keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Hiittiä, juoksua ja talvilomailua.



Viime viikolla sain viettää aikuisikäni ihka ensimmäistä oikeasti ansaittua talvilomaa. Ja koska se sattui nyt eri aikaan kuin muksuilla, niin olin ajattelut keskittyä treenaamiseen ja koulutehtäviin. Mutta kuinkas sitten kävikään.

Viime aikoina on saatu liukastella ihan urakalla.

Kuten arvata saattaa, se meidän perheessä majaillut flunssa iski sitten minuunkin heti, kun oma lomani alkoi. Jouduin tosin olemaan pois töistä jo kaksi edellistä päivää, sillä oli minun vuoroni olla kotona meidän kuopuksen kanssa. Hän oli meinaan koko edellisen viikon poissa hoidosta kuumeen ja vatsakipujen takia. Myös tytöt olivat pari päivää pois koulusta samantyypisten oireiden takia.

Lomani alkoi siis todella hohdokkaasti. Tosin eihän se kovin suuri yllätys ollut, kun otti alkutilanteen huomioon. Kun kerrankin olisi ollut koko viikonloppu aikaa keksiä jotain kivaa tekemistä koko perheen voimin, olimme kaikki enemmän tai vähemmän potilaita tai toipilaita. 

Pääsin itse loppuperin aika vähällä sairastelun suhteen tällä erää. Muutaman päivän oli veto poissa ja nokka tukossa, mutta jo tiistaina alkoi olla olotila jo kohtalainen. Onneksi, sillä olin saanut kutsun uuden butiikkistudion Trib3 Adlon:n avajaisiin Helsinkiin.

Helsingin pikavisiitillä minulla oli hetki aikaa seikkailla myös pitkin Töölön katuja.

Olin hankkinut bussiliput valmiiksi, joten oli kiva ettei ne jääneet käyttämättä. En ehkä olisi muuten lähtenyt Tampereelta asti hikoilemaan  ja katsastamaan tuota uutta mestaa, mutta pienen googlailun jälkeen sain selville, että myös meidän kulmille on aukeamassa samainen Hiit-studio kevään aikana. Ja olihan se nyt tietenkin mukava loman kunniaksi puuhastella jotain arjesta poikkeavaa.

Trib3:n tunnelmalliset puitteet on remontoitu entisen leffateatteri Adlon:n tiloihin

Olin ottanut treenikamat matkaan mukaan, sillä avajaisissa sai halutessaan osallistua noin 20 minuutin mittaiselle näytetunnille. Ja olihan se testattava, kun siihen kerran oli mahdollisuus. Ihan täysillä en uskaltanut juoksuosuuksia vetää, sillä en ollut ihan sata varma olotilastani vaikka flunssa olikin jo selätetty. Ja jestas että hiki virtasi. Vaikka emme ihan täyttä settiä vetäneetkään (normaalisti hiit-treeni kestää alkuohjeistus ja loppuveryttely muukaan lukien kaikkineen noin 45min), niin huh huh, että otti koville. Muutamassa liikkeessä olisin kaivannut pienempiä käsipainoja, sillä ainakin itselle viiden kilon käsipainot, jotka olivat ainakin tuolla kertaa kevyimmät, ovat turhan raskaat silloin kuin toistoja pyritään tekemään paljon.

Hiit-tunnilla koko kroppa joutuu töihin ja ensimmäisellä kerralla pääsee tutustumisetuna treenaamaan veloituksetta.

Sain kutsun avajaisiin niiden järjestelyistä vastanneen Domekers Finlandin kautta.

Trib3:n myötä Suomeen rantautui maailmalta uusi erilainen salikonsepti jossa yhdistyy Hiit-treeni, yhteisöllisyys ja elämys. Ensin vedetään kova treeni tunnelmallisissa puitteissa (toki jokainen tekee harjoitukset oman kunnon mukaan),  sitten pyyhitään hikeä ja vilvoitellaan jäähdytetyn pyyhkeen avulla. Lopuksi nautitaan palauttava smoothie viihtyisässä oleskelutilassa. Jos sinua kiinnostaa laittaa itsesi koville, niin käy ihmeesä tutustua tarkemmin siihen mistä Trib3:ssa oikesti on kyse klikkaamalla tästä*.

En itse ole juurikaan harrastanut ryhmäliikuntatunteja nykyään, mutta aion kyllä ehdottomasti käydä tutustumassa Trib3 Tampereen tiloihin heti huhtikuussa, kun puitteet saadaan kuntoon ja ovet avataan. Ja pitäähän sitä tietenkin käydä hyödyntämässä lahjaksi saadut viiden kerran treenilahjakortit.

Muutamana päivänä yritin keskittyä vähän niihin kouluhommiinkin, mutta päätin olla turhaa niistä stressaamatta. Loppuviikosta uskaltauduin taas ihan lenkille sillä kroppa ja pää kaipasivat liikettä ja raitista ilmaa.

Aloittelin varovasti juoksua ja kävelyä yhdistellen. Kävelyn ansiosta sykkeet pysyi maltillisena. Seitsemästä kilometristä juoksin puolet (2*1km + 3*0,5km). Kotona tein vielä vähän corejumppaa ja yritin taipua muutamaan jooga-asentoon.

Silloin kun aurinko paistaa kauniisti malttaa ottaa vähän rauhallisemmin ja nautiskella, ainakin joskus...

Sunnuntaina sää oli ihanan aurinkoinen. Harmi vaan ettemme pystyneet nauttimaan ulkoilusta koko perheen voimin. Mieheni on ollut jo puolitoista viikkoa jonkinlaisessa vatsaflunssassa. Hänen huonoa ja vetämätöntä oloa on ollut todella kurjaa seurata sivusta. Myös meidän kuopus aloitti kuumeilun uudestaan viikonloppuna.

Minä sentään pääsin hetkeksi tuulettamaan päätäni ulos, kun miesväki kävi päikkäreille. Reitti oli sama kuin perjantaina, mutta rytmitys eri.

Aurinko sai hymyn huulille.

Alkulämmittelyn jälkeen innostuin juoksemaan pidemmän pätkän kuin olin suunnitellut. Kolmen kilometrin pätkästä kaksi tuli mentyä reippaammin ja sitten olikin aika himmata. Loppumatkasta hölkkäsin vielä kaksi kilometrin pätkää.

Vauhtia vaihdellen. Välillä kannattaa spurtata niin kroppa saa uusia ärsykkeitä.

Nyt kun on enää noin kolme kuukautta aikaa tehdä töitä sen eteen, että selviän edes jotenkin  hengissä tulevasta puolimaraton tavoitteestani, en todellakaan halua sairastella enää yhtään enempää. Eli toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Käsiä on ainakin tullut pestyä entistäkin useammin ja huolellisemmin.

Onko sinun treenit sujuneet suunnitelmien mukaan, vai oletko joutunut huilaamaan sairastelun vuoksi?



*Linnki Trib3 Finland:n kotisivuille





1 kommentti:

  1. Tätä pitää käydä kokeilemassa. Joku kiva ja monipuolinen lisä lenkkeilyn ja salin kylkeen tekisi enemmän kuin terää.

    Kuntoon pitäisi päästä..

    VastaaPoista