneet kiertää sieltä kautta, vaan lähdimme suuntaamaan pikkuhiljaa laivarantaa kohti.


Komeat riikinkukot saavat tepastella alueella vapaasti.


Tytöt suuntasivat jo Laivarannan kauppaan, kun me muut kiersimme vileä kertaalleen Kissalaakson ja kävimme katsomassa länsirannan kalliolla viihtyvät kierteissarvivuehet eli Markhornit ja baraalit.


Laivarannan kauppa.


Kaupassa oli monenlaista ostettavaa muistoksi vierailusta.


Reilun neljän tunnin eläimellisen menon ja monen tuhannen askeleen jälkeen oli aika taas suunnata hyvillä mielin vesibussille ja kohti Kauppatoria.


Kyytiä odottelemassa.


Päivä eläinten parissa oli antoisa ja muistoksi Korkeasaaresta jäi paljon kuvia.

Eläintarha on paikka jossa viihtyvät niin lapset kuin aikuisetkin ja sinne on ilo palata uudestaan.



*Blogiyhteistyössä Korkeasaaren kanssa.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti