Kenraaliharjoitus.

( Tampere Countryside Marathon )

Meinasin juostessa astua tämän kauniin siipirikon päälle.

Nyt on keskikesän juhlat juhlittu ja on aika palata arkisempiin rutiineihin. Tosin meidän ohjelmaan Juhannus ei suuria muuttoksia tuonut. Päivällä käytiin molemmat lenkillä ja ilta vietettiin naapurissa sukulaisten kanssa grillaillen ja mansikkakakkua syöden.

Juhannusaaton grilliherkkuja.

 Viikko sitten kalenteriimme ilmestyi uusi välitavoite.

Olen tähän mennessä juossut vain yhden kerran lappu rinnassa. Tai no, silloinkin kävelin noin puolet matkasta. Oli vuosi 2009 ja tapahtuma oli Pirkanhölkkä. Keskimmäinen muksu oli silloin noin viiden kuukauden ikäinen ja en todellakaan ollut vielä missään parhaassa juoksukunossa. Varsinkin, kun raskausaikana en pystynyt juuri treenaamaan kevyttä kävelyä kummemmin. Ja koska en silloin vielä pitänyt kunnolla treenipäiväkirjaa, en yhtään muista kauanko minulla meni silloin aikaa 33 kilometriin. Muistan vain sen, että olin aika poikki maaliin päästyäni.

Mutta nyt olisi tarkoitus kuitenkin ennen HCM:nia kiinnittää toisen kerran kilpailunumero juoksupaitaan kenraaliharjoitus meiningillä. Meille tarjoutui tilaisuus osallistua Takomorunners-tiimin kautta Tampereen Countryside Marathonille heinäkuun 30. päivä. Tapahtuma järjestetään ensimmäistä kertaa ja moni onkin ehkä törmännyt tapahtumasta kertoviin juttuihin ja mainoksiin.

Tapahtuman viralliset kotisivut  http://juoksemaalla.fi/

Maraton, puolimaraton ja lyhyempi Myllyn kierros juostaan Tampereen Teiskon idyllisessä maalaismaisemassa.
Kisakylä lähtöineen, maaleineen ja iltajuhlineen sijaitsee Viitapohjan kylässä.
.

 Päätimme molemmat tutustua tuohon 12 kilometrin mittaiseen Myllyn kierrokseen, sillä tuosta heinäkuun lopun tapahtumasta ei ole kuin kaksi viikkoa meidän päätavoitteeseen. Saatamme saada lähtöviivalle mukaan myös sisareni, jolla kävi tuuri Takomorunnerssien arvonnasa. 

Tällä viikolla on lämpöä riittänyt.

Jos maalaismaratonista olisi ollut useampi viikko aikaa palautua, olisi mieheni todennäköisesti osallistunut maratonille ja minä puolikkaalle. Koska mieheni tuskin malttaisi juosta maratonia lappu rinnassa ihan vain fiilistellen ja kevyesti ottaen, oli parempi suosiolla tyytyä lyhyempään matkaan. Sillä hän välttää sen, ettei kroppa rasitu liikaa ja hän kerkeää hyvin palautumaan ennen Helsinkiä. Minulle tuo tulee olemaan hyvää harjoitusta jo pelkästään kisaan osallistumisen kannalta. Juoksunumero rinnassa, kun kuitenkin aina tuo suoritukseen lisäjännitystä ja suorituspaineita. Tiedän, että selviän kyllä matkasta, mutta osaanko mennä sopivaa vauhtia, jotta selviän kunnialla myös maaliin asti.

Vielä tosin on auki malttaako mieheni juosta tuotakaan matkaa minun vauhdillani pitäen minulle seuraa, vai iskeekö kilpailuvietti päälle, kun hän astuu lähtöviivalle. Luulempa, että se selviää vasta sitten kisapäivänä ja siinä vaiheessa, kun me molemmat olemme saapuneet maaliin. Itse en aijo asettaa varsinaista aikatavoitetta, vaan tarkoitus on juosta päivän kunnon ja fiiliksen mukaan.

Perjantaina oli aika kostea ja nihkeä sää treenata.

Kovasti ollemme tälläkin viikolla treenanneet, varsinkin mieheni. Hän on juossu tällä kuluneella viikolla viisi mäkistä Suolijärven lenkkiä. 

Kaikki matkaltaan 18 km. Tänäänkin hän suuntasi samoille konnuille ja juoksi 15 km:ä tuntiin.

Juhannuspäivän mäkilenkin lukemat.

Minäkin kävin eilen, mieheni houkuttelemana, juoksemassa Juhannuspäivän kunniaksi  mäkilenkin tuolla samalla reitillä. Minä tosin poljin ensin alkulämmittelyksi pyörällä vajaan neljä kilometriä ja starttasin juoksuun vasta jätettyäni pyörän parkkiin Lahdesjärven ABC:lle. Siitä tuli sopivasti vitonen Suolijärven uimarannalle, missä käännyin takaisin päin. Paluumatkalla noin kuuden kilsan kohdilla mieheni juoksi minua vastaan. Hän oli matkalla samaiselle kääntöpaikalle missä minä olin vähän aijemmin käynyt.  Sen verran kohtalaista vauhtia onnistuin lopussa pitämään, ettei mieheni saanut minua enää juoksuosuudella kiinni. Sain kympin täyteen palattuani pyörälle ja koska en nähnyt vielä miestäni, lähdin pyörällä häntä vastaan. Pitkälle minun ei tarvinnut polkea, kun tiemme jälleen kohtasi. Loppumatkan tulimmekin sitten yhtämatkaa ja minä sain taas polkea tylsän asvaltti osuuden loppuveryttelyksi.

Kumpuilevat mäet sähkölinjan alla.

Olin eilen kyllä yllättynyt miten hyvällä fiiliksellä tuo mäkilenkki sujui. Ottaen huomioon tukalan sään, raskaat mäet ja edellispäivän suht hyvä vauhtisen kympin, ei juoksu ollut yhtään niin tuskaista kun olin alkuun pelännyt. En malttanut oikein edes kuvailla matkalla ja se kertoo paljon. Onneksi älysin ottaa vähän juomaa mukaan, ilman sitä olisi lopputulos varmasti ollut toinen. 

Hikisen lenkin jälkeen.

Tänäänkin puolisoni yritti houkutella minua lähtemään tuolle samalle lenkille kuin eilen. 

Onneksi kuitenkin luotin vaistooni ja tyydyin hiukan vähemmän mäkiseen kympin peruslenkkiini kotinurkilla. Tänään, kun oli jo kolmas perättäinen juoksupäivä niin arvelin menon olevan jo tahmeampaa.

Kolmas kymppi perätysten.

Alkuviikosta en juossutkaan kuin yhden lenkin. Aloitin tällä viikolla pitkästä aikaa työt osa-aikaisena, joten jatkossa harjoittelua joutuu rytmittämään työpäivien ja -vuorojen mukaan. Tiistaina juoksinkin toisen työpäivän päätteksi kotiin. 

Tiistain tukala kotimatka.

Tuo kahdeksan kilsan matka oli aika tuskainen helteen vuoksi ja selässä mukana roikkuva reppu ei ainakaan helpottanut menoa. 

Mutta työmatkaliikuntaan on taas vain totuttava, siinä kun kuitenkin lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ensi viikolla ajattelin kulkea työmatkat pyörällä ja tiistaina olisi tarkoitus yrittää juosta taas kunnolla pitkälenkki.

Kuhinaa kukkasessa.