Tavoitteena 1000.

Nyt, kun hyvät hiihtokelit palasivat ja on enää vajaat 100 päivää Helsinki City Running Day:hin ja tavoitteeksi asetettuun puolimaratoniin. Niin arvatkaapa mitä? Meikäläinen on taas vaihteeksi flunssassa. Eli ei siis treenit etene tällähetkellä ihan suunnitelmien mukaan.

Kunnon talvi ei sittenkään jäänyt aivan lyhyeksi.

Kuumetta minulla ei ole ollut, mutta olo on ollut kuin jyrän alle jääneellä. Räästää olen saanut oikein urakalla torstaista lähtien. Nenäliinoja on kulunut iso pino ja erillistä pellenenää en ole tarvinnut, sillä oma nenä punoittaa aivan tarpeeksi.

Nenäliinoja on kulunut vino pino viime päivinä.

Kerkesin onneksi kevyen viikon jälkeen käymään edes kerran hiihtämässä ja jalkalenkillä ennen tätä uutta pakkolepoa. Torstaina ei sitten enää tarvinnutkaan pähkäillä laittaisinko monot vai lenkkarit jalkaan ennen töihin lähtöä, kun en meinannut saada itseäni edes ylös sängystä.

Monot alkoivat hiertää sen verran ikävästi, että oli pakko tyytyä vain tusinaan. Muutaman kerran osuimme samoille kohdille purtsia kiertäessä. Mies ei tosin malttanut poistua samaan aikaan ladulta vaan jatkoi sivakoimista minun lähdettyä kotia kohti.

Keskiviikkona lenkki eteni 3:2 jaolla, eli 3min hölkkää ja 2min kävelyä. Matkalla bongasin keskimmäisen muksun hiihtoharjoituksissa oman luokan kanssa.

Kevyellä viikollakin tuli onneksi jotain tehtyä peruskunnon parantamiseksi. Kävin kerran kunnon sauvakävelylenkillä, tein yhden vajaan puolen tunnin kahvakuulajumpan sekä hölkkäsin osan perjantain aamulenkistä, vaikka olin alunperin suunnitellut vain käveleväni.

Sauvakävelylenkillä tuli rymyttyä hiukan myös metsikössä, jotta pääsin kosken yläjuoksulle.

Pärrinkosken kuohuja.

Kävelytien kolme olomuotoa lumimyräkän jälkeen. Onneksi n. puolet reitistä oli keretty aurata kunnolla.

Noiden urheilujen lisäksi yksi päivä tuli vietettyä Helsingissä, kun kävin HCRD 2018 pressitilaisuudessa. Se järjestettiin Hotelli Kämp:ssä ja paikalla lehdistöä, julkkiksia, tubettajia sekä meitä bloggaajia. Siellä kuulimme mm. minkälaisia muutoksia kevään suuri juoksupäivä tulee kokemaan. Saimme myös vinkkejä oman matkan valintaan sekä siihen kuinka sitä kohti kannattaa treenata. Ja kuten alussa mainitsin, olen minä tosiaan valinnut matkakseni puolimaratonin. 

Lidlin Spotyfeel on tänä vuonna HCR:n ja HCM:n nimikkokumppani.

 Pressitilaisuuden jälkeen pääsin tapaamaan ensimmäistä kertaa muuta HCRD Street Team porukkaa Kick off -tilaisuuden merkeissä, jossa nautimme hyvästä ruuasta sekä pääsinme tutustumaan New Balance-, Craft sportswear- ja Garmin-uutuuksiin.

Hyvää ruokaa hyvässä seurassa.

Tuo reissu oli antoisa ja oli mukava päästä tutustumaan muihin Street Teamin bloggareihin ja taustatiimiin. Street Teamiläiset saivat mukaansa myös uudet juoksujalkineet testattaviksi. Uskon myös, että uusi juoksutakki ja paita pääsevät varmasti kanssa kovaan käyttöön kunhan juoksukelit ensin lämpenevät.

Kuvan tuotteet saatu HCRD Street Teamin kautta.

Samalla reissulla tuli myös hyödynnettyä tilaisuus käydä tutustumassa kulttuuriin  ja taiteeseen. Edellisestä vierailusta Ateneumiin oli kulunut jo jonkin aikaan. Nuorempana tuli museoissa käytyä ahkerammin. Hiukan outoa oli liikkua pääkaupungissa pitkästä aikaa yksin, sillä yleensä mukana on ollut joko koko perhe tai ainakin puoliso.

Olen tykännyt käydä museoissa jo lapsena.

Mieheni on, ainakin vielä, välttynyt tältä flunssa-aallolta. Hän on käynyt hiihtämässä minunkin edestä. Lauantaina hän hiihti tämän talven pisimmän matkansa. Puolisoni ei vielä lähtiessä tiennyt paljonko hän aikoo hiihtää, mutta varasi kuitenkin nestettä mukaan. Latu oli hyvässä kunnossa ja suksien voitelu oli osunut nappiin. Mies viihtyi ladulla reilut neljä tuntia ja sivakoi tuossa ajassa 50km. Kun olosuhteet olivat kohdillaan, ei tuo viisikymppinen tuntunut läheskään niin raskaalta kuin edellisviikon nelikymppinen. Viime viikon hiihtokilometreistä kertyi yhteensä 125km.

Mutta mikä onkaan tuo tavoite, jonka jo otsikkossa mainitsin?

Tästä uudesta räkätaudista huolimatta olen päättänyt asettaa yhden uuden tavoitteen tälle vuodelle ja se on kerätä vähintään 1000 jalkaisin kuljettua kilometriä. Mukaan lasketaan kaikki lenkki mielessä kuljetut kilometrit. Tuskin olisi ihan mahdotonta saada tuota määrää kokoon pelkästään juoksemalla. Mutta turhan stressin välttämiseksi, jos juoksu ei lähdekkään kulkemaan, hyväksyn mukaan myös astetta hitaammat etenemiset. Viime vuonnahan juoskukilometrejä sain kasaan n. 750 joten eiköhän siihen päästä tänäkin vuonna. Ainakin toivon niin. Tammikuun kilometrejä en ole vielä laskenut, mutta eiköhän niitä jokunen kertynyt vaikka hiihtämässäkin tuli käytyä. Nyt taitaa vielä jokunen päivä mennä huilatessa ja laskiaisherkkuja nauttiessa, mutta sitten palataan taas tositoimiin.

Herkullista laskiaisviikkoa kaikille!

*Yhteistyössä SUL:n kanssa ja osallistuminen HCR:lle saatu Street Teamin kautta.