keskiviikko 11. marraskuuta 2015

45 päivää.


Aamun vesisateessa. Hiukan kyllä kehtuutti lähteä tänä aamulla liikenteeseen.


45 tai oikeastaan enää 43 päivää jouluun. 
Vaikka ei kyllä yhtään tunnu siltä, kun ulos katsoo. 
Myönnän kyllä olevani jonkinasteinen jouluihminen, 
mutta en nyt sentään laske päiviä ihan sen takia.


Vettä sataa ropisi tänään melkein koko päivän.


Tulin meinaan sunnuntaina sokerihumalassa päättäneeksi haastaa itseni ja olla syömättä makeita herkkuja ennen joulua. 
Siis 45 päivää ilman turhaa sokeria, ei karkkeja,suklaata, leivonnaisia, jäätelöä jne...
  

Anopin porkkanakakkua ja omatekemää unelmatorttua.


Takana oli taas kolmen päivän herkkuputki joka huipentui 
isänpäivän kunniaksi tehtyjen herkkujen mussuttamiseen sunnuntai-illan ratoksi. 


Isomummin herkkupöytä. Mieheni ja lapset söivät onneksi minunkin edestä...


Jo heti tiistaina tuli testattua mielenlujuutta, kun vieraillimme isomummin luona. 
Onneksi tuli ruualla syötyä sen verran hyvin perunoita ja possukastiketta, 
ettei kahvipöydässä tehnyt tiukkaakkaan pysyä päätöksessä.

Tiedän, että elämä on lyhyt ja siitä pitäisi nauttia, 
mutta välillä tulee turhankin herkästi käytyä lasten karkkilaatikolla. 
Joten tälläiselle sokerihiirelle pieni tauko tekee varmasti vain hyvää.


Tekemäni kalenteri josta lapset voi samalla seurata joulun lähestymistä.


 Koska olen visuaalinen ihminen, tein itselleni kalenterin joka muistuttaa minua ja auttaa minua 
(ainakin toivottavasti) pysymään päätökseni takana. Ja koska tämän päivityksen ansiosta se on nyt julkista tietoa, 
 on myös sosiaalinen paine kovempi.


Kalenterille löytyi paikka jääkaapin ovesta.


Aika näyttää kuinka minun käy. 
Jos suoriudun kunnialla näistä tulevista kuudesta viikosta lahjon itseäni uudella hajuvedellä. 
Ruuallahan kun ei kuulemma saa/kannata itseä palkita.
  

Viimeviikon torstaiaamun tunnelmia





Tämä viikko on treenien suhteen alkanut kevyesti. 
 Miehellä on kahden kovan viikon jälkeen taas lepoviikko. 
Viime viikolla treenipäiviä hänellä oli kuusi ja juoksukilometrejä kertyi 115,3. 
Pisin oli lauantain 40 km kaverin kanssa juostuna ja lyhyin sunnuntaina 7 km. 
Pitihän isä nyt sentään pienelle lenkille isänpäivänäkin päästää.


Lasten tekemiä isänpäivälahjoja.


Minulle kilometrejä viime viikolla kertyi 53,8.  Maanantaina ja keskiviikkona juoksin 8 km sekä perjantaina 6km. 
Kyykkyjen ja muun jumppaamisen suhteen en ollut ihan niin aktiivinen kuin toissa viikolla, 
mutta jonkin verran tuli kotijumppaa tehtyä.


Päivät lyhenevät ja aamuisin aurinko paistaa milloin mistäkin,  jos paistaa ollenkaan...


Tällä viikolla on tähän mennessä tullut tehtyä vain yksi seitsemän kilometrin lenkki.
 Eskarilainenkin kun oli alkuviikon poissa eskarista on hyötyliikunnan määrä jäänyt vähäisemmäksi. 


Koulusta kotiin metsäisempää reittiä kulkien.


Tänä aamuna kävin pojan kanssa saattamassa tytöt koululle, mutta vaikuttaa siltä, 
että oli vielä liian aikaista palata eskaritohinoihin mukaan. 
Tyttö valittelee uudestaan kurkkuaan. 

Itse asiassa me aikuisetkin kuulostelemme mihin suuntaan oma olotilamme kehkytyy. 
Meillä kummallakin on aistittavissa pientä kurkun karheutta.




Joten taitaapi meillä mennä loppuviikkokin suht rauhallisissa merkeissä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti