sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Juoksua ja tukisukkia*


Kevät se saa ihmeitä aikaan. 

Jännä miten paljon tuo kevät vaikuttaakin juoksuun. Ainakin oma askel on tuntunut hiukan keventyvän sitä mukaa, kun valon määrä on lisääntynyt. Myös sulaneet kadut ja eritoten auringon paiste kirvoittaa juoksemaan kovempaa, kauemmin ja pidemmälle.

 Kuluneeseen viikkoon on kuulunut tossujen kastelua loskassa, juoksua auringon paisteessa sekä tukisukkien testailua.


Tähän viikkoon mahtui onneksi sadepäivien lisäksi pari aurinkoistakin päivää.


Sain viikolla Color4carelta tukisukat testattavaksi. Color4Care on vuonna 2011 perustettu Pohjoismainen verkkokauppa joka haluaa tuoda lisää väriä hoitoalalle. Heidän valikoimiinsa kuuluu tukisukkien lisäksi nimikylttejä, työkenkiä, hoitoalan työvaatteita ja hoitovälineitä.


Sukat toimitettiin kätevästi kotiin asti.
 

Itse en työskentele hoitoalalla, mutta vietän paljon aikaa jalkojeni päällä. Vaatemyyjänä  päivät kuluvat seisten ja kävellen ympäri myymälää. Varsinkin kiireisinä  päivinä tulee otettua paljon askeleita päivän mittaan. Lsäksi, kun harrastan juoksemista, ovat jalkani välillä kovilla.

Tukisukat on suunniteltu lisäämään verenkiertoa jaloissa. Ne vähentävät turvotusta ja autavat näin väsyneitä jalkoja. Color4caren tukisukissa on 74% puuvillaa ja ne ovat miellyttävät jalassa. Nämä sukat ovat niille jotka eivät halua tyytyä tavallisiin mustiin sukkiin vaan kaipaavat väriä elämään. Verkkokaupan laajasta valikoimasta löytyy hauskoja värivaihtoehtoja joista itse valitsin Mausteiset. Olen käyttänyt sukkia nyt parina päivänä töissä ja välillä myös kotona ja olen tykännyt. Sukat puristavat juuri sopivasti ja jalat eivät ole iltaisin olleet ihan niin väsyneen tuntuset kuin aijemmin.


Tästä klikkaamalla pääsee tutustumaan Color4Caren tukisukkavalikoimaan.

Mutta sitten juoksun pariin.

Malttia on ollut hankalampi pitää matkassa mukana viime päivinä. Varsinkin torstaina juoksu kulki yli odotusten.


Keskiviikon kutosella kastui tossut kerran jos toisenkin.


Olimme alunperin suunnitelleet salitreeniä torstaille, mutta muutimmekin suunnitelmia, kun säätiedote lupaili kaunista auringonpaistetta. Eihän viikon kauneinta päivää voinut täysin neljän seinän sisällä viettää. Ja koska mies oli halunnut pitää tiistaina lepopäivän, vaikutti sekin siihen, että sali vaihtui juoksuun. Tuota vaihtoa ei tarvinnut kyllä jälkikäteen harmitella, sillä itse juoksin toistaiseksi yhden tämän vuoden parhaista juoksuista.

Olin ajatellut juosta vain kevyen kympin ja valmistautua sen jälkeen rauhassa iltavuoroon. Mies tosin oli sitä mieltä, että 12 km on minimi. Katselin lähtiessä kelloa ja ajatelin, että miksipä ei. Kerkeisin sen matkan kyllä juosta.

Jo heti alussa askel tuntui yllättävän hyvältä, vaikka olinkin edellisenä päivänä juossut sen kohatalaisen reippaan kutosen paikoin loskassa tarpoen.

Pääsääntöisesti sain juosta pitkin sulaneita kävelyteitä. Katupöly pöllysi vaikka paikoin sepeliä olikin jo yritetty putsailla pois.


Vasta kympin jälkeen maltoin pysähtyä ottamaan kuvia.


Loppumatkasta oli aivan pakko kiertää hiekkaharjun kautta, jotta pääsi edes hetkeksi pois asvaltilta ja pölyn keskeltä. Arvelin, että osa pätkästä saattaisi olla vielä huonossa kunnossa. Ja niinhän se olikin. Onneksi jäistä osuutta oli vain kolmisensataa metriä.


Oli mahtavaa juosta keveillä Adidaksilla vaikka lyhyellä osuudella ne olikin vähän liukkaat.


Luonto herää pikkuhiljaa horroksesta. Matkan paras osuus. Hiekkainen metsätien pätkä.


Valon ja varjon leikkiä.


 Uhrasin töihin valmistautumisajasta reilun vartin juoksulle, sillä en millään meinainnut malttaa lopettaa.  Loppuen lopuksi matkaa kertyi kaiken kaikkiaan 15 kilometriä mikä on toistaiseksi kevään pisin lenkkini. Fiilis oli aivan mahtava juoksun jälkeen.


Kevään toistaiseksi parhaat lukemat.


Mieheni on toipunut ja palautunut hyvin viimekuun kotirataultrasta. Viimeviikolla hän juoksi taas melkein maratonin pitkänälenkkinä. Kokonaiskilometreiksi kertyi 113. Tämä viikko on ollut kanssa vauhdin täyteinen treeniviikko, kun miehellä on takana jo kolme kovavauhtisempaa lenkkiä.  Salitreeni tosin tuli tosiaan jätettyä väliin, kun tiistaina otettiin levon kannalta ja käytiin vain asioilla. Tällä hetkellä meillä kun eletään enemmän juoksun kuin lihaskunnon ehdoilla. Liikaa ei parane salitreeneistäkään lipsua, jotta paketti pysyisi jatkossakin kunnolla kassa.

Enää on noin kahdeksan viikkoa HCR:ään, joten on aika taas laittaa tossut jalkaan ja suunnata viikon viimeiselle lenkille. Saa nähdä paljonko tälle päivälle kertyy kilometrejä. Sää on ainakin mitä mainioin.


Aurinkoista kevään alkua kaikille!


*Yhteistyössä Color4Caren kanssa.



1 kommentti:

  1. Mä kans huomaan, että aina keväisin innostuu uudelleen lenkkeilystä, kun rupeaa olemaan vähän lämpimämpää ja aurinkoisempaa. Mä teen myös seisomatyötä ja huomaan, että jalat turpoaa jonkin verran. Kiva kuulla, että tukisukat ovat toimineet sinulla. Pitääpä varmaan hommata itsellekin. Kivan näköisiä kuoseja ja värejä vielä näköjään!

    VastaaPoista