Etanavaihde päälle.

Kyllä se on vaan myönnettävä, että alusta on taas aloitettava ja laitettava etanavaihde päälle.

Sunnuntain lenkki osoitti sykkeiden olevan niin pilvissä, että vautia on hiljennettävä ja peruskuntoa parannettava.

Yksi ottamista kuvista.

Sitä kun vaan ei malttaisi mennä tarpeeksi hiljaa. Pää ei meinaa millään uskoa ettei kroppa pysty siihen vauhtiin mitä mieli mielisi. Minulla on aina ollut korkeat sykkeet. En ole käynyt koskaan kuntotestissä, mutta kovavauhtisilla lenkeillä on maksimisyke ollut reilusti päälle 200.

Nyt olenkin päättänyt keventää lenkkejäni ja yritän saada pohjani paremmaksi. Ei auta kun tarkkailla sykkeitä ja mennä tarpeeksi hiljaa, vaikka se tuntuukin tylsältä. Jotta sykkeeni pysyisi tarpeaksi alhaalla, tarkoittaa se kevyttä hölkkää ja kävelyä ylämäissä. Toki ajattelin jatkossakin tehdä yhden reipasvauhtisemman lenkin mielen piristykseksi ja kunnon testaamiseski.

Lihaskuntoharjoitteluunkin pitäisi löytää into uudestaan. Flunssatauon jälkeen on tullut liian vähän nosteltua panoja ja treenattua voimaa. Olemme mieheni kanssa samanlaisia siinä suhteessa, että kaikki harjoittelu menee sykleissä. Varsinkin saliharjoittelu innostaa välillä enemmän ja toisinaan se on todellista pakkopullaa. Nyt emme ole varmaan kuukauteen käyneet kunnolla salilla. Olen kyllä välillä yrittänyt jumpata kotona ja tehnyt kyykkyjä lenkkien yhteydessä. Muutaman kerran olen vetänyt leukoja ulkosalla kuminauhan avustuksella.

Pyhäjärvi maanataina.

Tällä viikolla on miehelläni vuorossa kevyt viikko, kahden kovan treeniviikon jälkeen. Hä on tosin joutunut ottamaan  kevyemmin kuin alunperin suunnitteli. Hänellä on meinaan taas kurkku kipeä ja olo muutenkin epämääräinen. Jospa kolmas kerta toden sanoo, ja sairastelut riittäisi vähäksi aikaa.

Pilvet jotka kastelivat minut loppumatkasta.

Oma olotila on ollut ihan hyvä, ainakin vielä. Maanantaina kävin asioilla keskustassa ja olin liikenteessä pyörällä. Kotimatkalla innostuin ajamaan mutkan kautta. Tosin, jos olisin valinnut suoran reitin kotiin olisin todennäköisesti säästynyt kastumiselta. Kilometrejä kertyi yhteensä 20, joista viimeiset neljä poljin rankkasateessa.

Tiistaina kävin lenkillä ja yritin pitää sykkeet maltillisena. Toteutin siis uutta itselleni laatimaa treeniohjelmaa, maltti on valttia.  Ensimmäiset kaksi kilometriä hölkkäilin kevyesti ja sitten poikkesin polulle, jolloin oli pakko edetä rauhallisemmin lintujen laulua kuunnellen.

Kymmenen kilometrin lenkistä kolme oli metsäpolkua. Muutama kunnon nousu ja välillä liukastelua liejussa. Yksin ei tarvinnut metsässäkään mennä. Sen verran ötökoitä seurasi kintereillä, että pitkät puntit ja hihat oli paikallaan. Tosin olen sen verran vilukissa, että en lyhkäsissä olisi vielä muutenkaan lenkille lähtenyt. 

Tiistailenkin esterata.

Aikaa kymppiin kului 1:38:47 + kuvaustauot, yhteensä n. kaksi tuntia. Keskisyke 131.

Eilen keskiviikkona päivän liikunnat kerättiin hyötyliikunnan merkeissä. 

Näyttää että koneessa olisi muuta kuin lakanoita...

Pyykkivuoro alakerran pesutuvassa, kolmekerrosta ei hissiä. 

Sekä kävelyä pitkin ison kaupan käytäviä.

Taivas kuvattuna kaupan parkkipaikalta.

Yksin vai kaksin.

Vaikka olenkin pääsääntöisesti yksinpuurtaja, niin tänään olin kuitenkin kiitollinen lenkkiseurasta. Varsinkin nyt flunssan jälkeen ovat lenkit olleet aikamoisen tahmeata menoa. Keräilen kuntoni palasia lenkki ja kilometri kerrallaan.

Juhannuspäivänä minulla oli pienellä kävelylenkillä mukana väsynyt matkaseuralainen.

Tänään tuskin olisin lenkille edes lähtenyt todella huonosti nukutun yön jälkeen, jollen olisi sopinut lenkkitreffejä klo 10.00. Olin varoitellut etukäteen, että meno tuskin olisi hääppöistä. Varsinkin kun torstainen yksin juostu lenkki oli todella nihkeä. Pääsin silloin kyllä matkatavoitteeseen, joka oli 8km. Tosin jaksoin juosta vain ekat viisi kilometriä ja kävelin loput. Jaloissa painoi vielä edellisen päivän lenkki juoksurattaiden kanssa ja 120 askelkyykkyä.

Kalojen katselu/askelkyykkytauko keskiviikon lenkillä.

Keskiviikkona kerkesimme neljän kilsan juoksun jälkeen ihmettelemään myös rannalla ja nauttimaan auingonpaisteesta.

Aamulla kuitenkin puin lenkkivaatteet päälle ja löntystin pihalle. Lenkkikaveri oli onneksi hyvällä tuulella ja juttu luisti. Päätimme juosta minulle oudomman reitin, joka oli mukavaa vaihtelua.

Kuva uuden reitin varrelta.

Hitaampi vauhti ei onneksi kaveriani haitannut, eikä hän  ollut moksiskaan, vaikka muutaman kuvan nappasin matkan varrella. Tai, ei hän ainakaan mitään sanonut. Meillä on onneksi aika sama näkemys treenaamisesta. Joskus voi ottaa rennommin eikä aina tarvitse juosta verenmaku suussa.

Kuin huomaamttan tuli juostua 12 kilometriä (keskivauhti 7:03 min/km) ja fiilis lenkin jälkeen oli mahtava. Aamuun verrattuna olo oli kuin uudella ihmisellä.

Mieheni kävi myös tänään lenkillä kaverin kanssa, 41 km. Hän juoksee yleensä myös yksin, mutta viikonlopun pitkät kaverin seurassa, jos vaan mahdollista. Lenkkiseuran kanssa mieheni malttaa ottaa edes osan matkasta rauhallisemmin. 

Juahannusaaton tunnelmia.

Miehelleni pakkolepo tuntui vain tekevän hyvää, toisin kuin minulle. Muutamalla ekalla lenkillä sykkeet olivat kuulemma tavallista korkeammat, mutta nyt meno on taas samanlaista kuin ennenkin. Eikä vauhtikaan kadonnut minnekkään flunssan aikana.

Yhteenveto mieheni treeneistä kuluneelta kahdelta viikolta.

Ma 8.6 - Pyörälenkki lasten kanssa

Ti 9.6 - Juoksulenkki 12,01 km, aika 59:11, kv 4:55 min/km, kes.syke 155.

Ke 10.6 - Juoksulenkki 20,16 km, aika 1:49:00, kv 5:26 min/km, kes.syke 150.

+ pyöräilyä 43,65km, aika 2:20:00.

To 11.6 - Juoksulenkki 18,46 km, aika  1:43:00, kv 5:34 min/km, kes.syke 141.

+ pyöräilyä n. 14-15 km.

Pe 12.6 - Juoksulenkki 15,41 km, aika 1:25:00, kv 5:33 min/km, kes.syke 139.

La 13.6 - Lepo, n. 7 h klapitalkoissa.

Su 14.6 - Juoksulenkki 40,45 km, aika 4:30:00, kes.syke 129.

Viikokilometrit yht. 106,49.

Ma 15.6 - Juoksulenkki 10,06 km, aika 53:22, kv 5:18 min/km, kes.syke 137.

Ti 16.6 - Lepopäivä, lasten kanssa Särkänniemessä.

Ke 17.6 - Juoksulenkki 20,01 km, aika 1:35:00, kv  4:46 min/km, kes.syke 150.

+ pyöräilyä 41,87 km, aika 2:08:00.

To 18.6 - Juoksulenkki 15,17, aika 1:26:00, kv 5:40 min/km, kes.syke 129.

Pe 19.6 - Juoksulenkki 15,32 km, aika 1:18:00, kv 5:08 min/km, kes.syke 139.

(ekat 4 km kovaa + välissä 2 x 1 km kovaa)

La 20.6 - Juoksulenkki 5,01 km, aika 26:46, kv 5:20 min/km, kes.syke 133.

Su 21.6 - Juoksulenkki 40,88 km, aika 4:31:00, kes.syke 125.

Viikkokilometrit yht. 106,45.

.

 Tähän kuluneeseen viikkoon mieheni on oikein tyytyväinen. Vaikka edelliselläkin viikolla tuli melkein samat kilometrit, oli  tämän viikon treenit laadukkaampia. Mm. keskiviikon maratonvauhtinen kakskymppinen antoi puolisolleni uskoa loppukesän tavoitetta ajatellen.

  

Minnekkä lie polkui vie...

Tännään kävin nollaamassa päätäni luonnon rauhassa. 

Mikään ei puhdista ja nollaa päätäni paremmin kuin rämpiminen pitkin metsäpolkua. 

Meiltä ei onneksi tarvitse kauaksi mennä, kun jo löytää monen monta polkua jolle poiketa.

Ennen metsän siimekseen sujahtamista, juoksin hiekkatiellä vähän reippaamalla vauhdilla neljä kilometriä. 

Polkujuoksutekniikkani ei ole niin hyvä, että olisin jatkanut reipasta vautia myös polulla.

Kilometrin verran poukkoilin juurien lomassa väistellen oksia, nauttien luonnon kesäisestä kauneudesta. 

Pysähdyin myös välillä ottamaan kuvia. Olenkin jo aijemmin näyttänyt teille kuvia näistä samaisista maisemista, mutta nämä uudet otokset on otettu toiselta puolelta Pärrinkosken yläjuoksua kuin viimeeksi.

Kiire minulla ei ollut kotiin, sillä miheni kehoitti minua olemaan ainakin reilun tunnin ulkosalla. Hän meinaan kävi pojan kanssa päiväunille minun lähtiessäni lenkille. Minulla on kuulemma ollut pahatapa kolistella kotiin juuri, kun mieheni on saanut unenpäästä kiinni.

Selviydyttyäni taas tasaisemmalle reitille, oli mittarin mukaan matkaa kertynyt siihen mennessä viisi kilometriä. Päätin juosta loppuun vielä toiset neljä kilometriä reippaammin. Lopussa meno tuntui jo raskaalta, mutta pidin kiinni tavoitteestani ja sinnittelin loppuun asti. 

 

Luovuttaessa ei petä kuin itsensä, 

mutta sinnikkyys ja onnistuminen antaa siivet.

Juokusu, ulkoilua ja klapihomia.

Tänä sateisena sunnuntaina on mukava muistella kuluneen viikon aurinkoisia päiviä. Varsinkin kun olemma päässeet taas treenaamaan ja nauttimaan ulkoilusta.

Edellisessä päivityksessä kerroinkin jo alkuviikon pyöräilyistä kuvien kera.

Keskivikkona kävin pitkästä aikaa ihan juoksulenkillä. 

Kolmen viikon tauon jälkeen, tuntuu että saa aloittaa peruskunnon rakentamisen aika pohjalukemista. Tekmemäni viiden kilometrin lenkki tuntui raskaalta ja jalat olivat kuin lyijyä. Vaikka juoksu ei ollut helppoa oli se kuitenkin masokistisella tavalla nautinnollista. 

Ylksinkertaisesti iloitsin siitä, että pääsin taas juoksemaan pitkin lenpi polkujani.

On se vaan kumma kuinka liikunta voikin piristää mieltä. Ja pitkän tauon jälkeen sitä osaa taas arvostaa, että saa pukea tossut jalkaan ja ampaista lenkille. 

Minulle liikunta on myös tapa lievittää stressiä.  Ja jos en pääse juoksemaan, on minulla silloin paha tapa purkaa sitä syömällä. Syömisessä on vaan se huono puoli, että se lievittää oloa vaan hetken, ja kohta olo onkin vaan kurjempi. Liikunta taas piristää pidempään, eikä sen vaiuktus kroppaan ole niin negatiivinen kuin lohtusyömisen, päinvastoin.

Torstaina tyttöjen ollessa kesäkerhossa, kävimme mieheni ja pojan kanssa asioilla pyörällä.

 Parin tunnin reissu uuvutti pienimmän matkalaisen. 

Yhteensä pyöräilimme n. 15 km.

Illemmalla testailimme vähän uutta lapsenkantorinkkaa, jonka olimme ostaneet juuri ennen koko perheen sairastumista. Flunssan takia emme päässeetkään hyödyntämään rinkkaa heti niin kuin olimme alunperin ajatelleet. 

Ensin kokeilimme ja säädimme sisällä.

Sitten teimme pienen lenkin ulkosalla. 

Perjantaina aikataulu näytti sellaiselta, ettei sopivaa väliä yksin lenkkeilylle oikein löytynyt. Jotta lenkki ei olisi jäänyt minulta kokonaan väliin, päätin lähteä ulos lasten kanssa.

Sen minä päätin tauon aikana, ettei aina tarvitse treenata hampaat irvessä. Ei aina tarvitse välittää matkasta  ja vauhdista. Pääasia, että liikkuu ja nauttii. Ja kun lapset ottaa mukaan ja heitä kannustaa, tulee liikunnasta osa myös heidän arkeaan. Toivonkin, että lapsiin tarttuisi liikumisenilo, joka seuraisi heitä läpi koko elämän. Itse koin lapsena liikkumisen pakkopullana, mutta onneksi mieleni on näin aikuisiällä muuttunut.

Tuolla lenkillä juoksin ekat 3,7 km yhtäjaksoisesti ja tytöt pysyivät hyvin vauhdissani mukana. 

Sitten pidimme pienen paussin.

Pojan nukkuessa ja tyttöjen tiirailessa kaloja, tein minä 3 x 30 askelkyykkyjä.

Loppumatka mentiin rennommin, nauttien ja kuvia napsien. 

Pysähdyimme myös jumppapaikalle. Muksut sai harjoitella kuvien ottamista samalla, kun minä tein sarjoja.

Lapset sai myös hetken leikkiä matkanvarrella ja paistella käpymakkaroita.

Lauantai menikin sitten toisen laisissa merkeissä.

Minä otin rennosti lasten kanssa, kun mieheni raatoi klapitalkoissa nostellen pienempiä ja isompia tukkeja. 

Todellista hyötyliikuntaa täyden työpäivän verran.

Mieheni on kanssa päässyt treenaamaan kunnolla ja juoksukilometrejä on kertynyt kuluneen viikon aikana ennen tämän päivän pitkäälenkkiä 66 km. Vaikka ulkona sataa kaatamalla, mieheni todennäköisesti tulee kotiin vasta juostuaan sen 40 km minkä on alunperin suunnitellutkin. Satoi taivaalta vaikka sammakoita, ei mieheni tingi tavoitteistaan.

Minä tosin ajattelin käyttää tämän päivän kotihommiin ja pysyttelen sisätiloissa.

Niin ja muuten jatkossa ottamiani kuvia löytyy myös Instagramista tunnuksella ju.hu.va.

Pyöräilyä.

Vielä  en ole uskaltautunut ihan juoksulenkille tämän pitkittyneen flunssan takia, 

mutta vähän on tullut sentään jo pyöräiltyä. 

Eilen koko perheen voimin ja tänään yksin.

Eilen tytöt pääsivät vihdoin kokeilemaan miltä tuntuu 

ajaa taas astetta isommalla pyörällä. 

Määränpäänä oli kirjasto, joka sijaitsee lähikoululla.

Olin ottanut mukaan myös kuminauhan, 

jotta pääsisin harjoittelemaan pitkästä aikaa leuanvetoja.

Kolmen viikon tauoko harjoittelussa tuntui ja näkyi tuloksissa. 

Selästä oli voimat kadoksissa, eikä kuminauhastakaan tuntunut olevan tarpeeksi apua. 

Joudun tekemään leuanvedot ristiotteella, silla vasen ranteeni ei taivu vastaotteeseen lapsuuden tapaturman takia.

Mieheni veteli leukoja vanhaan malliin, ja lapset tekivät omia temppujaan. 

Poikakin teki tuttavuutta hiekan kanssa ja taisi tulla siihen tulokseen, 

ettei kivet maistu hyväälle.

Koska tyttöt tuntuivat saavan isommat pyörät hyvin haltuun, 

päätimme polkaista pitemmän reitin kautta kotiin.

Matkaa yhteiselle pyöräilyreissulle tuli noin kymmenen kilometriä 

ja tänään minä poljin yksin yhteensä 23.7 kilometriä.

Kävin tapaamassa hyvää ystävääni toisella puolella kaupunkia. 

Kotimatkasta tuli tosin hiukan pidempi, sillä käännyin ajatuksissani väärästä risteyksestä. 

No, onneksi tämän nykypäivän tekniikan avulla, pääsin taas nopeasti takaisin kartalle.

Matkalla tuli napsaistua muutama luontokuvakin.

Mieheni uskaltautui tänään jo lenkille.

Vähän hän pelkäsi, että vauhti oli kadonnut tauon aikana. Hänellä on sen verran hyvä peruskunto, ettei kunnossa tapahdu hetkessä romahdusta. Mittarin lukema 3:41 on viimeisen kilometrin keskivauhti. Sykkeet olivat kuulemma lenkillä harvinaisen korkeat, mikä kielii siitä ettei vähään aikaan ole päässyt juoksemaan.

Jospa sitä itsekkin kohta pääsisi kunnolla juoksulenkille. 

Täytyy taas pikkuhiljaa aloittaa kadonneen kunnon metsästys omalla kohdalla.

Pakko päästä ulos.

Tänään oli aivan pakko päästä nauttimaan kauniista ulkoilmasta. Olen ollut päälle kaksi viikoa flunssan kourissa, eikä olo vieläkään ole ihan täysin terve. Samoin miehenikin treenitauko näyttää venyvän lähemmäksi kolmea viikkoa.

Mutta tänään tosiaan oli pakko pukea aamupäivällä lenkkarit jalkaan ja lapsia pihalle. Juoksuaskeleita en tosin ottanut vaan lähdin ihan vaan kävelylle, yksin.Tytöt olivat lähteneet kesäkerhoon ja perheemme miehet jatkoivat uniaan.

Meillä kun oma-aika otetaan pääsääntöisesti treenien merkeisää, on se jäänyt viimepäivinä vähäiseksi. Kun kaikki on ollut kipeänä enemmän ja vähemmän, on yhteiselo ollut aika tiivistä 24/7.

 Pieni tuulettuminen oli siis paikallaan.

Reittini kulki pitkin hiekkatietä ja metsäpolkuja.

Reilun tunnin ulkoilun aikana tuli vedettyä syvään henkeä moneen kertaa ja nautittua alku kesän raikkaasta tuoksusta ja auringon paisteesta. 

Kesäkin on tullut kuin varkain sillä välin kun olemme olleet pääsääntöisesti sisätiloissa.

 

Olemme tietenkin liikkuneet sen verran, että olemme käyneet asioilla. Työtkin ovat jo päässeet leikkimään kunnolla pihalla . Heidän kohdallaan kun flunssa on jo hellittänyt.

Ja kävimme me tiistaina vähän pyöräilemässä kokoonpanolla minä, mieheni ja poika.
Määränpää oli rautakauppa ja yhteensä matkaa tuulisessa säässä tuli n. 9km.
Tuollakin reissulla valisimme mielummin maisemareitin, jotta seimme nauttia hetken metsän rauhasta.

Turhautumista olemme purkaneet tällä viikolla myös pieneen keittiöprojegtiin.

Vaikka poikakin oli apuna lukemassa ohjeita, jouduin silti kaksi laatikkoa kokoamaan kahteen kertaan...

Ja niinhän siinä kävi, että nälkä kasvaa syödessä.

Tänään menee vaihtoon vielä toinenkin pöytälevy.

Hommat siis jatkuu eikä tarvitse olla jouten...