Ennätysten viikko.

Koko talven olen marmattanut ettei oma juoksuni tahdo oikein kulkea. Mutta nyt kevään edetessä, on vihdoin havaittavissa edistystä. Työ alkaa tuottamaan tulosta. Pääsiäisen ansiosta viime viikko oli normaalista poikkeava ja treenit tuli hoidettua ihan oman aikataulun ja ohjelman mukaan. 

Viime viikolla juoksin pitkästä aikaa töihin.

Toissa sunnuntaina oli alunperin tarkoitus juosta pitkästä aikaa töihin. Mutta tuo juoksu siirtyikin maanantaille. Jälkikäteen tuo muutos ei harmittanut yhtään. Sää oli meinaan paljon kauniimpi kuin mitä se oli edellisenä päivänä. 

Juoksu kulki yllättävän kohtalaisesti. Olin ajatellut juoksevani töihin lyhyintä reittiä, mutta auringon paiste houkutteli valitsemaan maisemareitin. 

Varjoja Pyhäjärven jäällä ja Arboreettumin laituri.

Loppumatkasta jouduin tekemään vielä yhden pienen lisämutkan, kun en päässytkään juoksemaan sieltä läpi mistä olin kuvitellut. Kaiken kaikkiaan viikko alkoi yhdeksän kilometrin lenkillä. Juokseminen repun kanssa pitkästä aika tuntui ihan ok:lta. Reppu ei ollut kovin täysi sillä olin vienyt töihin aikaisemmin vaihtovaatteet, eväät ja muut tarpeelliset tilpehöörit.

Tämä kuvakollaasi löytyy myös Instagramista (@juhu_va).

Viikon toisen lenkin juoksin keskiviikkona aamupäivästä. Juoksuohjelman mukaisesti aloitin vartin verrytelyllä. Sitten oli vuorossa kaksi neljän minuutin vetoa ja kaksi kahden minuutin vetoa. Vetojen välissä juoksin aina kaksi minuuttia kevyemmin. Ensimmäisen pidemmän spurtin kohdalle sattui sopivasti pitkä alamäki. Sitä oli helppo lasketella menemään vähän reippaammin. Toinen neliminuuttinen tuntui jo raskaammalta. 

Sykkeet suorastaan pilvissä kolmannen vedon jälkeen.

Kahden minuutin vedot ne vasta raskaita olivatkin. Varsinkin, kun ensimmäinen osui hiekkaharjun nousuun ja toisenkin sai juosta kumpuilevaa polkua pitkin. Noiden molempien jälkeen oli pakko pysähtyä pieneksi hetkeksi vetämään henkeä ja tasaamaan sykettä. Loppuun juoksin vielä reilun vartin verran kevyttä hölkkää. Halusin saada seiskan täyteen ja siihen meni tuolla kertaa aikaa 50;45.

Lenkin jälkeen mittari hehkutti kolmea uutta ennätystä. Nykyinen mittari on ollut minulla käytössä n. tammikuun puolestavälistä. Eli olen kyllä joskus juossut kovempiakin väliaikoja, mutta nuo ennätykset kuvastavat hyvin tämän hetken kuntoa ja sen paranemista. Tosin noihin kilometrin, mailin ja vitosen aikoihin tuli jo heti parannusta perjantain lenkillä.

Pitkänäperjantaina piti juosta ihan rauhallisesti 40 minuuttia. Vauhti vain alkoi jo heti alussa karkailemaan käsistä, vaikka yritinkin jarrutella. Osan matkasta sain juosta kuivaa asvalttia pitkin. Osa taas oli lumista polkua. Välillä sai liukastella jäätiköllä, mutta onneksi missään kohtaa tilanne ei ollut niin paha, etteikö ilman nastoja olisi pärjännyt.

Pääsiäisenä saatiin nauttia kauniista säästä useampana päivänä.

Tämän vuoden parhaan kilometrin olen nyt juossut aikaan 6;32, mailin 10;42 ja vitosen 34;44. Mutta eiköhän nuo ajat vielä kesään mennessä parane.

Kun juoksulenkit oli hoidettu alta pois pitkänäperjantaina, niin oli aika ulkoilla yhdessä koko perheen voimin.  Parin tunnin ajan kävelimme metsässä ja jäällä ja osa ajasta ihan vain istuskelimme penkillä ja nautittiin auringosta. Lauantaipäivä minulla vierähtikin töissä.

Aurinko pilkisti myös puiden lomasta Pärrinkosken törmällä.

Luontoretkellä näimme mm. paljon eläinten jälkiä.

Sunnuntaina minulla piti olla vapaa, mutta se muuttui yllättäen työpäiväksi. Olin alunperin suunnitellut juoksevani vähän pidemmän lenkin rauhallisella vauhdilla, mutta nyt se vaihtuikin työmatkajuoksuksi. En meinaan halunnut jättää lenkkiä väliin kokonaan ja iltapäivälle oli jo muuta ohjelmaa. Tällä kertaa jouduin pakkaamaan reppuun enemmän tavaraa (mm. työvaatteet ja eväät), sillä en ollut osannut varautua tilanteeseen etukäteen.

Liukkaalla jäällä joutui juoksemaan varovasti kieli keskellä suuta.

Jälleen aurinko sai valitsemaan maisemareitin, vaikka tiesin sen olevan ehkä hiukan jopa uhkarohkea valinta ilman nastoja. Arboreettumin kulkuväylillä ei juurikaan ole talvikunnossapitoa, joten välillä reitti oli todella jäinen.

Kevään mukana tulevat myös muuttolinnut.

Olin lähtenyt matkaan ajoissa, joten pystyin muutaman kerran pysähtymään ja nauttimaan maisemista. Loppumatkan lisälenkin jätin tällä kertaa väliin, joten matkaa kertyi kahdeksan kilometrin verran. Keskivauhti oli positiivinen yllätys. Koko lenkin alle seiskan vauhdilla olen juossut viimeeksi joskus syksyllä.

Viikon paras keskiaika.

Viime viikolla juoksin tämän vuoden tähän mennessä parhaat viikkokilometrit yhteensä 31 km. Ja mikä parasta, niin kaikista noista neljästä treenistä selvisin läpi ilman kävelyä. Tosin välillä olisi varmaan ollut syytä mennä hiukan rauhallisemminkin, mutta aina ei vaan malta. Etanatkin haluaa välillä revitellä.