lauantai 30. toukokuuta 2015

Kaikkea muuta kuin urheilua.


Koko perheemme on ollut sitkeän flunssan kourissa jo puolitoista viikkoa Omalla kohdalla tuntuu ettei tauti meinaa millään mennä ohi. Kurkku on karhe ja limaa saa yskiä, ääni on käheä, nenä on tukossa ja räkää täysi ja ajoittain on pientä lämpöä.

Olo on väsynyt, mutta ei kuitenkaan niin kauhea, että malttaisi olla tekemättä mitään.
Kulunut viikko on siis pitänyt sisällään kaikkea muuta kuin urheilua.

Olen mm. askarrellut tyttöjen kanssa parina päivänä kortteja.

PientäSuurtaNäpertelyä


Sain ommeltua lasten huoneeseen uudet verhot.



Putsasimme olohuoneen kirjahyllyn päältä pölyt ja pesimme maljakot.
Oli ehkä aikakin...




Mieheni on järjestellyt tavaroitaan ja tehnyt muutamia remonttiin liittyviä viimeistelyhommia,
jotka ovat jo pidemmän aikaa odottaneet tekijäänsä.



 Laitoimme myös parveketta hiukan kesäiseisempään kuntoon ja kervat sai lähteä,
 yhtä lukuun ottamatta.



Torstaina kävimme pakollisilla asiolla ja poikkesimme samalla
 Ahlmannille katsomaan eläimiä.



Vaikka olotillassa ei vielä ollut kauheasti kehumista,
piristi hetken ulkona olo kaikkia.



Torstaina oli myös poikamme 1.v syntymäpäivä.
Juhlapäivän kunniaksi herkuttelimme illalla pannukakulla.
Varsinaiset juhlat järjestetään vasta myöhemmin, kunhan ensin parannutaan kunnolla.




Viikko sitten perjantaina tuli tasan vuosi täyteen kahden seuraavan kuvan välillä.




Ylemmässä kuvassa olen raskausviikolla 40+5 ja lähdössä tyttären kevätjuhlaan. 
Alemmassa kuvassa näkyy nykyinen tilanne. Kovalla työllä sain karistettua raskauden aikana kertyneet ylimääräiset kilot (n. 18kg) ja olen saavuttanut taas ne mitat missä olin ennen odotusta.
Jokaisen raskauden jälkeen olen käynyt läpi saman ruljanssin.



Niin se vain aika rientää. Tuntuu kuin vasta äsken olisi pieni nyytti tuhissut sylissä,
 ja nyt tutustutaan jo vinhaa vauhtia ympäröivään maailmaan.
Poika ja leppäkerttu.
Niin ja tänään sai esikoinenkin jo ensimmäisen koulutodistuksensa, 
vaikkei hänenkään syntymästä tunnu olevan kuin pieni tovi.
Saa nähdä mitä kaikkea keksimme tehdä koululaisen kesäloman aikana. 
Ensin tietysti toivotaan, että koko perhe tervehtyy ja pääsemme pikkuhiljaa taas liikkumaan yhdessä luonnossa, kävellen ja pyöräillen. Ja tietenkin minä ja mieheni odotamme, että pääsisimme taas juoksemaan ja treenaamaan.
Mukavaa kesän alkua kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti