Kun kuviot muuttuu.

Joskus on vaikeaa saada aika riittämään kaikkeen. Kun on kolme lasta ja kokoaikainen työ on välillä haasteellista löytää aikaa omille harrastuksille. Elämä on täynnä valintoja, mutta oman hyvinvointini takia, en ole valmis luopumaan liikunnasta kokonaan. Sopivat välit täytyy vain löytää ja hyödyntää.

 Blogin ylläpitokin on joutunut hiukan retuperälle ajan puutteen vuoksi. Tämäkin kirjoitus on ollut työn alla jo useamman viikon. Olen bussissa kirjoittanut lauseen silloin toisen tällöin. Iltaisin taas kirjojen  lukeminen on kiinnostanut enemmän kuin oman tekstin kirjoittaminen. Ja mitä pidemmäksi julkaisuväli on venynyt sitä vaikeammaksi jutun viimeistely on käynyt.

Vielä keväällä tein töitä osa-aikaisena. Työpäivät olivat välillä lyhyempiä ja joskus saattoi olla "ylimääräinen" vapaapäivä. Silloin perheelle ja treenaamiselle jäi enemmän aikaa. Kesän alussa sain kokoaikaisen sopparin. Nyt töissä vierähtää keskimäärin kahdeksan tuntia viitenä päivänä viikossa. Vaikka hetki menikin totutellessa lisääntyneeseen työmäärään, ei voi olla kuin tyytyväinen sillä nykyään kaupanalalla ei ole helppoa saada täysiä tunteja.

Työvuoroni vaihtelevat aamu kahdeksan ja ilta kahdeksan välillä. Kesällä tuli vielä kuljettua pyörällä töihin ja kuin huomaamatta tuli harrastettua hyötyliikuntaa.  En ole koskaan ollut mikään himopyöräilijä ja pyöräilykauteni rajoittuu pääosin kesäaikaan. Loman aikana työmatkapyöräilyinto laantuikin sitten täysin. Nyt kuljen matkat pitkälti bussilla. Kun saan taas juoksun kulkemaan paremmin, saatan silloin tällöin juosta töistä kotiin.

Alkusyksystä olisi ollut kanssa hyvät pyäräilyilmat, mutta oma pyäräni on saanut levätä.

Lenkillä olen pyrkinyt käymään edes kerran pari viikossa hyöyntäen vapaapäiviä sekä aamuja ennen iltavuoroa. Salilla olemme niin ikään pyrkineet käymään kaksi kertaa viikossa. Salipäivät vaihtelee myös minun työvuorojen mukaan. Jos molemmat kerrat eivät onnistu arkipäivinä on toinen treeni käyty tekemässä viikonloppuna.

Instagramista löytyy myös treenipäivityksiä. Tämä kuva on elokuun 20. päivä.

Toissaviikolla kävin juoksemassa tiistaina viiden kilometrin aamulenkin ja keskiviikkona kuljin pitkin polkuja pääosin kävellen kahdeksan kilometrin verran. Salilla käytiin keskiviikkona ja sunnuntaina. Torstaina käytiin myös kävelemässä miehen kanssa melkein kympin lenkki sekä sunnuntaina salin jälkeen 8 kilometriä.

Välillä on mukava kulkea pitkin metsäpolkuja.

Viimeviikolla salipäiviä oli torstai ja sunnuntai, kun taas juoksulenkit jäi yhteen kertaan ja sekin oli kaikkea muuta kuin mieltä ylentävä. Lähtiessä fiilis oli vielä hyvä ja ajattelin kokeilla hiukan pidempää juoksulenkkiä. Melkopian juoksu alkoi tökkimään vaikka yritin pitää vauhdin koko ajan maltillisena. Neljän kilometrin jälkeen olikin sitten pakko tyytyä kävelemään loput kolme kilometriä. Hetken kävi jo mielessä, että juoksuharrastus joutaa mun osalta vaikka romukoppaan. No sinne se ei kuitenkaan, ainakaan vielä, ole joutunut. Joskus homma vaan tökkii. Silloin ei auta muu kuin purra hammasta ja yrittää nousta montun pohjalta ylös.

Onneksi sää oli sentään kaunis vaikka juoksu ei kulkenutkaan.

Tällä viikolla me ollaankin oltu taas ystäviä juoksun kanssa. Aamulenkkit tuli juostua maanantaina ja torstaina ja tänään lauantaina tuli hilpaistua hiukan vauhdikkaampi vitonen.

Maanantai aamun lukemat.

Tostaiaamuna tuli lenkillä napattua muutama kuvakin.

Pitkästä aikaa vitonen alle seiskan vauhdilla.

Tänään olisi ehkä ollut aikaa juosta vähän pidempi ja rauhallisempi lenkki, sillä minulla on pitkästä aikaa koko viikonloppu vapaata. Mutta lupasin lapsille, että olen vain hetken poissa. Läpsystä teimme vaihdon mieheni kanssa. Hän lähti vuorostaan juoksemaan, kun minä tulin kotiin. Tosin hänellä oli treffit juoksukaverin kanssa pidemmän matkan merkeissä.

Toivottavasti saamme nauttia vielä aurinkoisista syksyaamuista.