Ylä- ja pientä alamäkeä.

Tunnelma lammen ympäristössä launtaina 21.11.2015

Viikkositten perjantaina saatiin lunta Pirkanmaalla oikein urakalla.
Vielä aamulla oli kuraista ja synkeetä, mutta iltaan mennessä oli maa valkoinen.
Perjantai-illan kauppareissu meinasi jäädä  tekemättä, koska talvirenkaat tuli vaihdatettua viimetipassa.

Tosin valkeus jäi lyhytaikaiseksi, sillä jo keskiviikkona maa oli taas lumeton vesisateen ja plusasteiden ansiosta.

Tunnelma neljä päivää myöhemmin.

Viimeviikon lauantaina olikin mukava käydä lenkillä, sillä luonto tarjosi uudenlaista katseltavaa.
Hiukan kävimme mieheni kanssa keskustelua siitä, kumpi saisi käydä ensin lenkillä ja nauttia päivänvalosta.

Tälläistä maisemaa olisi mielellään ihaillut pitempääkin kuin vain pari päivää.

No, mies sai ensimmäisen lähtöluvan ja kun hän tuli juostuaan 16 km pinkaisin minä matkaan.
Jälkikäteen minua ei kyllä enää harmittanut yhtään viimeinen lenkkivuoro, sillä päivän hämärtyessä tunnelma vain parani.

Sininenhetki illan hämärtyessä.

Olin alkuviikosta suunnitellut, että lauantaina olisi pitkähkön lenkin vuoro matalammalla syketasolla. Päästyäni matkaan sanoin kuitenkin piutpaut mittarin kyttäämiselle ja keskityin täysin ihastelemaan lumista maisemaa. Välillä tosin piti katsella kunnolla jalkoihin, jotta välttyi turhalta tossujen kastelemiselta. Maasto kun vaihteli liejusta ja kurasta sohjoon sekä lumihankeen.

Viimeviikko menikin aika hyvin treenien suhteen. 

Neljä kunnon lenkkiä (yht. 32,5 km), hyötyliikuntaa (yht. 26,5 km) ja yksi kunnon salitreeni. 

Maanantain ja perjantain lenkit tein sykkeitä seuraillen.

Maanantai 16.11.

Valmiina kohtaamaan märät lenkkipolut.

Perjantai 20.11.

 Keskiviikkona ja eilen lauantaina menin tosiaan ihan fiilispohjalta.

Keskiviikko 18.11.

Lumi toi mukavaa vaihtelua lenkkimaisemiin.

Lauantai 21.11

On muuten todella rentouttavaa, kun painelee menemään osan lenkeistä juuri sillä vauhdilla ja fiiliksellä mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä.
Jos joka kerta tuijottelee liikaa mittarin lukemia, menee äkkiä maku koko hommasta. 

Kun lunta oli tullut vasta vähän.

Tarkoitukseni on nyt toistaiseksi jatkaa juoksutreenejä neljä lenkkiä/viikko. Kaksi lenkkiä sykkeitä seuraillen ja kaksi fiilistellen.
Aika näyttää tuottaako tämä jako toivottua tulosta ja kehitystä.
Tosin tällä kuluneella viikolla pääsin lenkille vain maanantaina.

Maanantain lenkin lukemat. Maksimisyke 167.

Silloin saikin vielä ihailla kauniita maisemia.

Tyyntä ja rauhallista maanantaina.

Tytöt aloittivat harmillisesti flunssailun jo viikko sitten, juuri kun ulkona olisi ollut kiva touhuta lumessa. Maanantain ja tiistain he olivatkin molemmat poissa koulusta ja eskarista. Keskiviikkona saattelin taas tyttöjä, ja oma olotila tuntui silloin hiukan heikolta. No, torstaina ei tarvinutkaan sitten lähteä saatille, kun keskimmäiselle muksulle nousi taas kuume. Koululainen jaksoi sentään käydä loppuviikon koulussa.

Lumen rippeet keskiviikkona laiturilla.

Kotimme on ollut siis varsinainen sairastupa tämän viikon. Itsellänikin oli vähän lämpöä perjantaina ja olo on edelleenkin sellainen,
ettei todellakaan tarvitse kuvitella lähtevänsä lenkille.

Pärrinkoski maanantaina 23.11.2015.

Miehenikin ahkeroi viimeviikolla tossut jalassa, vaikka valittelikin, että veto oli silloin jo hiukan poissa.
 Kilometrejä kertyi kuitenkin 103 ja juoksupäiviä oli viisi.

Tämän viikon hän onkin sitten ottanut ihan rauhassa samasta syystä kuin me muutkin.
Tänään hänen olisi tehnyt mieli lähteä pitkällelenkille, mutta malttoi onneksi mielensä, sillä ei hänkään vielä ole kunnolla treenikunnossa.

Ehkä tästä taas jossain vaiheessa selvitään ja päästä kirmaamaan tossut jalassa.
Toivottavasti pian, ennen kuin alamme hyppiä seinille...

Täytyy taas itse tuoda väriä harmauteen, kun lumet sulivat pois.