sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Vastatuulta.


Tällä viikolla on tuuli tuonut taas lisähaastetta treeneihin. 
Kova vastatuuli teki minun juoksustani extratahmeaa, mutta mieheni menoa se ei ole juuri hidastanut. Hän meinaan juoksi torstaina kevään parhaan kovavauhtisen kympin.


Torstaina olisi pitänyt olla vielä pipo päässä lenkillä. Sen verran kova tuuli puhalsi järveltä.


Olemmme kumpikin oppineet, että silloin, kun juoksu tuntuu kulkevan, on siitä silloin otettava kaikki irti. Torstaina miehelläni oli alunperin tarkoitus  juosta reipasvauhtinen 14km, mutta suunnitelmat muuttuivat jo heti alkumatkasta. Hän lähtikin tavoittelemaan kovavauhtista kymppiä.
Välillä myötäinen tuuli suorastaan painoi menemään entistä kovempaa, mutta kotiinpäin juostessa vastatuuli teki hengittämisestä työlästä. Kevään pölyt ovat tehneet hänen kohdallaan siitä jo muutenkin vaikeampaa.


Kevät tuo tullessaan kaikenmaalilman siitepölyt.


Vaikka olosuhteet yrittivät hankaloittaa tavoitteen saavuttamista, juoksi hän tämän kevään kovimman aikansa kymmenen kilometrin matkalle. Tällä viikolla hän on ottanut muutenkin taas ilon irti treenaamisesta edellisviikon täyslevon jälkeen.  Meillä on osa porukasta ollut pienessä kevät flunssassa. Nuorin on ollut poissa päiväkodista ja keskimmäinen muksu oli jokusen päivän kuumeessa. Tosin mies juoksi kaksi viikkoa sitten pienellä riskillä vielä pitkänlenkin (41km) kovanviikon päätteeksi, vaikka kurkku tuntui jo hiutusen karhealta. Hän kyllä tietää ettei se ehkä ollut järkevää. Mutta minkäs teet, jos toinen on jääräpää. Sen jälkeen hän pitikin sitten väliviikon juoksusta. Olo koheni loppuviikoa kohden joten jalkatreeniä salilla ei tarvinnut jättää kuitenkaan väliin.

 Miehelle lenkkipäiviä tälle viikolle kertyy 5 kpl + 1 salitreeni. Tämän päivän pitkä (todennäköisesti n. 40km) on vielä juoksematta Tähän mennessä kilometrejä on kuitenkin kertynyt jo reilu 60.


Maanantaina löysin itseni taas ojanpohjalta kesken lenkin, mutta onneksi vasta loppumatkasta.


Minun tämän viikon lenkit ovat olleet vähän tahmeita. Varsinkin torstain kotimatka vastatuuleen oli todella työläs. Maanantain pk-kymppi oli ihan ok. Varsinkin kun pitkästä aikaa pääsin juoksemaan yhden lempireiteistäni, joka on vihdoin kohtalaisessa kunnossa talven jäljiltä.


Peruslenkeillä yritän pitää vauhdin maltillisena.


Tiistaina juoskin pitkästä aikaa ihan aamusta. Koska edellispäivän lenkki painoi jaloissa, mennä himmailin ihan rauhassa kuusikilometriä ja nautiskelin auringonpaisteesta.


Jään rippeet lähilammella tiistaiaamuna.


Tänään minun piti juosta töihin vielä viikon viimeisenä lenkkinä, mutta jätän sen nyt väliin. Jo eilen olo oli sen verran väsynyt ja vetämätön, että katsoin parhaaksi ottaa iisisti. En meinaan haluaisi tähän väliin sairastua kovempaan flunssaan. Pieniä ensioireita, kun meinaan on jo havaittavissa. Jalat tuskin olisivatkaan olleet tänään  kovinkaan yhteistyöhaluiset. Perjantain salitreenin ansiosta ne tuntuvat olevan väärinpäin takalistossa kiinni.


Salilla tuli tehtyä mm. prässiä 10X130kg:lla.


Mutta olen minäkin päässyt kokemaan vauhdin hurmaa, vaikka meno on tällä viikolla vähän tökkinytkin. Viimeviikolla minä juoksin kaksi lenkkiä sen yhden salitreenin lisäksi. Alkuviikon lenkki oli kevyt peruslenkki, mutta torstain kotimatkasta tulikin vauhtilenkki.

Minulla oli menossa yhdeksän päivän työputki ja työpäiviä oli takana jo kahdeksan. Jalat tuntui töissä aika väsyneiltä, mutta siitähuolimatta jotenkin tuntui, että sinä päivänä juoksu saattaisi kulkea. Ja niinhän siinä kävi, että kerrankin meno oli lennokkaan tuntuista. Parhaan kilometrin ajaksi tuli peräti 5:43. No, tuo kilometri oli alamäki voittoinen, mutta mitäpä sen väliä. Mieltä se piristi kuitenkin.


Kevään ehdottamasti paras kotimatka


Toivon vaan, että kolmen viikon päästä minulle sattuisi hyvä päivä, kun on aika startata HCR:n puolikkaalle. Välillä, varsinkin kun juoksu ei kulje ei sitten millään, pieni pelko hiipii selkäpiihin. Mitähän siitäkin koitoksesta mahtaa tulla. Uskon kyllä, että jaksan matkan maaliin asti jos vaan olen juoksukunnossa. Mutta minkälaisella ajalla, niin se on arvoitus. Tuskaa siitä tulee, jos palaset ei loksahda kohdilleen. No, en kuitenkaan aijo ottaa paineita loppuajasta, vaan lähden tutustumaan avoimin mielin meille uuteen tapahtumaan ja fiilistelemään tunnelmaa.

Täytynee toivoa, ettei mitään muuta kovempaa vastatuulta ilmaannu näin lähellä kevään ensimmäistä tavoitetta. Orastavan flunssan lisäksi oiken jalan kalvojänne on alkanut hiukan ryttyilemään kanssani, mutta jospa se talttuisi venyttelyllä ja pallonpyörittämisellä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti