Hyvä ruoka, parempi treeni.

Olen tosiaan alkanut pikkuhiljaa sisäistämään sen, että oikeasti täytyy syödä monipuolisesti ja ennenkaikkea tarpeeksi, jos meinaa saada treenaamalla kehitystä aikaiseksi. Kunto kun ei kasva, jos kroppa ei saa tarpeeksi energiaa palautuakseen ja kehittyäkseen. Olen myös tajunnut sen, ettei minun oikeasti tarvitse olla laihempi kuin nyt olen, olenhan kuitenkin normaalipainoinen. Painoni tuntuu jumahtavan aina suurinpiirtein nykyisiin lukemiin tein sitten niin tai näin. Olen tullut siihen tulokseen, että tämän täytyy olla se minun hyvänolon painoni. Ja koska voima ja hyvä kunto on se mitä tavoittele laihuuden sijaan, en millekkään kitudieetille aio enää ikinä sortua.

Meidän perheessä syödään pääsääntöisesti ihan tavallista kotiruokaa. Olemme aika kaikkiruokaisia, mutta sienet ja äyriäiset saavat jäädä kauppaan. Niistä me emme vain tykkää. Välillä voisimme syödä monipuolisemmin eri ruokia, mutta kiireisessä arjessa tulee helposti turvauduttua niihin tuttuihin ja turvallisiin vaihtoehtoihin.

Meillä on käynyt myös tuuri sen suhteen, että meillä kellään ei ole allergioita rajoittamassa syömisiä. Ainakin toistaiseksi olemme niiltä säästyneet. Nuo "henkiset"allergiat ovat luku sinänsä. Mieheni ei esim. siedä kaaliruokia. Suurin ongelma omalla kohdalla taitaa kuitenkin olla annoskokojen pitäminen kohtuullisina. Silloin kun ruoka on hyvää, tulee edelleen helposti syötyä enemmän kuin tarpeeksi.

Meillä ei todellakaan syödä aina samaan aikaan, vaan ruoka-ajat vaihtelevat päivittäin. Lasten syömisiä arkisin tietenkin rytmittää  koulu ja päiväkoti, kun taas minun  ruoka-aikoihin vaikuttaa vaihtelevat työvuorot. Mies syö oman aikataulunsa mukaan.  Olemme kuitenkin pyrkineet ainakin kerran päivässä syömään kaikki saman pöydän ääressä. Ja jotta se onnistuisi meidän perheen aikatauluilla, on meille  muodostunut tavaksi syödä illallinen päivällisen siaan. Siinä samalla, kun syödään on mukava vaihtaa lasten kanssa päivän kuulumisia. 

Mutta mitä meillä sitten syödään?

Meillä kuluu paljon pastaa ja jonkin verran perunaa. Riisiä syömme lähinnä puuron muodossa. Lihan syöntiä voisimme yrittää vähentää. Yleensä käytämme jauhelihaa. Kanaa ja kalaa yritämme syödä vähintään kerran viikossa. Enemmän voisimme syödä ihan vaan kasvisruokia ja kasvisten sekä juuresten syöntiä vosimme lisätä entisestään.

Ruokajuomana meillä juodaan joko vettä, maitoa tai piimää. Lapset juovat kevytmaitoa, kun taas me aikuiset tykkäämme enemmän rasvattomasta maidosta. Mehua meillä ei juuri juoda ja limppariakin meidän kaapista löytyy aniharvoin.

Minä pyrin aloittamaan aamuni puurolla johon on lisätty marjoja, raejuustoa ja siemensekoitusta. Jos olen aamulla vielä kotona miehen ja pojan heräillessä, keitän puuroa meille kaikille. Mies tosin lisää puuroonsa vain marjoja. Hän syö lisäksi purkillisen rahkaa, jotta saa tarpeeksi proteiinia. Myös tytöt syövät viikonloppuisin puuroa, mutta kouluaamuisin he syövät muroja.

Minun aamupuuroni. Myös poikamme tykkää syödä puuronsa raejuustonkera.

Jos aamulla laiskottaa, niin saatan minäkin syödä muroja aamiaiseksi.

Lounaaksi meillä syödään mitä milloinkin ja siihenkin vaikuttaa muu päivän ohjelma. Toisinaan lounaaksi on edellis päivän sapuskaa ja toisinaan se korvataan salaatilla, leivällä ja esim. keitetyillä kananmunilla. Meillä syödään pääsääntöisesti ruisleipää. Näkkileipää on aina varalla kaapissa. Joskus harvoin herkuttelemme vaalealla leivällä. Leivän päälle laitamme joko Oivariinia tai ihan voita. Lapset tykkäävät laitta myös sulatejuustoa. Joskus jääkaapista löytyy myös tavallista juustoa tai jotain leikkelettä

Kevyempi kotilounas.

Helppo työlounas. Nuudeleita, kasviksia ja raejuustoa.

Joskus viikonloppuisin aamut venyvät ja meillä saatetaan syödä puuro vasta lounasaikaan.

Meidän aikuisten välipaloihin vaikuttaa paljolti se ajoittuuko ne ennen vai jälkeen treenin. Monesti heti treenien jälkeen juomme palautumisjuoman, varsinkin salitreenin jälkeen. Juoksulenkin jälkeen palautumisjuomaksi kelpaa lasillinen maitoa, jos tiedossa on kunnon ruokaa vähän ajan päästä. Työpäivinä minä syön välipalan tai kaksi riippuen minkä mittainen työpäiväni on ja mihin kellonaikaan se sijoittuu.

Välipala juoksulenkin jälkeen.

Mieheni välipala koostuu usein pikapuurosta (kaurahiutaleita maidolla ja mehukeitolla), smoothiesta, rahkasta tai myslistä. Jos tiedossa on pitkälenkki, 30-40 kilometriä, syö hän edellisenä päivänä useamman välipalan.

Töissä minulla on monesti eväänä rahka ja hedelmiä. Välillä saatan turvautua proteiinipirtelöön tai -vanukkaaseen. Kahvia juon lähes joka tauolla terästettynä tilkalla maitoa. Sokeria en käytä edes teessä.

Välipala työpäivän keskellä.

Meillä on tosiaan hiukan etelä-eurooppalainen ruokailurytmi. Päivällinen korvataan monesti illallisella. Meillä ei siis ehkä sijoitu ruokailut ja välipalat aivan suositusten mukaisesti, mutta jonkinlaista järkevää rytmiä pyrimme pitämään  niin omissa kuin lastenkin ruokailuissa.

Meillä monesti minä teen ruuan ja mies siivoa sotkut. Välillä taas kokkailemme yhdessä ja toisinaan miehenikin tekee ruuan. Tosin silloinkin hän siivoaa keittiön ruokailun päätteeksi.

Keittoillallinen. Paprikasiivujen kanssa joutuu pitämään puolensa. Ne kun monesti katoaa pikkuherran suuhun, jos päänsä kääntää.

Lohta ja salaattia. Monesti lisukkeena myös perunamuussia.

Miehen pravuuri: Jauheliha-tomaattikastike Koskenlaskija-juustolla

Iltapalaksi saatan syödä vielä rahkan ja jotain hedelmää tai vaan vähän pähkinöitä. Riippuen vähän siitä miten tukevasti on tullut syötyä aijemmin päivällä.

Meillä kaiki rakastaa hyvää ruokaa. Arkisin pyrimme tekemään perusterveellistä sapuskaa, mutta viikonloppusin teemme jotain "parempaa"ruokaa, joka saattaa olla kaukana kevyestä ja terveellisestä vaihtoehdosta. Koko perheen lempiruoka taitaa olla Aurajuusto-kana lohkoperunoilla tai pastalla.

Toinen perheemme lemppareista, lasagne.

Kotitekoisen pitsan kruunaa itsetehty tomaattikastike.

Meillä syödään todella harvoin eineksiä, mutta silloin tällöin turvaudumme noutoruokaan ja aina silloin tällöin nautimme ravintolan antimista.

Noutoruokaa.

Ravintolan herkkuja.

Rakastan myös leipomista, mutta sitä olen yrittänyt vältellä viimeisen vuoden aikana. Kyllä meillä edelleen leivotaan, mutta lähinnä vain syntymäpäiviä ja jouluna. Ja koska elämä ei voi olla ainaista kieltäytymistä ja koska me olemme aikamoisia herkkupeppuja, syödään meillä välillä suklaata ja sipsejä ja muita herkkuja. 

Meillä siis syödään pitkälti 80:20 periaatteella. Kaikkea kohtuudella. Tai siihen ainakin pyritään. Joskus se meinaan pääsee karkaamaan käsistä...

Koska joskus tekee mieli makeaa...